Tietotekniikka, renki vai isäntä?
Yksi pahimmista tietotekniikan mukanaan tuomista riesoista on asioiden moninkertainen kirjaaminen.
Heti aluksi haluan sanoa, että en vastusta sähköistä maailmaa. En kaipaa ja tuskin moni muukaan kaipaa aikaa, jolloin potilaan röntgenkuvat olivat kuvakuoressa, jonka paksuus ja paino joidenkin potilaiden kohdalla oli sitä luokkaa, että halutun kuvan löytäminen oli varsinainen urakka. Sähköinen sairauskertomus on myös mahdollistanut omien potilaiden tietojen tarkistamisen mistä tahansa työpisteestä. Ei tarvita enää papereiden paikasta toiseen juoksuttajaa.
Sähköiseen utopiaan liittyy kuitenkin elementtejä, jotka eivät vähennä työtä ja säästä kustannuksia. Valittavasti näitä on alkanut ilmaantua lisääntyvässä määrin, eikä asiaa helpota kansamme rakkaus erilaisiin sääntöihin ja niiden sokeaan noudattamiseen. Oman lisänsä tähän tietysti tuo lisääntyvä juristeria. Utopiaksi tätä kaikkea nimitän siksi, että joillakin on itsepintaisesti se käsitys, että sähköinen ulottuvuus sinänsä poistaa maailmasta ja varsinkin sairaalamaailmasta kaiken pahan.
Yksi pahimmista tietotekniikan mukanaan tuomista riesoista on asioiden moninkertainen kirjaaminen. Asiat pitää olla sairauskertomuksissa, määräyksissä, rinnakkaisnäkymissä ja ikään kuin tämä kaikki ei riittäisi, vielä hoitokertomuksissakin. Eräs teho-osastomme työkierrossa oleva fiksu nuori hoitaja kertoi minulle, että vuodeosastoilla erilaiseen kirjaamiseen menee puolet työajasta. Ja nyt ei puhuta allekirjoittaneesta viidenkympin ohittaneesta lankapuhelinajan kasvatista, vaan some-sukupolven tyyppiedustajasta, jolle tietotekniikka on osa ydinjatkoksen rakennetta. Kun tämän rakenteellisen hoitotyön kirjaamisen sekahedelmäsoppa on väkisin ympätty poliklinikkatoimintaan kudoseheyksineen ja erittämisineen, niin ei tarvitse paljoa ihmetellä poliklinikoiden tehon laskua kolmannekseen viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tässä vaiheessa utopiauskovaiset julistavat, että parannuskeino tähänkin on lisätä tietotekniikan käyttöä!
Tietotekniikan yksi perusominaisuus on se, että sen tallennuskapasiteetilla ei käytännössä ole ylärajaa, mikä on saanut aikaan myös tiedon tallentamisen ilman ylärajaa. Tässä olisi yksi hyvä paikka jonkinlaisille normitalkoille: mitä pitää tallentaa ja mitä ei?
Tässä yhteydessä ei ole edes mahdollisuutta mainita järjestelmien kirjavuutta..
Yksi lääkäreitä paljon raivostuttanut älyttömyys sähköisessä utopiassa on paperi- ja puhelinreseptien käytön lopettaminen. Vaikka sähköinen resepti potilasjärjestelmien osalta onkin varmasti toimiva ja enimmäkseen käytetty silloin kun toimitaan terveydenhuolto-organisaatiossa, pienille toimijoille ja yksittäisille lääkäreille digitaalipakkopaita tietää vain suunnattomia lisäkustannuksia. Järjestelmäkatkosten takia paperi- ja puhelinreseptin säilyttäminen on tärkeä osa huoltovarmuutta. Ja miten ihmeessä kirjoitan reseptin tulevaisuudessa yhtä helposti kuin kirjoitin esim. Jukolan viestin lääkinnässä mukana olleena lääkärinä muutamia vuosia sitten? Paperireseptin kielto on asia, jossa idealismi on mennyt terveen järjen ylitse.
Sairaalassamme otettiin hiljattain käyttöön sähköinen esitietolomake, jossa leikkaukseen tuleva potilas kirjaa tärkeiksi katsottuja tietoja omasta terveydestään. Kun kerroin että lomakke on sinänsä hyvä, mutta ongelma on se, että suuri osa potilaista kuitenkin käyttää vielä pitkään paperilomaketta, ratkaisuksi esitettiin parin hoitajan palkkaamista päätoimisesti soittamaan potilaille ja täyttämään lomakkeita sähköisesti. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Mutta tätä tekee Homo Sapiens, viisaaksi ihmiseksi tituleerattu. Tai onko kyseessä Homo Sapiens Digitalicus, putkiaivoihminen?
Heikki Laine
Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Mikkelin keskussairaalassa.
