Estääkö ulkona oleminen lasten likinäköisyyttä?
Jokainen lapsen ulkona viettämä tunti vähentää likinäköisyyden riskiä noin 2 prosenttia, otaksuu Cambridgen yliopiston tutkimusryhmä.
http://www.laakarilehti.fi/pics/Tytto_niitylla_Pixmac000026103609.jpg
Likinäköisyyden riski saattaa vähentyä, kun lapsi katsoo kaukana olevia kohteita ja oleskelee luonnonvalossa. Näin toteaa Justin Sherwinin tutkimusryhmä Cambridgen yliopistosta. Heidän mukaansa jokainen lapsen ulkona viettämä tunti voi vähentää lapsen likinäköisyyden riskiä noin 2 prosenttia. Tutkijat pohtivat, että likitaittoisuutta voitaisiin kustannustehokkaasti vähentää kannustamalla lapsia olemaan ulkona pitempään.
Tutkijat selvittivät ulkona olemisen yhteyttä likitaittoisuuteen kahdeksan aiemman tutkimuksen perusteella. Tutkimuksessa oli mukana yli 10 000 lasta ja nuorta. Tutkimus oli esillä The American Academy of Ophthalmology -yhdistyksen vuosikokouksessa Floridassa.
Tutkijat päättelivät, että likinäköiset lapset oleskelevat noin neljä tuntia viikossa vähemmän ulkona kuin ne lapset, joiden näkö on normaali tai jotka ovat kaukonäköisiä. Tutkimusryhmä ajatteli aluksi, että enemmän ulkona oleskelevat lapset lukevat ja pelaavat tietokonepelejä vähemmän kuin ne, jotka viihtyvät enemmän sisällä. Tällaista yhteyttä ei kuitenkaan löytynyt kyseistä asiaa selvittäneessä kahdessa tutkimuksessa.
HYKS:n silmätautiopin professori Tero Kivelä toteaa, että likitaittoisuus on monitekijäinen ominaisuus, johon vaikuttavat useat geenit ja monet ympäristötekijät.
– Likitaittoisuuden yleistymisen syyksi on esitetty mm. väestön keskipituuden kasvua, ravinnon määrää ja laatua, lisääntynyttä lähityötä, silmälasien käytön myötä rikastumaan päässeitä, likitaittoisuutta suosivia perintötekijöitä, liikuntaa ja nyt tässä tutkimuksessa esiin nostettua sisällä oleskelua. Kullakin edellä mainitulla tekijällä on puoltajansa ja niiden suhteellinen merkitys likitaittoisuuden kehittymiselle on jatkuva kiistan aihe, sanoo Tero Kivelä.
Suojaavan vaikutuksen syyt epäselviä
Tero Kivelä mainitsee, että likitaittoisuuden syiden selittämiseksi tarvitaan monimuuttuja-analyysejä monitekijäisyyden vuoksi. Luotettavan tiedon kerääminen kaikista likitaittoisuuteen vaikuttavista tekijöistä tällaista analyysia varten on kuitenkin äärimmäisen haastava tehtävä. Siksi esiin nostetaan yleensä yksi tekijä kerrallaan, tässä ulkona vietetty aika.
– Epäselväksi jää, mistä suojaava vaikutus tarkalleen johtuu. Valoisuuden vaikutusta likitaittoisuuden kehittymiseen on tutkittu pitkään. Useimmat tutkimukset viittaavat siihen, että hämärässä valaistuksessa oleminen olisi pimeää ja kirkasta valaistusta haitallisempaa, Kivelä mainitsee.
Silmätautien dosentti Olavi Pärssinen on sitä mieltä, että lukeminen sinänsä on silmien työtä, joka aiheuttaa silmän muuttumisen likinäköiseen suuntaan toisilla herkemmin. Hänestä ulkoilun ja liikunnan “suojaava” vaikutus on lähinnä sitä, että ollaan poissa altistavasta tekijästä.
Tero Kivelän mukaan tulokset ovat selvimmät eläinkokeissa, joita on tehty mm. apinoilla ja kanoilla. Ihmisillä sekoittavaksi tekijäksi tulee esimerkiksi se, että sisällä ja ulkona tehdään eri asioita. Ulkona katsellaan kauemmaksi ja ollaan liikunnallisesti aktiivisempia. Näidenkin vaikutuksesta likitaittoisuuden kehitykseen on esitetty näyttöä.
– Jos likitaittoisuuden riski pienenee 2 prosenttia ulkona vietettyä viikkotuntia kohti, ryhmien välisen neljän tunnin vaikutus olisi noin 8 prosenttia. Selvästi yhtälössä on mukana muita merkittäviä tekijöitä.
Kivelän mielestä Suomen olosuhteita ajatellen olisi tärkeä tietää, mikä on toisaalta päivänvalon osuus ja toisaalta katseluetäisyyden sekä liikunnan osuus ulkona oleskelun ja likitaittoisuuden kannalta. Olisi tiedettävä myös, kuinka säännöllistä ulkoilun pitää olla. Esimerkiksi syksyllä ja talvella lasten olisi vaikea lisätä valoisassa ulkoilua koulupäivinä.
– Likitaittoisuuden syyt myös vaihtelevat eläinkokeiden perusteella. Siksi lienee epätodennäköistä, että yhdellä ennaltaehkäisevällä toimenpiteellä, kuten ulkoilulla voitaisiin vaikuttaa kaikkiin lapsiin, hän huomauttaa.
Ulla Toikkanen
Kuva: Pixmac
