Hyvinvointia arkisesta kanssakäymisestä
Julkaistu 18.06.2012 09.53
Yhdysvalloista Suomeen taas hiljaittain palanneena katson yhteiskuntaamme toisin. Amerikkalaisilla on valmiuksia olla mutkattomasti kanssakäymisissä melkeinpä kenen kanssa tahansa. Suomessa tämä värittyy helposti epäaidoksi small talkiksi. Tulkinta paljastaa suomalaisen vuorovaikutuskulttuurin niukan asiakeskeisyyden, josta käsin on vaikea nähdä, miten vuorovaikutus itsessään voi asiasisällön sijaan olla arvokasta. Suomessakin tarjotaan vuorovaikutusta esimerkiksi terapian ja vertaistuen muodossa apuna moniin ongelmiin, mutta väitän, että arkinen kanssakäyminen tuttujen ja tuntemattomien kanssa on yhtä lailla merkittävä avain ihmisten hyvinvointiin. Enkä nyt puhu sosiaalisesta tuesta, vaan ihan tavallisesta vuorovaikutuksesta bussikuskin, naapurin, kaupan myyjän ja samaan hissiin sattuvan henkilön kanssa.
Miksi Suomessa on niin vaikea luoda mutkattomia kontakteja vieraampiin ihmisiin? Ensinnäkin suomalaisten kaupunkilaisuus on verrattain nuori ilmiö: suuri osa kaupunkilaisista on yhden tai kahden sukupolven takaa pienemmistä paikoista, joissa ihmiset ovat vanhastaan tuttuja. Ennalta vieraan ihmisen kontakti toimii Suomessa asiasisällön kautta ja sen puitteissa. Pelkkä kontakti vailla selkeää sisältöä on pelottava ja herättää kysymyksen "Mitä tuo minusta haluaa?". Siten bussikuskin kanssa on turvallista pitäytyä bussilipun hankinnassa, kaupan myyjän kanssa ostoksissa ja ilman asiayhteyttä on paras olla sanomatta mitään. Toinen puoli asiaa on, että suomalainen ammattilainen toimii usein asiasisällön puitteissa hengettömyyteen asti. Lääkäri käsittelee terveyshuolia asioina. Joogaopettaja on valmis kertomaan lisää asanoista, mutta ei pyydä ihmisiä halutessaan esittäytymään tunnin jälkeen. Toimintakulttuuri muuttuu hitaammin kuin toimintaympäristö.
Toiseksi tulee mieleen, että monille Suomessa on vähemmän ihmisiä, joiden kanssa jutella. Samalla kun yksinäisyydestä on tullut laajamittainen ongelma, itsepalvelukulttuuri on viety uudelle tasolle. Monelle yksinäiselle asioilla käyminen on ollut merkittävä sosiaalinen tapahtuma. Nyt palvelu on rationalisoitu niin, että asia hoituu (jos hoituu). Suuri osa asioista hoituu netissä, mikä on tietysti hieno asia. Mutta kun siitä mahdollisuuden sijaan tulee käytännössä pakko, köyhät, sairaat ja vanhat työnnetään yhä syrjemmäs yhteiskunnasta. Kansalaisen tulee olla itsenäinen, kykenevä, internetin omaava ja hallitseva henkilö, joka ei inhimillistä kontaktia kaipaa. Joka kerta Yhdysvaltoihin mennessäni ihmettelen yhä uudelleen sitä, miten paljon kiireetöntä palveluhenkilökuntaa joka paikassa on. Kun on luontevaa rupatella tovi kenen kanssa tahansa, ei tunne itseään yksinäiseksi, vaikka olisi yksin liikkeellä.
Sosiologina näen palvelukäytännöt myös vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän tuotteena. Pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka takaa jokaiselle kohtuullisen minimipalkan ja sosiaalietuudet, tarkoittaa myös sitä, että henkilöstön palkkaaminen on kallista. Lisäksi se tarkoittaa etuuksia ja hoitojärjestelmää, joka käsittää kansalaiset yksilöinä elinympäristöistä ja läheisistä irrotettuna. Tai sitten valtio osallistuu perheestä huolehtimiseen tarjoamalla päivähoitoa ja erilaisia etuuksia. Ajattelussa, jonka mukaan on nimenomaan hyvinvointivaltion tehtävä antaa apua ja tukea erilaisiin elämäntilanteisiin, niistä tulee yksityisiä asioita. Kullakin on omat murheensa, omat tukijärjestelmänsä, eikä kanssaihmisillä ole suoraa välittämisvelvoitetta. Yhdysvalloissa tällainen ei olisi edes mahdollista. Siellä moni ongelmallinen tilanne on väistämättä läheisten yhteinen asia. Hyvinvointivaltiolla on kääntöpuolia, jotka meidän tulisi entistä paremmin huomata. Usein kyse on asenteesta. Oman lisänsä tuo ikärakenteen asettama pakko keventää järjestelmää. Senkin takia suomalaisten on opeteltava uusia, aktiivisempia tapoja olla tekemisissä ja huolehtia kanssaihmisten hyvinvoinnista. Arkinen hyvinvointi lähtee usein ihan tavallisesta vuorovaikutuksesta ja kuulumisen tunteesta. Tätä lähden seuraavaksi tutkimaan.
Kaisa Ketokivi
kaisa.ketokivi@helsinki.fi
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka toimii sosiologian alan tutkijana Helsingin yliopistossa ja New York University:ssä.
| Edellinen | Seuraava | Lisää kommentteja | |
 Osallistu keskusteluun |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
