Etusivu » Kommentti

Rautaa rinnan alle
Julkaistu 18.04.2011 08.47

Jopa 20 %:lla fertiili-ikäisistä naisista on anemiaa aiheuttava raudanpuutos – Suomessa siis noin 250 000 naisella. Luku järkyttää.

Moni ajattelee, ettei se nyt paljoa merkitse – eihän raudanpuutos ole edes vaarallista. Vähättely on vaarallista.

Toki on tuttua, että raudanpuutos aiheuttaa kaikenlaisia oireita. Väsymys ilmenee jo ennen anemiaa, kun rautaioneja ei ole riittävästi elimistön kofaktoreiksi, ja entsyymien toiminta laiskistuu. Mutta väsymys vain pahenee, jos anemia pääsee kehittymään ja hapetus heikkenee. Lisäksi anemia aiheuttaa hiusten lähtöä, ärtyisyyttä, heikkoutta, picaoireilua, levottomia jalkoja ja kynsien hapertumista. Noidenkin kanssa voinee elää, mutta pahimmassa tapauksessa tulee hedelmättömyyttä, näköhäiriöitä ja retinopatiaa, nielemisvaikeuksia ja immuunipuutoksia.

Kun ajatellaan, että tällaisia oireita potee parisataatuhatta naista, alkaa miettiä mitä tämä merkitsee mm. väestön kasvulle, ihmisten keskinäiselle hyvinvoinnille ja sosiaalisille suhteille, naisten tuottavuudelle työelämässä ja heidän omalle elämänlaadulleen. Hufvudstadsbladetissa oli taannoin kirjoitus, jossa ravitsemustieteilijä (sic!) suositti teinitytöille kasvisruokavaliota ja ylisti sen merkitystä lähes metafyysisin käsittein. Triviaalikäsityshän on, että nuoret tytöt eivät voi syödä meheviä paisteja tai verisiä maksapihvejä – ne ovat ehkä jotenkin liian maskuliinisia. Tyttöjen pitää syödä kiltisti vihanneksia, jukurttia ja hedelmiä – ehkä korkeintaan joku wokki, thairuoka tai suši. Monet naiset ovat kai menneet lankaan ja luulevat, että ”punaisen” lihan syöminen on jotenkin vaarallista tai epänaisellista. Lihan ja kunnon ruoan syömiseen liittyy riittimäinen pelko, ja nuoret, nykyaikaiset, urbaanit naiset syövät liian vähän ja liian ravinteetonta ruokaa. Tai ainakin he syövät liian vähän rautaa, se on varmaa. Taustalla saattaa on jonkinlainen häveliäisyys tai peräti rooliajattelu, josta vain vanhat jääräpäiset sisätautilääkärit viitsivät äksyillä Lääkärilehden palstoilla.

Kun – tavoistani poiketen – kirjoitin yleisöosastokirjoituksen jossa moitin moista ravitsemustieteilijää, joka suosittaa kasvisravintoa menstruoiville tytöille ja naisille, sainkin aikamoisen vastakirjoitusten ryöpyn. Joukossa oli tosin yksi viisas äiti, joka oli huolissaan tyttärensä ruokavaliosta. Mutta suuri yleisö raivostui, että miten lääkäri saattaa kirjoittaa, että naisten pitää syödä oikein ”punaista lihaa”. Sillä ei ollut merkitystä, että esiinnyin kirjoituksessa hematologina. En tiennyt pitikö nauraa vai itkeä, kun joku pohjalainen mies kirjoitti omana näkemyksenään, että dosentti Paul on varmaan Karjakunnan tai ties minkä puolesta lobbaaja. Enempi itketti.

Totuus nimittäin on, että tyttöjen ja naisten pitää syödä suhteessa miehiin enemmän lihaa, siipikarjatuotteita ja sisäelinruokia. Menstruoiva nainen tarvitsee orgaanista rautaa, jottei hän aneemistu, ja orgaanista rautaa saa kätevimmin ja varmimmin vain lihasta, siipikarjasta ja sisäelinruoista, kuten veriruoista, maksasta ja munuaisesta. No, onhan rautaa muissakin ruoissa, kuten kerrassaan loistavasta suomalaisesta Fineli-tietokannasta ilmenee (http://www.fineli.fi – käy ihmeessä katsomassa!). Kalassa, vihanneksissa ja maitotuotteissa ei ole rautaa. Jos meillä on arkkityyppisiä näkemyksiä miesten ja naisten ruoista, on niiden aika muuttua. Suomalaisten naisten on syötävä enemmän lihaa, broileria, veripalttua, maksapihvejä ja vaikkapa munuaiskeittoa – niissä on rautaa ja ne maistuvat hyviltä. Naiset – iskekää häpeämättä rautaruokien kimppuun ja jättäkää mahanpuruja aiheuttavat rautatabletit. Ei rauta tableteista muutenkaan imeydy kunnolla, epäorgaanista rautaa kun on. Orgaaninen rauta, jota on karnivori-ihmisen ruoassa, imeytyy moninkertaisesti paremmin kuin rautapillereistä. Sitä paitsi liharuoka on hyvää.

Robert Paul

 

Edellinen Seuraava Lisää kommentteja  
Osallistu keskusteluun Kerro kollegalle Tulosta

Kerro kollegalle

Lähetä uutinen sähköpostilla


Samasta aiheesta aikaisemmin
Uusimmat kommentit

Dysbioosi, EHS ja CFS29.09.2014

Päivystys keskittyy lopultakin25.09.2014

Päivystysasetus – perä edellä?22.09.2014

”Hys, lapset, professori työskentelee”19.09.2014

Euro koettelee kollegiaalisuutta18.09.2014

Kansallisen terveysarkiston marginaalit15.09.2014

Aloitteellisuutta säästöihin12.09.2014

Huono laki vaientaa järjen äänen11.09.2014

Sähköjänis järjestelee08.09.2014

Raastuvassa ja elävässä elämässä05.09.2014

Suomen Lääkärilehti
Mäkelänkatu 2, PL 49, 00501 Helsinki
Puh. (09) 393 091, Fax (09) 393 0794
laakarilehti@laakarilehti.fi
© Suomen Lääkärilehti 1998-2014