Naislääkäreillä kivinen tie professoreiksi
Vain joka kuudes lääketieteellisten tiedekuntien professoreista on nainen. Osa-aikaisista professoreista naisia ei ole senkään vertaa.
http://www.laakarilehti.fi/pics/naisproffa1.jpg
Yliopistourasta haaveileva naislääkäri joutuu koville. Naisia lääketieteen professoreista on koko maassa vain 49. Lasikatto on ollut aina vahva, eikä tilanne ole 2000-luvulla parantunut.
Lääkäreistä hieman useampi kuin joka toinen on nainen. Nykyisin valmistuvista uusista, noin 600 lääkäristä naisia on reilusti yli puolet. Väittelijätkin ovat jo pitkään jakautuneet tasaisesti. Mitä ylemmäs uran yläpäässä mennään, sitä harvalukuisemmiksi naiset käyvät – niin johtavina lääkäreinä kuin yliopistoissa professoreina.
Vain joka kuudes lääketieteellisten tiedekuntien professoreista on nainen. Osa-aikaisista professoreista naisia ei ole senkään vertaa.
Monilla muilla tieteenaloilla tasa-arvokehitys on ollut ripeämpää. Esimerkiksi kasvatustieteissä ja taidealoilla naisia on hieman yli puolet professoreista ja humanistisissa tieteissä hieman vajaa puolet. Eläinlääkärikunta naisistuu, myös professoritasolla, ja hieman useampi kuin joka toinen professori on nainen. Hammaslääketieteen pienestä professorikunnasta vajaa kolmannes on naisia. Terveystieteet on ollut naisten ala, ja naisia on professoreista noin 60 prosenttia.
Lääketieteellisissä tiedekunnissa naisprofessoreita on kuutisenkymmentä, mutta heistä eivät suinkaan kaikki ole peruskoulutukseltaan lääketieteen tohtoreita. Mukaan mahtuu niin terveys- kuin biotieteilijöitäkin sekä hammaslääkäreitä.
Naislääkäreitä professorikunnasta on vuoden 2011 Valtiokalenterin mukaan yhteensä 49. Tasa-arvoisin tiedekunnista on Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, mutta sielläkään naisprofessoreiden osuus ei yllä kuin vajaaseen kolmannekseen.
Naiset tekevät pätkiä, miehet pitkiä uria
– Pätkätyöläisyys on varmasti yksi syy, joka karkottaa juuri naisia yliopistoista, arvioi Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo. Puheviestinnän professorina Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Valo on liiton historian ensimmäinen naispuheenjohtaja.
Samaa mieltä on Lääkäriliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Hannu Halila, ja hän arvioi, että myös työn ja perheen vaativa liitos on osasyy naisprofessorien vähyyteen. Etenkin takavuosina lääketieteen professorit olivat myös klinikan ylilääkäreitä, joten hallintotyötä oli tuplasti – ja ylipäänsä työtaakka miltei kohtuuton.
– Kun vertaa sairaalan tai terveyskeskuksen vakituisen työsuhteen ja yliopiston apurahatutkijan vanhempainvapaaetuja, ei naisten hakeutumista kliiniseen työhön tarvitse ihmetellä. Ja kun tieteellisiä meriittejä ei kerry, professuurien hakeminen ei onnistu, toteaa Hannu Halila.
Naisprofessorit pohtivat kovuutta
Kova työ ja vahva innostus, siinä parhaat eväät akateemisella uralla etenemiseen. Näin toteaa kaksi Lääkärilehden haastattelemaa naisprofessoria. Molemmat vakuuttavat, etteivät ole kokeneet sukupuoleensa kohdistuvaa diskriminointia, mutta silti miehiin ja naisiin suhtaudutaan yhä hieman eri tavoin.
– Työhön on pitänyt sitoutua keskimääräistä enemmän, jolloin työ ja kaikki siihen liittyvä aktiviteetti muodostuvat elämäntavaksi. Tämä ehkä ”sallitaan” vielä nykypäivänäkin useammin miehelle kuin naiselle, toteaa kliinisen epileptologian professori Reetta Kälviäinen Kuopion yliopistosta.
Kälviäinen miettii, että ominaisuudet, jotka ovat miehelle suotavia, ovat joskus naisella jopa pelottavia. Naiselta toivotaan helposti edelleen hieman erilaista, pehmeämpää roolia.
– Nainen joutuu perhetilanteensa mukaan kehittelemään luovia ratkaisuja, mikäli päättää edetä työuralla. Osa valitsee vaihtoehdon olla hankkimatta lapsia, etenkin Yhdysvalloissa, arvioi synnytys- ja naistentautiopin professori Johanna Mäenpää Tampereen yliopistosta.
Sekä Kälviäinen että Mäenpää korostavat kuitenkin yleisesti kliinisen tutkimustyön edellytysten parantamisen tärkeyttä. Kliinisten lääkäreiden osa-aikaisen tutkimustyön tukeminen, EVO-rahalla saatavat tutkimuskuukaudet ja muut joustavat järjestelyt auttavat nuoria tutkijoita etenemään. Mitä joustavammaksi ja sujuvammaksi tutkijanura saataisiin, sitä enemmän se auttaisi myös nuoria naisia yhdistämään työn ja perheen.
Ulla Järvi
