Fimea tapailee kovaa pohjaa
Julkaistu 20.10.2011 13.30
Fimean, entisen Lääkelaitoksen, alueellistaminen otti viime viikolla askeleen oikeaan tahtiin. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon johdolla syntyi suunnitelma, joka käytännössä lopettaa työpaikkojen pakkosiirrot Kuopioon ja tunnustaa, että Fimea tarvitsee tulevaisuudessakin henkilöstöä myös sekä pääkaupungissa että Lontoossa.
Matti Vanhasen hallitus teki suoraviivaista politiikkaa päättäessään keväällä 2009 Lääkelaitoksen uudistamisesta ja sijoittamisesta Kuopioon. Nyt tehty prosessin välitilinpäätös ei mairittele päätöksenteon laatua. Alueellistamispäätös piti käytännössä tehdä uudelleen, koska muuta keinoa turvata valtakunnan lääkehuolto ei ollut jäljellä. Valtakunnan ylin johto otti asiassa alun perin niin suuren riskin, että sen voi selittää vain ymmärtämättömyys.
Ellei sitten tarkoitus ollut asiantuntijoista ja tosiasioista välittämättä yksinkertaisesti kerätä poliittisia pisteitä eduskuntavaaleihin. Sekään ei onnistunut.
Päätöksentekijät eivät voi vedota siihen, että heidän valitsemansa toimintamallin riskit olisivat tulleet yllätyksenä. Monet lääkehuollon sidosryhmät ja erityisesti Lääkelaitoksen henkilökunta kertoivat hallitukselle, mitä pakkoon perustuvasta hajasijoittamisesta seuraisi. Hallitus ei halunnut näitä näkemyksiä kuulla ja jätti ne huomiotta. Nyt monet ennustetuista uhkakuvista ovat alkaneet toteutua tavalla, joka ei jättänyt uudelle hallitukselle valinnanvaraa. Oli pakko toimia.
Ellei suunnitelmia olisi muutettu, edessä olisi ollut tilanne, jossa Fimean korkeaan asiantuntemukseen perustuvat tehtävät olisivat jääneet vaille tekijöitä. Tämä olisi nopeasti romuttanut sekä monet suomalaisen lääkehuollon elintärkeät rakenteet että perinteisesti arvostetun asemamme alan eurooppalaisessa työnjaossa. Kummallakin alueella on jo koettu vaikeuksia ja tappioita, mutta on toivoa, etteivät ne ole peruuttamattomia. Fimean uusien suunnitelmien päätavoitteen on oltava palauttaa taloon työrauha ja pitkäjänteisyys.
Voittajia ei synny väkivalloin, joten niitä ei ole vielä Fimeankaan tarinassa. Hyvää näistä kokemuksista syntyy vain, jos osaamme ottaa niistä opiksi. Pääasia olisi kätkeä visusti poliittiseen muistiin, ettei ole mahdollista pitää juhlapuheita osaamisen merkityksestä, työhyvinvoinnista ja ihmisoikeuksista, jos samaan aikaan runnoo läpi päätöksiä välittämättä vähääkään niistä, joita asia koskee ja koskettaa. Siitä on onneksi jo aikaa, kun suomalaiset ovat viimeksi olleet alamaisia.
Eräänä päivänä voi olla mahdollista laskea, että tulokset nyt kesken olevasta prosessista ovat hyviä. Silloin Kuopiossa on Fimean päämaja, joka on saanut kasvaa ja kehittyä luontevaa tahtia ja motivoituneen henkilöstön voimin. Samalla alan parhaille asiantuntijoille on luotu mahdollisuudet työskennellä oman elämänsä kehyksiä hajottamatta siellä, missä työhön oleellisesti liittyvä yhteydenpito on sujuvinta. Suomalaiset saavat edelleen turvallista, tehokasta ja modernia lääkehoitoa.
Surullista on, että Fimea pääsee myönteiselle uralle vasta kriisin kautta. Mikään ei voi korvata niitä unettomia öitä ja ahdistavia päiviä, joita Fimean myrskyissä töitä tehneet ovat joutuneet kokemaan. Aivan turhaan.
Kiusaus tuomita syyllisiä on suuri, mutta turhanaikainen. Poliittiset päättäjät ovat palkkionsa kuitanneet ja siirtyneet kaikenlaisen vastuun, myös poliittisen, ulottumattomiin. Sitä paitsi poliitikot ovat siinä mielessä viattomia, että perimmäinen vastuu on äänioikeutetuilla.
Hannu Ollikainen
vastaava päätoimittaja
Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 42/2011 (21.10.2011).
| Edellinen | Seuraava | Lisää kommentteja | |
 Osallistu keskusteluun |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
