Kiusatkaa amanuenssejanne
Julkaistu 16.05.2012 13.30
Amanuenssuuri on lääketieteen opiskelijoille kullanarvoinen kokemus. Ajanjakso, joka tarjoaa kurkistuksen työelämään, jonkun valmistuneen kollegan arkeen. Kutakin erikoisalaa kohden käytettävä aika on kuitenkin koulutuksen aikana rajallinen ja kukin opiskelija pääsee opettelemaan oikeiden potilaiden kanssa tuntumaa vain murto-osaan tempuista. Yleisimmät toimenpiteet treenataan kyllä fantomeilla niin hyvin kuin suinkin mahdollista, mutta kuminukke ei ole ihminen. Rajallisen potilas- ja opettajamäärän vuoksi osa oikeiden potilaiden kanssa harjoitelluista tempuista jää harvojen herkuksi, ja sittenkin kyseinen kandi on tehnyt toimenpiteen opiskeluaikanaan vain kerran. Tämä on hyvä syy hyödyntää amanuenssiaika parhaan mukaan, eli käyttää harjoitteluaika harjoitteluun.
Käytävillä liikkuu paljon tarinoita upeista lääkäreistä ja työyhteisöistä, jotka ovat tarjonneet amanuensseilleen lämpimän vastaanoton ja korvaamattoman oppimiskokemuksen. Toisaalta kyyniset äänet kuiskivat nurkissa paikoista, joissa opiskelija jää esimerkiksi lääkäreiden kiireen ja vaihtuvuuden vuoksi lähestulkoon palkatun sairaalahengailijan asemaan. Siksi kirjoitan tätä, kannusteeksi.
Vain tekemällä oppii
Amanuenssin toimettomuus ei ole hyväksi kenellekään: Laitokselle joka maksaa korvausta ihmiselle, joka ei tuota työpanosta. Henkilökunnalle, joka joutuu väistelemään ylimääräistä palloilijaa huoneissa. Amanuenssille, joka turhautuu olemiseensa ja voisi käyttää aikaansa tehokkaamminkin. Potilaalle, jonka henkilökohtaisia asioita on kuulemassa ylimääräinen korvapari hänen itsensä siitä mitään hyötymättä.
Suomen Medisiinariliitto on huomioinut kirjavista käytännöistä johtuvat ongelmat ja hakee niihin aktiivisesti toimivia ratkaisumalleja. Tavoitteena on ohjeistus, joka yhtenäistää käytäntöjä ja toimii työkaluna sekä amanuensseille että heitä ohjaaville lääkäreille mielekkäiden ja tehokkaiden harjoittelujaksojen rakentamista varten. Huoli lääkäreiden kädentaidoista on saanut viime aikoina myös mediahuomiota koulutuspaikkojen lisäyksistä käydyn keskustelun siivittämänä. Siksi onkin tärkeää tukea kaikin keinoin tulevien lääkäreiden ammattitaidon kehittymistä, myös amanuenssuureiden aikana.
Amanuenssin oma aktiivisuus on ehdottoman tärkeää. Se riippuu osaksi opiskelijan luonteesta, mutta myös kannustava työilmapiiri on omiaan ruokkimaan aktiivisuutta. Ohjaavalla lääkärillä on kutkuttava tilaisuus edistää amanuenssin oppimista luomalla positiivista painetta, pyytämällä häntä tutkimaan potilaita, tekemään toimenpiteitä, tenttaamalla. Jos et muuta keksi, niin ojenna hänelle kirja käteen ja katso tuimasti perään. Lääkärin ensisijainen velvollisuus on potilaan hoito ja sen ollessa vaakakupissa amanuenssin sopii väistyä. Kuitenkin kouluttamalla amanuenssille oman alan perusteita tulee hoitaneeksi hänen käsiensä kautta tulevaisuudessa kymmeniä, satoja potilaita. Yhden ihmisen uran verran.
Kisällistä mestariksi
Lääkäri! Amanuenssi on pehmeää savea käsissäsi! Hän on tullut amanuenssiksi aikana, jolloin hänen ei tarvitse murehtia tenteistä tai kurssien läpipääsyistä. Hän on osoittanut kiinnostusta sinun työhösi. Voit muokata hänen tulevaa osaamistaan omin käsin juuri sellaiseksi kuin haluat.
Moni erikoisala tuskailee saadessaan ylimääräistä työnsarkaa potilaista, joiden ongelmat voitaisiin periaatteessa ratkaista terveyskeskuksessa. Opettamalla amanuenssillesi kliinisiä taitoja amanuenssuurin alkupäivinä saat loppuviikoilla itse oikaista jalkasi hetkeksi ja myhäillä hänen kerätessään kokemusta asiantuntevan silmäsi alla. Lisäksi hänellä on valmistuttuaan karkea näppituntuma kyseiseen temppuun, jippoon, kikkaan, tautiin tai potilasryhmään parantaen potilaiden saamaa hoitoa ja vähentäen kuormitusta erikoisalallasi tulevaisuudessa. Sama pätee vanhempiin kollegoihin terveyskeskuksissa: Riittävän koville pistetyllä amanuenssilla ei mene sormi suuhun hänen myöhemmin sijaistaessaan, eikä hän kuormita puhelinlinjoja tai niiden käyttäjiä samalla tavalla kuin entinen palkattu hengailija.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, joiden alaisuudessa olen itse toiminut amanuenssina. Olen kohdannut upeita persoonia, jännittäviä potilastapauksia ja kahvihuoneita, joihin minut on toivotettu lämmöllä tervetulleeksi. Olen oppinut huikean paljon teidän ja häkellyttävän ammattitaitonne ansiosta.
Pyry Jylhä-Vuorio
LK, koulutuspoliittinen vastaavabr>
Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura ry
Näkökulma-kirjoitus Lääkärilehdestä 20/2012 (18.5.2012) Medisiinari-teemasivuilta.
| Edellinen | Seuraava | Lisää kommentteja | |
 Käynnistä keskustelu aiheesta |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
