Yhteisvastuuta ja välittämistä
Julkaistu 15.08.2011 08.34
Ensimmäisiin työtehtäviini loman jälkeen sisältyi perehtyminen uuteen hallitusohjelmaan, sillä sen hyvinvointipoliittinen osio raamittaa keskeisiä työtehtäviäni. Asiantuntijat ja virkamiehet työskentelevät syksyn ajan muuntaakseen hallitusohjelman linjaukset poliittiseen tahtoon sointuviksi toimenpiteiksi, joilla sosiaali- ja terveyspalveluita kehitetään entistä ehommiksi seuraavien neljän vuoden ajan – siis Kaste II -ohjelmaksi.
Kiinnostustani herätti heti johdannossa mainittu päätös valmistella köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vähentävä toimenpideohjelma. Hyvinvointipolitiikkaa koskevassa luvussa asia on muotoiltu pontevammin: käynnistetään syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä toimenpideohjelma. Ei siis vain valmistella, vaan käynnistetään. Tehdään toimenpideohjelma, eikä ainoastaan politiikkaohjelma. Ei pelkästään ennaltaehkäistä, vaan vähennetään. Muuttuuko siis jokin?
Monien mielestä muutosta tarvitaan kiistattomasti. Tuloerot ovat kasvaneet, ja köyhyysrajan alla elää yhä useampi. Osalla heistä todellakin menee huonommin kuin ennen. Kaikki eivät hyötyneet talouskriisiä edeltäneen vahvan kasvun hedelmistä, vaan putosivat syvemmälle syrjäytymisen kuiluun. Samalla hyväosaisten ja huono-osaisten kokemusmaailmat erkaantuivat etäämmälle toisistaan.
Sairastaminen ja terveysongelmat kietoutuvat köyhyyteen monimutkaisin mekanismein. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että yleensä tasainen tulonjako ja pienet terveyserot kulkevat käsi kädessä. Sosiaalinen eheys näyttäisi edistävän kaikkien terveyttä. Niinpä onkin merkityksellistä, että hallitusohjelma kytkee terveysongelmien vähentämisen osaksi syrjäytymisen ja köyhyyden vähentämistä.
Mutta miten toimenpideohjelma tuottaa muutosta? Väittäisin, että keinot ovat monet. Ammattihenkilöt ja asiantuntijat ovat kehittäneet vuosien mittaan monipuolisen valikoiman työkaluja, joilla voidaan puuttua huono-osaisuuteen. Viime vuosina kehittämistyöhön on osallistunut yhä useammin kokemusasiantuntijoita. Toki muutos vaatii, että keinojen tueksi löytyy resursseja ja syntyy yhteinen, vakaa tahto tarttua toimeen.
Lisäksi tarvitaan uutta kehittämistyötä. Asiakirjoissa ja keskusteluissa toistuvat usein hallitusohjelmastakin tutut sanat: osallisuus, yhteisöllisyys ja välittäminen. Niitä kaikkia tarvitaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Epäselvempää on miten ne muuntuvat käytännön toimiksi tai mitä ne arkisessa elämässä tarkoittavat. Miten yhteisöllisyyttä rakennetaan? Tai miten tuotetaan osallisuutta, joka vähentää syrjäytymistä ja terveyseroja? Jotta kirjoitettu sana muuttuisi todeksi, tulisi toimenpideohjelman valmisteluun ottaa mukaan asianosaisia kertomaan, mitä osallisuutta he toivovat ja millä keinoin yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa.
Meri Larivaara
LL, FM Meri Larivaara on Kaste-ohjelmapäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.
| Edellinen | Seuraava | Lisää kommentteja | |
 Käynnistä keskustelu aiheesta |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
