Narkomaanien jonokuolemat huolestuttavat

Pahimmillaan narkomaanille tarjotaan poliklinikalta järjestyssääntöjä ja skitsofrenialääkkeitä, sanoo dosentti Jukka Alihanka. Hän suomii ankarin sanoin suomalaisten narkomaanien hoitoa ja maamme päihdepolitiikkaa.

Maassamme ei tunneta päihteiden väärinkäyttäjien ja narkomaanien pakkohoitoa muissa kuin psykoottisissa tapauksissa. Saadakseen ongelmaansa ammattilaisten apua on narkomaanin oltava motivoitunut vastaanottamaan hoitoa. Hoitoon perehtyneille alan ammattilaisille motivoitumisen arviointi, itse hoito ja kuntoutus asettavat suuria haasteita. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kyse on sairaudesta, joka peilaa selkeästi nuorison psyykkisiä ongelmia ja yleistä pahoinvointia.

Pitkät odotusajat

Narkomaanit joutuvat - monesti epätoivoisessa elämäntilanteessaan - odottamaan pitkään hoitopaikkaansa. Tällaisen päihdehuollon asiakkaan harhautuminen tarkkaan määritellyltä ja säännellyltä hoitoonohjauksen tieltä, johtaa pahimmassa tapauksessa takaisin entiseen elämään kadulle.

- EU:n mittakaavassa suomalainen narkomaanien hoitoonpääsy on poikkeuksellista, ja vain Ruotsissa on käytössä vastaava järjestelmä, arvioi pitkän kokemuksen huumepotilaista omaava lääketieteen dosentti Jukka Alihanka.

- Ruotsissa hoitojonoihin on väitetty kuolevan jopa lähes neljännes opiaattien käyttäjistä. Suomessa ei ole minkäänlaista lukua tai edes arviota hoitojonoihin kuolleista narkomaaneista. Nämä enimmäkseen nuoret huumeiden käyttäjät ovat hyvin usein psykiatrisen hoidon tarpeessa. Heidän menehtymistään ei tilastoida huumekuolemiksi, sanoo Alihanka.

Myös Helsingin yliopiston päihdelääketieteen professori Mikko Salaspuro on pannut merkille Suomessa heroiinin ja muiden opiaattien käyttäjien ongelmat. Heillä on ennen muuta vaikeuksia päästä ns. korvaushoitoon, jossa käytetään erilaisia opiaattijohdannaisia. Hoito on myös erittäin tiukasti valvottua.

Tässä Salaspuro näkee hyvänä puolena, että näin ehkäistään lääkkeiden ajautumista katukauppaan huumeeksi.

- Sisäänpääsykriteerit hoitoon ovat kovat. Yhtenä syynä saattaa olla, ettei kunnilla ole ollut varaa perustaa hoitopaikkoja. Tilanne on viime aikoina kuitenkin helpottunut, toteaa Salaspuro ja laskee hoitopaikkoja olevan noin 800 koko maassa. Hän arvioi tilanteen johtaneen tilastoimattomiin jonokuolemiin. Tilastoituja huumekuolemia maassamme lasketaan sattuvan noin sata vuodessa.

Huumeet levinneet koko maahan

Huumeongelmat kasautuvat pääkaupunkiseudulle, mutta huumeet ovat levittäytyneet kaikkialle maahan. Esimerkiksi Turku oli joitakin vuosia sitten kovien huumeiden - heroiinin ja amfetamiinin - suhteen yksi maamme mustimpia paikkakuntia, jossa pahimmillaan kuoli parikymmentä nuorta vuodessa. Nyt tilanne on sikäli parantunut, että ennen muuta heroiinin yliannostuksista johtuvat kuolemat ovat käytännössä loppuneet.

Turun kaupungin psykiatrian ylilääkäri Hilkka Virtanen pitää yhtenä syynä huumekauppiaiden siirtymistä puhtaampiin lääkkeinäkin käytettyihin aineisiin, kuten Subutexiin. Toisaalta myös itse huumausaineiden käyttö on saattanut vähetä.

Turussa ovat kaupungin terveydenhuollosta vastaavat viranomaiset ja yhteisöt rakentaneet järjestelmän, jolla autetaan päihdeongelmista kärsiviä ja narkomaaneja. Painopisteet ovat ennaltaehkäisyssä, hoidossa, koulutuksessa ja positiivisessa viestinnässä.

Turun huumeongelman laajuudesta saa vain häivähdyksen tarkasteltaessa huumepoliklinikan tai päihdeosaston käyntejä ja hoitomääriä. Todellisemman kuvan antaa ruiskuhuumeita käyttäville ja heidän omaisilleen perustetun terveysneuvontapiste Millin tilastot. Siellä oli viime vuonna noin 7 000 käyntiä ja 810 eri asiakasta keski-iältään 26 vuotta. Määrä on tosin vähentynyt edellisvuodesta 372 asiakkaalla. Lähes kolme neljäsosaa kävijöistä on miehiä.

Osastohoitoon motivoiduttava

Hilkka Virtasen mukaan narkomaanien määrää on hyvin vaikea arvioida. Hoito ja hoitoonohjaus on jakaantunut sekä terveystoimen, sosiaalipuolen että Tyks:n harteille. Kupittaan avohoidon poliklinikka ja osasto A3 huolehtii huumevieroituksesta.

- Soittamalla psykiatrian huumevieroituspoliklinikalle meille terveystoimeen ensimmäinen arvioaika järjestyy kolmen viikon sisällä. Aluksi asiakkaan tilanne kartoitetaan ja hoitoa suunnitellaan poliklinikalla. Osastovieroituspaikkoja joutuu jonottamaan. Tulokset eivät välttämättä aina ole edes hyviä, jos asiakas otetaan heti poliklinikalta osastovieroitukseen. Narkomaanien motivaatio saattaa mennä nopeasti ohi ja kallis hoito keskeytyy tuloksettomana, toteaa Virtanen ja painottaa motivoitumista ja sitoutumista hoitoon, sillä kannettu vesi ei yleensä kaivossa pysy.

Narkomaanin tyypillinen hoitoputki alkaa poliklinikalta jatkuen vieroitukseen ja edelleen kuntoutukseen, jonka Turku ostaa yksityisiltä hoitokodeilta. Viime vuonna kuntoutushoitoihin Turun ulkopuolelta käytettiin noin miljoona euroa.

- Narkomania on sairautena sitä luokkaa, ettei hoitotuloksia voi odottaa nopeasti. Vieroituksen osastojaksot kestävät vain muutaman viikon, mutta kokonaisuutena kyseessä on useiden vuosien kuntoutusprosessi, missä täytyy opiskella kokonaan uutta elämäntapaa, korostaa Hilkka Virtanen.

Heroiinia ja muita opiaatteja käyttävät narkomaanit siirretään lääkinnälliseen korvaushoitoon, jos vieroitushoidot eivät ole auttaneet. Lääkehoidon tarpeellisuus arvioidaan Tyks:ssa.

- Hoidossa potilas saa pienen määrän opiaattilääkettä, esimerkiksi Subutexia päivittäin. Tällä hetkellä meillä on korvaushoidossa noin 40 potilasta, joiden hoitojaksot kestävät pari kolme vuotta. Hoitopaikkojen määrää lisätään 60:een vuoden loppuun mennessä.

- Paikkamäärä riittänee, kun hoitoketju perusterveydenhuollon kanssa saadaan toimivaksi siten, että korvaushoitojakson läpikäyneet hyväkuntoiset potilaat pystyvät siirtymään perusterveydenhuoltoon ylläpitohoitoon. Piristeiden käyttäjät ja aineiden sekakäyttäjät ovat lähivuosien suuri haaste, sillä korvaus- ja ylläpitohoito auttaa vain opiaattien käyttäjiä.

Hilkka Virtasen mukaan narkomaanien kuoleminen osastojonoon on käsittänyt vain yksittäisiä tapauksia, mutta jokainen tapaus on liikaa ja aina hirveä tragedia.

Asiakkaalla usein kaksoisdiagnoosi

Vaikka Hilkka Virtanen korostaa motivoitumista, myöntää hän samalla diagnosoinnin vaikeudet. Kriittiset tapaukset pitäisi pystyä tunnistamaan paremmin. Samanlaista potilastarinaa ei ole, ja joidenkin pitäisikin päästä heti osastohoitoon, jotta heitä voitaisiin auttaa pysymään hengissä.

- Huumevieroitukseen tulevat diagnosoidaan sekä huumeiden käytön että mahdollisten mielenterveyshäiriöiden suhteen. Diagnostiikka on erittäin suuri haaste, toteaa Virtanen ja pitää ennalta ehkäisevää työtä tärkeänä. Pääpaino tulisi asettaa siihen, ettei tule uusia huumeiden käyttäjiä.

Dosentti Jukka Alihanka suomii ankarin sanoin suomalaisten narkomaanien hoitoa ja maamme päihdepolitiikkaa. Hänen mielestään useimmilla narkomaaneilla on mielenterveydellisiä ongelmia ja heihin iskee syvä masennus tai ahdistus usein yhtäkkiä. - Eivät nämä jaksa käydä motivoitumisprosessia läpi. Poliklinikalta tarjotaan hänen mukaansa pahimmillaan järjestyssääntöjä ja skitsofrenialääkkeitä.

Alihanka katsoo, että valtio estää narkomaanien kunnollisen hoidon epäämällä niin tehokkaat lääkkeet kuin psykiatrisen kuntoutuksen. Tehokkaat lääkkeet määritellään huumeeksi. Alihangan mielestä nykyinen järjestelmä ajaa psykiatriset potilaat suoraan huumemafian syliin kadulle ja edelleen vankiloihin vanginvartijoiden kaitsettavaksi.

- Avohoidossa huumepotilaalta vaaditaan päivittäistä ilmoittautumista. Mutta jos ihminen on vielä hiukankin elämänsyrjässä kiinni, ei hän voi lähteä joka päivä hakemaan lääkeannostaan. Nyt nämä, joilla olisi vielä mahdollisuuksia, eivät pääse lainkaan hoitoon, päivittelee Alihanka ja toivoo, että huumeiden uhrit ja varsinaiset rikolliset saataisiin eroon toisistaan.

Hajautettuun hoitoon

Jukka Alihanka peräänkuuluttaa hajautettua hoitoa luottamuksellisten lääkärien toimesta. Tällöin potilaan ihmisarvo ja omanarvontunne voi kehittyä. Nykyinen järjestelmä leimaa potilaat jo varhain - niin käytöshäiriöiset kuin huumepotilaat. Lääkäreitä pitäisi Alihangan mielestä kannustaa ottamaan hoitoonsa muutamia nuoria huume- ja käytöshäiriöisiä potilaita.

- Nykyinen virallinen hoitomalli muistuttaa enemmänkin ankaraa ehdonalaistuomiota päivittäisine ilmoittautumisineen, sivaltaa Alihanka, jonka mielestä nykyisellä hoitomallilla ei myöskään toteudu lääkärin vaitiolovelvollisuuden ja lääkärivalan velvoitteet. Hoitoleireillä potilaan intiimejä asioita pohditaan porukalla, henkilökohtaisia kirjeitä luetaan ja avataan.

- Täytyy myös muistaa, että kyseessä ovat nuoret ihmiset. Esimerkiksi suomalaisten heroinistien keski-ikä on vain reilut 20 vuotta, kun se Euroopassa on 30-40 vuotta.

Pikavieroitus ei ole tehokasta

Alihanka katsoo, ettei yhden kuukauden pikavieroitus ole tehokasta. Narkomaanit siirretään nyt kuntoutettavaksi yksityisiin hoitokoteihin, joiden lääketieteellistä tietämystä ja hoidon tasoa ei Alihangan mielestä kyetä varmentamaan. Synkimpien arvioiden mukaan niissä kuntoutus onnistuu vain 5 prosentille potilaista.

- Samat katuporukat hengailevat hoitolaitoksissakin yhdessä. Ja jos pari ihmistä pääseekin riippuvuudestaan eroon, niin kotona parantumattomat tarjoavat heti aineita, huomauttaa Alihanka ja laskee huumeista vapautumisen olevan 2-4 vuoden prosessi - lisäksi olisi irrottauduttava vanhasta jengistä.

Myös Irti Huumeista ry:n Turun aluevastaava Tanja Laitala pitää narkomaanien kokonaisvaltaista kuntoutusta vielä hatarana. Hän on valmis myös puolustamaan lääkkeettömiä hoitopaikkoja, joihin ei ole jonojakaan. On hyvä olla monia vaihtoehtoja.

- Huumeista irtipääseminen on kova prosessi varsinkin, jos potilas jatkaa asumista entisellä asuinpaikalla, toteaa Laitala ja kertoo lääkehoidossa olevien asiakkaiden määrän kasvaneen selvästi viimeisten vuosien aikana.

Irti Huumeista ry:n näkökulmasta huumetilanteessa ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia Turussa. Tanja Laitala pitää myös kaupungin hoitoonohjausohjeita epäselvinä. Narkomaanin on vaikea tietää, keneen pitäisi ottaa yhteyttä.

- Narkomaaneilla on lain takaama oikeus hoitoon, mutta läheskään aina he eivät osaa pitää puoliaan.