Suomen Lääkärilehden kirjoitusohjeet 2010
5. KIRJOITUKSEN RAKENNE
Käsikirjoituksen alkuun laaditaan otsikkosivu, jossa on otsikon lisäksi kirjoittajan nimi siinä muodossa, jota hän haluaa käytettävän, korkein akateeminen oppiarvo, virka-asema sekä laitos ja osasto, jossa kirjoittaja työskentelee. Nämä tiedot ilmoitetaan kaikista kirjoittajista, siinä järjestyksessä kuin heidät on tarkoitus luetella. Lisäksi otsikkoarkille merkitään yhteyshenkilön nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Sivun alareunaan kirjataan artikkelin merkkimäärä, joka sisältää välilyönnit.
Alkuperäistutkimukset
Tiivistelmä
Käsikirjoituksen toiselle sivulle laaditaan tiivistelmä, jossa käytetään seuraavia väliotsikoita: Lähtökohdat, Menetelmät, Tulokset ja Päätelmät. Tiivistelmän enimmäispituus on 2 300 merkkiä sisältäen välilyönnit. Lähtökohdissa kerrotaan tutkimuksen tarkoitus ja kysymyksenasettelu. Menetelmissä kuvataan tutkimusasetelma prospektiivinen/retrospektiivinen, diagnostiikkaa koskeva/hoitotutkimus/preventiotutkimus, kohortti/satunnaistettu/tapaus-verrokkitutkimus). Hoitotutkimuksesta ilmoitetaan osallistujien lukumäärä, sukupuoli ja hoito. Osallistujien valintakriteerit ja valikoituminen kuvataan myös. Keskeiset päätetapahtumat mainitaan. Tuloksissa ilmoitetaan lyhyesti päätulokset 95 %:n luottamusväleillä sekä soveltuvissa tilanteissa tilastollinen merkitsevyys ja NNT. Päätelmiin kirjoitetaan keskeinen tuloksiin pohjautuva päätelmä ja sen merkitys.
Yhteenvetolaatikko
Kolmannelle sivulle laaditaan yhteenveto, jossa on kaksi otsikkoa: Tästä asiasta tiedettiin ja Tämä tutkimus opetti. Molempien alle sijoitetaan 3–4 lausetta ranskalaisin viivoin. Artikkelin taitossa tästä muodostetaan laatikko, jossa on kirjoituksen ydinviesti.
Johdanto
Tutkimusseloste aloitetaan otsikoimattomalla johdannolla aiheeseen. Johdantokappaleen tulee olla lyhyt ja siinä tulee selvästi mainita tutkimuksen tavoitteet. Kirjallisuuden referointi on johdannossa tarpeen siinä määrin kuin se johdattaa lukijan aiheeseen ja antaa taustan sille, miksi tutkimus on tehty.
Aineisto ja menetelmät
Aineisto ja menetelmät -osassa kuvataan, miten tutkimuksen tavoitteessa asetettuihin kysymyksiin on etsitty vastaus. Menetelmät on pyrittävä selvittämään lyhyesti, kuitenkin niin, että muut voivat selvityksen perusteella tarvittaessa toistaa tutkimuksen. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake on liitettävä käsikirjoitukseen, jotta se voidaan julkaista lehden sähköisessä versiossa.
Tilastomenetelmät
Tutkimusasetelman kuvaamisessa on usein selkeää käyttää vuokaaviota. Käytetyt tilastomenetelmät on hyvä ilmoittaa niin tarkasti, että lukija voi tarvittaessa tarkistaa analyysit. Tämä edellyttää aineiston raportoimista sellaisilla tunnusluvuilla, joilla analyysit voi toistaa. Tuloksista annetaan tunnusluvut (esim. luottamusvälit), jotka kuvaavat, kuinka tarkka arvio esimerkiksi intervention tehosta on saatu ja kuinka suuri teho on, pelkkien hypoteesien testauksen (p-arvot) sijasta. Tilastolliset termit, lyhenteet ja symbolit määritellään. Jos tutkimuksessa on käytetty vähänkin epätavallisia menetelmiä, niistä on annettava tarkat kirjallisuusviitteet. Myös analyysi ohjelmat, joilla tulokset saatiin, raportoidaan.
Tulokset
Tulokset tulee ilmoittaa loogisessa järjestyksessä vastaten tutkimuksen tavoitteisiin. Tärkeimmät tulokset kirjoitetaan ensin. Taulukoita ja kuvioita käytetään keskeisten tulosten esittämiseen ja tilastollisen validiteetin osoittamiseen. Taulukoita ja kuvioita tehdään siis vain niistä tuloksista, jotka selventävät tutkimuksen päätavoitteita, eikä niiden tietoja toisteta tekstissä eikä toisissaan. Kun numeerisia tuloksia esitetään johdoksina, kuten prosentteina, on esitettävä myös absoluuttiset luvut, joista johdokset on laskettu.
Pohdinta
Pohdintaosiossa kootaan yhteen päätulokset, käsitellään omaan tutkimukseen liittyviä ongelmia ja arvioidaan kriittisesti tutkimusmenetelmiä. Oman tutkimuksen heikkouksia ja vahvuuksia arvioidaan suhteessa muiden tutkimuksiin ja verrataan saatuja tuloksia kirjallisuudessa aiemmin esitettyihin tuloksiin. Pohdinnassa tulee myös esittää, mikä on tutkimuksen merkitys kliinikoille tai terveydenhuollon päättäjille. Pohdinnassa ja päätelmissä on keskityttävä vain asioihin, joihin tulokset antavat aihetta. Lopuksi voidaan esittää, mitä aiheesta tulisi vielä tutkia.
Kiitokset
Artikkelin loppuun voidaan liittää kiitokset niille henkilöille, jotka ovat osallistuneet alkuperäisjulkaisussa raportoituun tutkimukseen, mutta joiden panos ei ole riittävä kirjoittajaksi.
Englanninkielinen tiivistelmä
Alkuperäisartikkelista laaditaan englanninkielinen tiivistelmä (ks. s. 8).
Katsaukset
Lehti julkaisee Katsaus-otsikon alla sekä perinteisiä laajempia katsauksia, joissa referoidaan kattavasti aiheesta julkaistu kirjallisuus että lyhyempiä käytännön läheisiä kirjoituksia.
Katsausartikkelin käsikirjoituksen toiselle sivulle kootaan 4–6 lauseeseen (ranskalaisin viivoin) keskeiset asiat esimerkiksi diagnostiikasta, sairauden epidemiologiasta, riskitekijöistä tai uudesta hoitokäytännöstä. Näistä muodostetaan tiivistelmä artikkelin alkuun (enimmäispituus 800 merkkiä välilyönnein).
Katsaukset alkavat otsikoimattomalla johdannolla aiheeseen. Sen jälkeen asiaa käsitellään loogisista kokonaisuuksista muodostuneissa jaksoissa. Rakennetta rytmitetään väliotsikoin. Katsausta kirjoittavan on tärkeää pohtia, miten houkuttelisi lukijan tutustumaan kirjoitukseen. Asiat on syytä esittää tiiviisti, lyhyissä kappaleissa. Kirjoittajan on hyvä miettiä, mitkä asiat olisi mahdollista ilmaista tiiviisti taulukossa, jolloin tekstiosuutta voi vastaavasti vähentää. Kirjoituksen loppuun on hyvä laatia yhteenveto. Katsausartikkeleista kirjoitetaan englanninkielinen tiivistelmä (ks. s. 8).
Kättä pidempää -katsauksen erityispiirteitä
Tämä palsta on lääketieteellisen katsauksen käytännönläheinen muoto, jonka tavoitteena on antaa lukijoille helposti omaksuttavia toimintaohjeita ja työkaluja jokapäiväiseen potilastyöhön. Yleensä kirjoitus käsittelee jonkin sairauden diagnostiikkaa ja hoitoa tiiviissä muodossa. On eduksi, jos kirjoittajaryhmässä on myös yleislääkäri, koska teksti suunnataan muille kuin erikoisalan asiantuntijoille.
Tiedon tulisi olla näyttöön pohjautuvaa, mutta kirjoitus saa sisältää myös vankkaan kliiniseen kokemukseen perustuvia, yleisesti hyväksyttyjä toimintasuosituksia. Tärkeimpien väitteiden perusteluna on useimmiten syytä viitata meta-analyysiin tai hoitosuosituksiin. Tarkoitus ei ole yrittää kattaa kaikkea aiheeseen liittyvää, vaan keskittyä käytännön lääkärille tärkeään tietoon. Kirjoituksessa voi olla kuvia ja taulukkoja, joihin tiivistetään keskeisiä asioita. Tekstin maksimipituus on lehdessä kaksi, korkeintaan kolme sivua (8 000–10 000 merkkiä välilyönnein); tässä eivät ole mukana taulukot. Kirjallisuusviitteitä voi olla noin kymmenen.
Kättä pidempää -katsauksista kirjoitetaan englanninkielinen tiivistelmä, joka julkaistaan lehden verkkoversiossa.
Tapausselostus
Johdannossa kuvataan esiteltävä tapaus yhdellä lauseella ja mainitaan ongelman yleisyys.
Varsinaisessa raportissa kootaan yhteen kertynyt tieto: esitellään potilaan anamneesi, tehdyt tutkimukset ja tapauksen kannalta oleelliset konsultaatiot. Kerrotaan positiiviset ja negatiiviset löydökset ja kuvataan hoito ja lopputulos. Selostuksen voi jakaa seuraaviin kappaleisiin: anamneesi, kliininen tutkimus, laboratorio- ja kuvantamistutkimukset, hoito ja hoidon tulos.
Pohdintaosan alussa voi perustella, miksi tapausselostus on kirjoitettu. Pohdinnassa esitetään myös keskeinen aiheesta aiemmin julkaistu tieto. Sairauden ja valittujen toimen piteiden syitä on hyvä selvittää ja pohtia, miten nämä vaikuttavat lopputulokseen: Miten tilanne poikkesi tavanomaisesta? Mitä tapauksesta voi oppia? Tässä osassa tulee näkyä, minkä viestin haluaa välittää lukijalle. Kuvat rikastuttavat usein tapausselostuksia.
Tapausselostuksen suosituspituus on enintään 13 000 merkkiä välilyönnein.
Toiselle sivulle kootaan 4-6 erilliseen lauseeseen keskeiset asiat. Tapausselostuksesta laaditaan englanninkielinen yhteenveto.
Pääkirjoitus
Suoydettyjä pääkirjoituksia, jotka ovat joko yhteydessä lehden muuhun sisältöön tai käsittelevät itsenäisiä teemoja.
Pääkirjoituksessa kirjoittaja esittää näkemyksensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta, jolla on yleistä mielenkiintoa. Tieteellisessä pääkirjoituksessa aihetta taustoitetaan jo julkaistulla tiedolla (ajankohtaisia keskeisiä viitteitä korkeintaan 8) ja pohditaan uusien havaintojen merkitystä suhteessa aiempaan tietoon. Siinä hahmotetaan teeman ydinongelmia ja kehityssuuntia, ja niihin esitetään perusteltu kannanotto. Tärkeää on, että käsiteltävä asia esitetään muiden kuin alan asiantuntijoiden ymmärrettäväksi tarkoitetussa laajuudessa.
Pääkirjoitus julkaistaan tekijänsä nimellä. Sillä osoitetaan sitä, että kirjoitus on ensisijaisesti kirjoittajan näkemys, joka on arvioitu laadultaan Suomen Lääkäri lehden pääkirjoituksen arvoiseksi. Huolimatta siitä, että pääkirjoitus on laadittu päätoimittajan pyynnöstä, päätoimittaja voi edellyttää kirjoituksen korjailua ja mahdollisesti myös hylätä tarjotun kirjoituksen.
Pääkirjoituksen suosituspituus on 3 600 merkkiä välilyönteineen eli yksi painosivu; viitteet eivät sisälly tähän. Perustelluista syistä kirjoitus voi olla myös pitempi, erityisesti jos aihetta on syytä valottaa kuvalla tai taulukolla.
Lääketieteellinen pääkirjoitus lähetetään lääketieteelliselle päätoimittajalle (paivi.hietanen@fimnet.fi) ja muu pääkirjoitus vastaavalle päätoimittajalle (hannu.ollikainen@fimnet.fi).
Keskustelua-palsta
Keskustelua -palstalla julkaistaan tiiviitä kannanottoja ja kommentteja ajankohtaisiin artikkeleihin tai ilmiöihin. Palstalla on tarkoitus kommentoida ensisijaisesti Lääkärilehdessä julkaistuja artikkeleita tai lääkärikuntaa muuten koskettavia ajankohtaisia asioita.
Palstalle tarjottavassa kirjoituksessa on syytä keskittyä olennaisimpaan asiaan ja jättää taustoittaminen 1–2 lauseeseen. Asian ydin on hyvä tuoda esiin heti otsikossa. Tarvittaessa asiaa voi perustella viitteillä, joita kuitenkin julkaistaan enintään 8.
Palstalla julkaistavien kirjoitusten enimmäispituus on 2 000–2 500 merkkiä, toimituksen harkinnan mukaan tästä voidaan kuitenkin poiketa. Toimitus lyhentää ja otsikoi tekstejä tarvittaessa.
Näkökulma-palsta
Näkökulma-palstalla julkaistaan kannanottoja tieteellisiin tai lääkärikuntaa muuten kiinnostaviin ajankohtaisiin aiheisiin. Toisin kuin Keskustelua-palstalla, aihetta voi myös taustoittaa kohtuullisesti ja perustella useammilla viitteillä. Palstan artikkelien enimmäispituus on noin 5 000 merkkiä välilyönnein (yksi aukeama). Toimitus lyhentää ja otsikoi tekstejä tarvittaessa.
