Luonnollisia valintoja
Ei matka pitkä ole, mutta tuntuu pitkältä. Pelkkää metsää, miksi niin paljon synkkää kuusikkoa, niin vähän valkeaa koivikkoa eikä ainoatakaan lehmusta, puiden suhina voittaa hädin tuskin liikenteen etäisen huminan, siellä täällä ryhmä samannäköisiä kolosseja kuin missä heidän itsensä on pakko asua, ei ensimmäistäkään kahvilaa eikä edes kauppaa, minne voisi poiketa, vaikkei mitään ostaisi. Harvat naiset ovat samalla asialla, vaeltavat samaan suuntaan ja raahaavat lapsiaan kuin ostoskasseja. Joillakin on hunnut, pakko haistella omaa hengitystään, mahtavatko muslimit syödä valkosipulia, pitkät hameet keräävät kuraa, joutuvatko pesemään käsin vai onko varaa koneeseen? Hän tuntee yksinäisyyttä ja vierautta pelottavasti enemmän kuin juhlapyhien tyhjentämillä kaduilla oikeassa kaupungissa.