Etusivu » Kommentti

Duunii pukkaa
Julkaistu 01.06.2011 13.30

Eräänä aamuna heräsin ja luulin muuttuneeni koneeksi.

Olin uneksinut olevani excel-taulukko, johon nopeat sormet näppäilivät kutittavia tekstinpätkiä. Valveen rajamailla havaitsin otsani olevan laakea ja kova ja päättelin, että olin pikemminkin jokin laite kuin ohjelma, läppäri ehkä. Havahduin. Pääni päällä oli kovakantinen ”Pekka Töpöhäntä suksilla” ja käsivarttani pitkin vaelsi iso muurahainen.

Huh, ainakaan se ei ollut torakka. Enkä minä.

Uneni työvälineeksi muuttumisesta ei ollut ensimmäinen oire siitä, että aherrus oli menossa alueelle, jonne sillä ei ollut asiaa.

Työpäivät olivat hiljalleen venyneet, kone tuli avattua jo ennen aamupuuroa ja ympäristö alkoi menettää sävyjä. Kiinanruusun pudonneet kukinnot jalkakäytävällä näyttivät roskilta, liukkailta ansoilta hieman samaan tapaan kuin hyödytön sosiaalinen kanssakäyminen.

En väitä että työni olisi sen vaativampi kuin muillakaan akateemisesti koulutetuilla keski-ikäisillä. Se vain on mahdottoman laaja ja lisäksi Suomen ulkopuolella. Sitä ei voi jättää työpaikalle, koska aikaerot ja matkat romuttavat normaalit työskentelyajat.

Kukapa ei tunnistaisi työuupumusta. Sehän on tavanomainen, jopa banaali ilmiö niillä, jotka ylipäänsä saavat palkkaa nykyään. Mutta kumpi on kyseessä, työuupumus vai -riippuvuus? Niillähän on ero kuin prostituoidulla ja asiakkaalla – toista ajaa rahan ja toista impulssikontrollin puute. Toisella on ”hauskaa” ja toisella ei.

Oikea kysymys on siis: tykkäätkö duunistasi liikaa? Haaveiletko siitä kuin nousuhumalan puraisusta tai orgasmista, aiheutti sen sitten voitto pelissä tai flirtissä?

Työriippuvuudesta psykiatrisena ilmiönä on tehty tutkimuksia, joissa nähdään sen yhteys narsismiin ja perfektionismiin. Vääristynyt kuva omasta tärkeydestä saa uskomaan, että omalla työllä on kosmisen suuri merkitys. Täydellisyyden tavoittelijalta taas eivät hommat ikinä lopu takkuilevassa maailmassa.

Tuloksena on malttamaton, pakko-oireinen mikromanageri, joka ottaa sänkyyn mieluummin työn kuin puolison, jota saa aina odotella ruokapöytään ja joka unohtaa kaverin synttärin mutta ei projektin deadlinea. Ei kuulosta hauskalta, mutta työnarkomaani onkin pieni masokisti. Suorittaminen on ankara jumala, mutta kuinka hyvältä tuo aamuyön stressihiki tuoksuukaan...

Aloitteleva duuniaddikti voi varmentaa statuksensa netissä keittiöpsykologisella testillä, vaikkapa sivulta ”Nimettömät Työholistit” (”Workaholics Anonymous”). Oma tulokseni näytti vaaleanpunaista, mutta samalla kimmastuin testin yksiulotteisuutta ja länsimaalaisuutta.

Työmania voi olla myös haluttava riippuvuus. Aasiassa piirrettä voitaisiin käyttää työhönottokriteerinä, sen verran anaalisesti täällä velvollisuuksiin suhtaudutaan. Amerikankiinalaisen tiikeriäiti Amy Chuan mielestä jo lapsia pallutellaan liikaa lännessä. Tiukka vaatimustaso peliin jo vaippaiässä ja syntyy menestyjiä. Intiassa on tavanomaista lukea ainakin pari loppututkintoa, jotta on varaa valita millä alalla tikahtua ylitöihin.

Eipä puhuttu Suomessakaan ergomaniasta kun elintasoa vielä rakennettiin hartiavoimin. Nyt kun olemassaolo ei ole enää kiinni työstä, on varaa neurooseihin. Voi jopa tapahtua, että ahkera maahanmuuttaja saa kaskeajan jälkeläiseltä turpiin, kun ei tiedä ettei Suomessa ole enää cool tienata leipää otsa hiessä.

Itse kohtelen addiktiotani myllykuurilla: lähden pian lomalle. Ennen sitä kerään ne hibiscukset jalkakäytävältä liiskaantumasta. Pistän ne asetille vesitilkkaan ja katselen niiden hyödytöntä kauneutta. Ihan lääkkeeksi vaan.

Terhi Heinäsmäki
Kirjoittaja on infektiolääkäri ja IFRC:n Aasian ja Tyynenmeren terveyskoordinaattori ja työskentelee Kuala Lumpurissa Malesiassa.

 

Edellinen Seuraava Lisää kommentteja  
Käynnistä keskustelu aiheesta Kerro kollegalle Tulosta

Kerro kollegalle

Lähetä uutinen sähköpostilla


Uusimmat kommentit

Lastenpsykiatrinen 3D-ultra20.10.2014

Sote-uudistuksen on perustuttava tulevaisuuden tarpeisiin16.10.2014

Sosioekonomiset tekijät ja syöpä16.10.2014

Balladi turhautumisesta ja voimattomuudesta13.10.2014

Psykoterapian muuttuvat maisemat10.10.2014

Terveystarkastukset työterveyshuollossa – turhaa työtäkö?09.10.2014

Diagnoosina epäoikeudenmukainen kohtelu06.10.2014

Työ- ja eläkeuraoppia Akavalle02.10.2014

Kyllin hyväksi lääkäriksi02.10.2014

Dysbioosi, EHS ja CFS29.09.2014

Suomen Lääkärilehti
Mäkelänkatu 2, PL 49, 00501 Helsinki
Puh. (09) 393 091, Fax (09) 393 0794
laakarilehti@laakarilehti.fi
© Suomen Lääkärilehti 1998-2014