Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman huonoennusteiseen taudinkuvaan viittaa BCL2-ilmentyminen

Immunokemoterapialla hoidetuilla potilailla voidaan tunnistaa huonoennusteinen, ei-itukeskusperäinen alatyyppi uudella immunohistokemiallisella algoritmilla, toteaa LL Heidin Nyman väitöskirjassaan.

Tärkein DLBCL-potilaan ennustetta määrittävä tekijä on kliinisiin parametreihin perustuva luokitus. Kuitenkin myös taudin biologisilla piirteillä on vaikutus taudin kulkuun. DLBCL on jaoteltu hyväennusteisiin itukeskusperäisiin ja huonoennusteisiin ei-itukeskusperäisiin alatyyppeihin. Näiden alatyyppien ennusteellinen merkitys on kuitenkin ollut epäselvä immunokemoterapian aikakaudella.

Heidi Nymanin väitöskirjan tavoitteena oli selventää immunohistokemiallisesti määriteltyjen biologisten ennustetekijöiden merkitys immunokemoterapiaa saaneilla DLBCL-potilailla. Tutkimuksessa todettiin, että aikaisemmin esitellyn algoritmin mukaan (CD10, BCL6 ja MUM1/IRF4) itukeskus ja ei-itukeskus alatyyppistä lymfoomaa sairastavilla potilailla ei ollut eroa taudinkulussa. Luokittelulla ei myöskään ollut ennusteellista merkitystä potilailla, joiden hoitona oli ollut korkea-annossolunsalpaajahoito ja autologinen kantasolusiirto. Sen sijaan mikäli ei-itukeskus-alatyyppi määriteltiin väitöskirjassa kuvatun uuden algoritmin mukaan (MUM1/IRF4 ja FOXP1), voitiin todeta, että tämän alatyypin omaavilla potilailla oli immunokemoterapian jälkeen huonompi ennuste kuin muilla potilailla.

Väitöskirjassa tutkittiin lisäksi immunohistokemiallisesti BCL2- ja FOXP1-proteiinien ilmentyminen lymfoomakudoksessa ja niiden ennusteellista merkitystä immunokemoterapiaa saaneilla DLBCL-potilailla. Tutkimuksessa todettiin, että potilailla oli huono ennuste, jos BCL2-proteiinia todettiin lymfoomakudoksessa. FOXP1-proteiinilla ei ollut ennusteellista merkitystä.

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että immunokemoterapialla hoidetuilla DLBCL-potilailla voidaan tunnistaa huonoennusteinen, ei-itukeskusperäinen alatyyppi uudella immunohistokemiallisella algoritmilla. Lisäksi huonoennusteiseen taudinkuvaan viittaa BCL2-ilmentyminen. Taudin biologisista piirteistä tarvitaan silti täydentävää tietoa, ennen kuin nämä esitellyt tekijät voivat ohjata hoidon valintaa.

LL Heidi Nymanin väitöskirja Prognostic molecular factors and algorithms in diffuse large B-cell lymphoma tarkastetaan 12.3.2010 Helsingin yliopistossa.