Yleislääketieteen erikoislääkäri Hanna Marketta Salmenpohja o.s. Aro kuoli vaikeaan sairauteen kotonaan Lohjalla Nummen Salmenniemessä.

Kun Nummen Salmen tilan nuori isäntä Markku Salmenpohja oli Niinisalossa suorittamassa varusmiespalvelustaan, hän kyläili Ikaalisissa ja näki Hannan ensimmäistä kertaa. Tarkkasilmäinen sukulaistäti tokaisi:”Älä sinä Markku sitä Hannaa katso, Hanna on kympin tyttö ja aikoo lääkäriksi.”

Hanna kirjoitti ylioppilaaksi Ikaalisten yhteiskoulusta ja pyrki Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Kun opiskelupaikka oli varmistunut, Hanna ja Markku julkaisivat kihlauksensa. Kahden vuoden kuluttua heidät vihittiin Ikaalisten kirkossa ja näin lääketieteen opiskelijasta tuli Salmen tilan emäntä. Seuraavat neljä vuotta Hanna opiskeli ahkerasti Turussa ja samalla suunnitteli Nummella isoa perinnetaloa oman perheen kodiksi.

Lääketieteen lisensiaatiksi Hanna valmistui 24-vuotiaana. Viimeinen tentti keväällä oli viikkoa ennen esikoisen syntymää. Perheen kaikki kolme lasta – Markus, Maaria ja Juhana – syntyivät 70-luvulla viiden vuoden sisällä. Yleislääketieteen erikoislääkärin oikeudet Hanna sai 1985 ja erikoislääkärin hallinnon pätevyyden 2002.

Työuransa Hanna aloitti Lohjan seudun kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuslääkärinä. Työpisteet olivat Lohjan keskustassa, Karjalohjalla, Sammatissa tai Nummi-Pusulassa. Työ terveyskeskuksessa oli laaja-alaista: oli potilasvastaanottoa, neuvolatarkastuksia, kouluterveydenhuoltoa, vanhainkotikäyntejä ja päivystystä. Vielä eläkkeellä Hanna jatkoi rakastamaansa neuvolatyötä useita vuosia.

Hannan työpaikaksi vakiintui Nummen terveysasema, jossa hän työskenteli yli 20 vuotta. Tuona aikana hän oppi tuntemaan potilaansa ja nämä luottivat häneen. Hanna hoiti kokonaisvaltaisesti potilaitaan ja tarvittaessa, jos omat tiedot ja taidot eivät riittäneet, hän konsultoi kollegojaan. Yhteistyö kaikkiin ammattiryhmiin oli mutkatonta. Omalla positiivisella asenteellaan Hanna loi yhteishenkeä ja oli aina valmis auttamaan apua tarvitsevaa.

Hanna valmistui yleislääketieteen erikoislääkäriksi ja hankki myös hallinnon pätevyyden. Hän toimi kuusi vuotta oman työn ohessa Helsingin yliopiston yleislääkärien kouluttajana. Tänä aikana hän oli mukana kehittämässä Lääkäriliiton luottamuslääkärien toimintaa. Myös lääkäriryhmien työnohjaus tuli hänelle tutuksi.

Hannan ystävällinen, ihmisläheinen ja toisia kunnioittava asenne näkyi myös hänen toiminnassaan lääkäriyhdistyksissä. Hän toimi kymmenen vuoden ajan yleislääkäreiden asioita ajavan Kunnallislääkäriyhdistyksen johtokunnan jäsenenä, pääsihteerinä ja valittiin ensimmäisenä naisena yhdistyksen puheenjohtajaksi. Toiminnassa hän oli kuunteleva, keskusteluun kannustava ja osaava kootessaan käydyn keskustelun yhteiseksi näkemykseksi. Hannan näkemyksiä ohjasi aina potilaan etu ja hoidon jatkuvuus.

Lääkäriliiton toiminnassa Hannan viisaus, kokemus ja harkitsevaisuus tulivat esille. Hanna toimi liiton hallituksessa, koulutusvaliokunnassa sekä liiton eettisen valiokunnan ja luottamusneuvoston puheenjohtajana. Kiinnostus ja ymmärrys jatkuvasta täydennyskoulutuksesta ja lääkärien jaksamisesta näkyivät Lääkäripäivien ja luottamuslääkäritoiminnan vastuutehtävissä.

Hanna sai Lääkäriliiton kultaisen ansiomerkin ja kutsuttiin myös Lääkäriliiton kunniajäseneksi.

Hannan ehtiväisyys oli hämmästyttävää; lääkäri, perheenäiti ja maatilan emäntä ehti vaikuttaa myös Duodecimissa sekä STM:n ja Kelan asiantuntijatehtävissä.

Hänen elämässä kristilliset arvot, kotiseuturakkaus ja isänmaallisuus näkyivät. Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki merkitsi Hannalle paljon.

Hanna näki paljon vaivaa perinteen siirtämisestä jälkipolville. Voimiensa mukaan hän teki loppuun asti arjen askareita, pani järjestykseen vuosien saatossa kertyneitä perinnetavaroita ja jaksoi pitää yhteyttä ystäviinsä. Omat lapset ja viisi lastenlasta olivat ilon ja ylpeyden aihe.

Salmen tilan kesäjuhlat oli tapahtuma, jonne tuli ystäviä läheltä ja kaukaa. Hymyilevä emäntä huolehti jokaisesta vieraastaan. Olipa kesällä kyseessä häät, ristiäiset tai syntymäpäiväjuhlat, Salmen tilalla paistoi aina aurinko.

Kun ilmoitin arkkiatri Risto Pelkoselle Hannan menehtymisestä, sain Ristolta vastauksen: ”Hanna oli viisas ja hyvä, iloinen ja avulias.”

Nummen vanhassa harmaakivikirkossa Hannaa saattamassa meitä oli suuri joukko sukulaisia, ystäviä, kollegoita, naapureita ja entisiä potilaita. Ja kesäinen aurinko lämmitti meitä.