Seksuaalirikollisen lääkehoidosta suunnitellaan ehtoa ehdonalaiselle

Oikeusministeriö on asettanut työryhmän selvittämään, voitaisiinko seksuaalirikoksista tuomitut velvoittaa hoidon piiriin. Lääkehoito määrättäisiin ehdoksi esimerkiksi ehdonalaiseen vapauteen pääsylle.

- Lääkehoidon laajamittainen aloittaminen vaatisi kyllä tutkimuksia, jotta osattaisiin valita oikeat hoitolinjat, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri

Hannu Lauerma

Lauerma on myös niitä harvoja psykiatreja, joka on hoitanut lääkkeellisesti seksuaalirikoksiin syyllistyneitä vankeja.

- Tapaukset ovat olleet harvinisia, ja lääkehoitoa on yleensä annettu toistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden omasta toivomuksesta. Heidän motiivinaan on saattanut olla toive päästä pienemmällä rangaistuksella, arvioi Hannu Lauerma.

Suomessa on käytetty takavuosina hoitona syproteroniasetaattia, jota on jo 1960-luvulta saakka käytetty seksuaalivietin hillitsemiseen.

- Tiedetään, että seksuaalivietin lamaava lääkitys todella ehkäisee seksuaalirikoksia. Gonadotropiinia vapauttavan hormonin analogeista eli GnRH-analogeista on maailmalla saatu lupaavia tuloksia. Näyttö on silti vielä vähäistä, sanoo Lauerma.

GnRH-analogeista esimerkiksi kolmen kuukauden välein pistoksina annosteltava leuprolidi sopisi vankilan ulkopuolella tapahtuvaan hoitoon. Myös SSRI-lääkkeiden puolestaan tiedetään vähentävän joillain ihmisillä seksuaalisen väkivallan takana olevaa tuskaisuutta ja impulsiivisuutta. Naltreksoni taas vähentää pakonomaista seksuaalikäyttäytymistä.

Lauerman mukaan hatarin tutkimusnäyttö on yhä psykoterapian ja erilaisten koulutusohjelmien vaikuttavuudesta.

Vankiloissa on toteutettu niin sanottua Stop-ohjelmaa, jossa seksuaalirikollista pyritään saamaan ymmärtämään tekonsa seuraukset toiselle ihmiselle. Mutta entä, jos tuloksena onkin fiksaatio torjuttuun toimintaan? kysyvät asiantuntijat.

- Kyseenalaista on sekin, miten hyvin ryhmäterapia tällaisiin rikoksiin syyllistyneille ihmisille lopulta sopii. On haitallista, jos näissä istunnoissa vain kootaan yhteen esimerkiksi pedofiileja yhteen ja tarjotaan mahdollisuus "rinkien" kehittymiselle, Lauerma sanoo.

Vuosittain seksuaalirikoksista tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen noin 90 ihmistä; heidän joukossaan on niin parituksesta kuin lasten seksuaalisesta ahdistelusta tuomittuja. Ulkomaalaistaustaisia tuomituista on kolmasosa.

Kostosta kuntoutukseen

Vankeinhoitolaitoksen tuore johtava ylilääkäri, psykiatri

Jukka Kärkkäinen

- Seksuaalirikollisten kohtelussa punnitaan yksilön oikeuksia suhteessa toisille ihmisille aiheuttavaan vaaraan. Jos seksuaalirikoksia voidaan esimerkiksi lääkehoidolla estää, hoitoa pitäisi tarjota, Jukka Kärkkäinen miettii.

- Vangin kannalta taas myönteistä olisi se, jos lääkehoitoon sitoutuminen nopeuttaisi ehdonalaiseen pääsyä, hän huomauttaa.

Kärkkäinen sanoo, että vankeinhoidossa on yhä enemmän siirrytty kuntouttavaan "työotteeseen". Tätä painottaa uudistettu vankeuslakikin.

- Moderni vankeinhoito ei enää tähtää kostoon, vaan tavoitteena on sopeuttaa lainrikkoja normaaliin elämään vapautumisen jälkeen. Rangaistukseksi katsotaan riittävän vapauden menetys, ei lisäkärsimysten tuottaminen, Kärkkäinen painottaa.