Tiedeyhteisö arvioi rokotetutkimuksen puolueettomuuden

– Vanhempien vaatimus tutkimuksen puolueettomuudesta on ymmärrettävää, toteavat hallintoylilääkäri, OTT Lasse Lehtonen ja potilaiden oikeuksia tutkinut oikeustieteen tohtori Irma Pahlman.

Tiedeyhteisö arvioi rokotetutkimuksen puolueettomuuden Kuva 1 / 1

Narkolepsiaan sairastuneiden lasten ja nuorten vanhemmat vaativat joulukuussa STM:ssä pitämässään tilaisuudessa puolueetonta tutkimusta rokotteen ja narkolepsian mahdollisesta yhteydestä. THL:n rokoteasiantuntijat kertovat sellaisen olevan käynnissä niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Mutta millainen on pienen maan pienen asiantuntijayhteisön mahdollisuus puolueettomuuteen?

– Vanhempien vaatimus puolueettomuudesta on ymmärrettävää, toteavat hallintoylilääkäri, OTT Lasse Lehtonen ja potilaiden oikeuksia tutkinut oikeustieteen tohtori Irma Pahlman.

– THL:n rokotetutkimusyksikössä on varmasti paras asiantuntemus. Selvityksen tulokset joutuvat joka tapauksessa tiedeyhteisön kriittiseen arviointiin, jossa sen mahdolliset heikkoudet kaivetaan kyllä esiin, painottaa Lasse Lehtonen.

Rokotteiden harvinaisimmat haitat tulevat väistämättä esiin vasta suurissa joukkorokotuksissa. Lehtosen mielestä suurempi kohu olisi noussut, jos olisi jätetty rokottamatta ja terveitä ihmisiä olisi kuollut vielä enemmän.

– Julkinen keskustelu on minusta kuitenkin hyvä asia ja osoittaa, että avoimessa yhteiskunnassa viranomaistoiminnan kansalaisvalvonta pelaa. Viranomaisten perusteltujakin päätöksiä uskalletaan kyseenalaistaa – ja sen kritiikin kanssa viranhaltijoiden on pystyttävä elämään, Lehtonen painottaa.

Kriisi vaatii kasvoja

Kun vanhempi laittaa lapsensa rokotettavaksi, hän luottaa viranomaiseen. Narkolepsiakohu osoitti, että tuota luottamusta ei tule sivuuttaa olankohautuksella.

– Viranomaisten on tunnettava vastuunsa silloin, kun yhteiskunnassa tapahtuu jotain odottamatonta. Jos terveysviranomaiset kehottavat ottamaan sikainfluenssarokotuksen, ja kansalaiset luottavaisina sen ottavat, komplikaatioiden sattuessa ihmiset on pystyttävä kohtaamaan, sanoo kriisiviestinnän tutkija Salli Hakala Helsingin yliopistosta.

– Niin kauan kun ei tiedetä mistä on kyse, viranomaisten on otettava vastuu. Vastuun kantaminen merkitsisi parhaimmillaan myös konkreettista apua ja tukea narkolepsiaan sairastuneiden lasten perheille.

– Yksilöllistyminen on ajankuva; odotamme myös viranomaisilta henkilökohtaista kohtaamista. Nykyisin ei riitä, että annetaan viranomaistiedotteita tai kannanottoja tiedotusvälineissä, Irma Pahlman toteaa.

Irma Pahlmanin mukaan sama ilmiö on näkyvissä terveydenhuollon mikrotasolla.

– Kun sattuu potilasvahinko, lääkäriltä odotetaan kasvokkaista kohtaamista potilaan tai omaisten kanssa. Usein ihmiset sanovat, että ”olisi se lääkäri edes tullut katsomaan”. Lääkärin anteeksipyyntö tai pahoittelu riittää tuottamaan potilaalle oikeudenmukaisuuden tunteen, korostaa Pahlman.

Katkerimmat oikeusriidat syntyvät usein silloin, kun uhri kokee, ettei hän tule nähdyksi tai kuulluksi.

Ulla Järvi

Kuva: Pixmac