Vesimies

Joka aamu odotan junaa melkein autiolla asemalla. Niin varhain laiturilla seisoo vain nuori poika josta ei näy kuin huppu ja polvitaipeisiin riippuvat takataskut, vanha tuulensuuntaan taipunut nainen ja viiksekäs kurkkuaan selvittelevä mies, joka syljeskelee tervanruskeaa limaa asfaltille. Asemarakennus on valettu betonista kolmekymmentä vuotta sitten. Laiturille päästäkseen on noustava rappuset joille viikonloppu on jättänyt haisevan lietteen - rouhittua lasia, tupakantumppeja ja muovikasseja jotka vielä löytävät tiensä valaiden vatsoihin.

Katri Lipson

Ilmassa

Hänen nimensä on Mikko tai John tai Mats tai Dieter tai Jean-Luc, ehkä sillä ei ole niin väliä. Hän on yksi monista alle neljäkymmentävuotiaista miehistä tässä lentokoneessa, vaikea sanoa kuka. Ehkä hän on tuo vahva ja vaalea vanhan naisen vieressä varauloskäynnin kohdalla; ehkä hän on tuo lyhyt varhain kaljuuntunut paikalla 13 F. Kenties hän on tuo joka on riisunut silmälasinsa, hieroo hajamielisenä kookkaan nenänsä vartta, aukoo suutaan kai avatakseen lukkoon menneet korvansa. Hänen vieressään käytävän puolella on keski-ikäinen nainen, toisella puolella ikkunapaikalla yksin matkustava pikkupoika - näiden kahden välissä mies istuu ja näyttää varsin koomiselta, sillä hän on huomattavan pitkä. Voi olla, että puhumme nyt hänestä.

Juha Itkonen

Luonnollisia valintoja

Ei matka pitkä ole, mutta tuntuu pitkältä. Pelkkää metsää, miksi niin paljon synkkää kuusikkoa, niin vähän valkeaa koivikkoa eikä ainoatakaan lehmusta, puiden suhina voittaa hädin tuskin liikenteen etäisen huminan, siellä täällä ryhmä samannäköisiä kolosseja kuin missä heidän itsensä on pakko asua, ei ensimmäistäkään kahvilaa eikä edes kauppaa, minne voisi poiketa, vaikkei mitään ostaisi. Harvat naiset ovat samalla asialla, vaeltavat samaan suuntaan ja raahaavat lapsiaan kuin ostoskasseja. Joillakin on hunnut, pakko haistella omaa hengitystään, mahtavatko muslimit syödä valkosipulia, pitkät hameet keräävät kuraa, joutuvatko pesemään käsin vai onko varaa koneeseen? Hän tuntee yksinäisyyttä ja vierautta pelottavasti enemmän kuin juhlapyhien tyhjentämillä kaduilla oikeassa kaupungissa.

Arne Nevanlinna

Valvooko kukaan?

Terveydenhuoltohenkilöstön toimintaa valvovat Valvira ja Lääninhallitus. Tarpeeksi töpeksittyään voi saada huomautuksen, jopa menettää toimilupansa tai päätyä oikeuteen. En voi hoitaa ykköstyypin diabeetikkoa insuliinihoidon sijasta kuumilla kylvyillä tai pneumokokkisepsistä yrttihauteilla. Lääkkeen myyntilupaa käsitellään kuukausia, ja yllättäviin haittavaikutuksiin suhtaudutaan vakavuudella. Jos teho-osaston respiraattori lakkaa toimimasta yllättäen ja yhtäkkiä vähän väliä, laitteisto joko korjataan tai vaihdetaan. Ammattilaista ei siis pakoteta kuukausiksi istumaan tauotta laitteen viereen sellaisten toimintahäiriöiden varalta, joista mikään automatiikka ei huomauta.

Tinja Lääveri

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030