Sanat jakavat maailmaa
Julkaistu 14.11.2011 13.15
Kävin hiljattain kuuntelemassa mielenkiintoisen luennon, joka käsitteli unelmia Euroopasta ilman muslimeja. Luennon teema oli islamin pelko, mutta minusta kiinnostavin anti liittyi siihen, miten sanojen käyttö muuttuu ja muuttaa maailmaa. Luennoitsija Abdool Vakil Lontoon Kings Collegesta kertoi tutkimuksista, joiden johtopäätös oli, että Britanniaa oli 2000-luvulla kohdannut ”etninen puhdistus”. Siinä pakistanilaiset, bangladeshilaiset, turkkilaiset, somalialaiset pyyhittiin pois Britannian kartalta. 9/11, pelko ja sota terrorismia vastaan tekivät kaikista ”muslimeja”. Singulaarinen muslimiväestö on kuitenkin yhtä merkityksetön kategoria kuin ”kristityt”, johon sentimentaalinen joulukirkossa kävijä, Päivi Räsänen ja Norjan massamurhaajaa Anders Breivik yhdessä sopivat.
Ihmisen tapa hahmottaa maailmaa on luokitella eri ihmisiä ja asioita ryhmiin. Sanat jakavat maailmaa. Nimitys, joka ryhmälle annetaan määrää ymmärrystä ja peittää muita piirteitä. Mutta miten liittää toisiinsa joulun viettäjän, Räsäsen ja terroristin, kun yksi ihailee kynttilöitä, toisella on kihara tukka ja kolmas ampuu automaattiaseella?
Entäpä lääketieteen luokitukset? Miten ne jakavat maailmaa? Onko olemassa ”hysteerikkoja”, ”melankolikkoja” tai ”masentuneita”? Poimivatko nämä ilmaisut jollain mielekkäällä tavalla yhtenäisiä ryhmiä eletystä maailmasta? ”Hysteerikkoja” oli joskus olemassa, koska kategorialla oli seurauksia. Se määritteli joidenkin elämää. Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin on pakkosteriloitu ”vajaamielisiä” naisia. ”Masentuneilla” on toki joitain yhteisiä piirteitä, vaikka masennusdiagnoosin saaneiden eletyissä tarinoissa ja läheissuhteissa eroja on todella paljon. Joku sopii yleiseen kategoriaan paremmin kuin toinen, joku hyväksyy ryhmäidentiteetin helpommin kuin toinen. Yleinen kategoria ei kuitenkaan koskaan tavoita maailmaa. Se on jonkinlainen keskiarvo, ääripää, mielikuva tai sinne päin -arvio. Tulevaisuudessa katsomme samanlaisen etäisyyden päästä nykyisiä luokituksia kuin nyt ”hysteerikkoja”. Toivottavasti niin käy myös ”muslimeille” ja ”kristityille”. Epämääräisen pelottava, mutta maailmaa jakava ”muslimi” on nimittäin ilmaantunut suomalaiseenkin keskusteluun.
Sanat syntyvät, elävät, muuttavat merkitystään ja joskus kuolevat historian kulussa. Niissä on aina kysymys valinnasta ja näkökulmasta, jossa tehdään todeksi jotakin. Mitä enemmän puhujilla on valtaa, sitä selkeämmin sanat tulevat todeksi. Sanoilla on seurauksia.
Lääketieteessä sanat ovat erityisen tärkeitä. Lääkärin sanelemasta tulee ”totuus” potilaasta, vaikka lääkäri olisi kuuntelematta sanellut potilaasta paikkansapitämättömän tyyppitarinan, niin kuin minulle kerran kävi. On ”lääkäreitä” ja ”potilaita”, mutta lääkäreistä tulee ennen pitkää myös potilaita. Valelääkäri on ihan oikeasti ”lääkäri” ennen paljastumistaan. Kategoriat eivät tavoita maailman kirjoa, mutta ne jakavat maailmaa. Kategorian toisella puolella on kuitenkin ihminen joka on enemmän tai vähemmän niin kuin sinä tai minä.
Kaisa Ketokivi
kaisa.ketokivi@helsinki.fi
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka toimii sosiologian alan tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa ja New York University:ssä.
| Edellinen | Seuraava | Lisää kommentteja | |
 Käynnistä keskustelu aiheesta |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
