Lääkekorvaukset ovat investointi terveyteen
Julkaistu 01.03.2012 13.30
"Tässä ehdotuksessa ei ole mitään hyvää", totesi ministeri Paula Risikko ottaessaan vastaan Lääkekorvausjärjestelmän kehittämistyöryhmän väliraportin helmikuussa. Sen hän kuitenkin myönsi, että työryhmän ehdotus kansalaisten lääkekustannusten vuotuisen omavastuukaton alentamisesta noin 50 eurolla on positiivinen asia.
Hallitusohjelman perusteella asetetun työryhmän ensimmäiseksi tehtäväksi annettiin tehdä ehdotus sairausvakuutuksen lääkekorvausmenojen vähentämisestä siten, että säästö valtiontalouteen on 113 miljoonaa euroa vuosittain. Työryhmä olisi käsitellyt säästöjä ja korvausjärjestelmän rakenteellisia uudistuksia mieluiten yhtenä kokonaisuutena, kuten se väliraporttiinsa yksimielisesti merkitsikin.
Työryhmän työ perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan lääkekorvausjärjestelmä uudistetaan siten, että korvauksista hyötyvät erityisesti paljon lääkkeitä käyttävät henkilöt. Samalla on varmistettava, etteivät kustannukset muodostu pienituloisille esteeksi tarpeellisen lääkehoidon saamiselle. Hallitusohjelmassa todetaan lääkehuollon keskeiseksi tavoitteeksi mahdollistaa tehokas, turvallinen, tarkoituksenmukainen ja taloudellinen lääkehoito kaikille sitä tarvitseville.
Työ kuitenkin aloitettiin hakemalla säästöjä, koska valtioneuvosto teki viime syksynä kehyspäätöksen, jonka mukaan lääkekorvausjärjestelmän säästöt tulee toteuttaa jo vuonna 2013. Työryhmässä keskusteltiin säästöjen toteuttamista siten, että jo ne olisivat askel korvausjärjestelmän kehittämisen ja yksinkertaistamisen suuntaan. Aikapulassa päädyttiin kuitenkin hyvin tekniseen ratkaisuun: lääkkeiden peruskorvausta ja alempaa erityiskorvausta alennetaan seitsemän prosenttiyksikköä ja viitehintajärjestelmään kuulumattomien lääkkeiden tukkuhintoja alennetaan viisi prosenttia. Ehdotukset jakavat säästötavoitteen tasan potilaiden ja lääkealan toimijoiden kesken.
Lääkäriliiton näkemyksen mukaan lääkekorvausjärjestelmän tulee korvata kansalaisille lääkärin määräämän, tarpeellisen ja tarkoituksenmukaisen lääkehoidon kustannuksia. Kysymys on siis ensisijaisesti korvausjärjestelmästä, ei lääkehoidon ohjauksen välineestä. Niinpä liitto on jo aiemmin esittänyt, että rakennettaisiin kustannusperusteinen ja nykyistä huomattavasti selkeämpi korvausjärjestelmä. Siinä eri sairauksia tai potilaita ei edes pyrittäisi arvottamaan eri korvausluokkiin sairauden pitkäaikaisuuden tai vakavuuden perusteella.
Oikeudenmukaisuus on viime kädessä subjektiivinen kokemus. Järjestelmän ymmärrettävyys on sen oikeudenmukaiseksi kokemisen välttämätön edellytys. Ymmärrettävyyttä edistää järjestelmän yksinkertaisuus ja selkeys. Se, että korvausjärjestelmästä hyötyvät etenkin paljon lääkkeitä käyttävät, voidaan toteuttaa kohtuullisen omavastuukaton ja vuosittaisen alkuomavastuun avulla. Jotta lääkehoidon kustannukset eivät olisi esteenä tarpeellisen lääkehoidon saamiselle, on alkuomavastuun oltava kohtuullisen pieni ja korvausprosentin sen jälkeisistä kustannuksista riittävän suuri.
Suomessa potilaiden maksuosuus lääkekustannuksista on kansainvälisesti vertailtuna suuri. Myös vuotuinen omavastuukatto on Suomessa poikkeuksellisen korkea: Ruotsiin ja Norjaan verrattuna kolminkertainen ja Britanniaan verrattuna lähes viisinkertainen.
Jostakin syystä Suomessa niin lääkekorvauskustannukset kuin terveydenhuollon menot yleisemminkin nähdään ensisijaisesti kulueränä. Lääkärin näkökulmasta ne pitäisi nähdä investointina terveyteen sekä työ- ja toimintakykyyn.
Heikki Pärnänen
johtaja, politiikkatoimiala
Suomen Lääkäriliitto
Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 9/2012 (2.3.3012).
| Edellinen | Seuraava | Lisää kommentteja | |
 Käynnistä keskustelu aiheesta |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
