Vita nova?
Julkaistu 25.05.2010 08.35
Viime viikolla kohistiin, että maailmaan on muka syntynyt ensimmäinen keinotekoinen solu, että olisi luotu synteettistä elämää. Kyseessä on Craig Venterin tutkimuslaitoksen 15-vuotisen työn tulos, joka julkaistiin verkossa viime torstaina. (http://www.sciencemag.org/cgi/content/abstract/science.1190719).
Mistä on kyse? Tutkijat ovat onnistuneet kytkemään yli miljoona DNA-emäsparia sarjaan niin, että on syntynyt toimiva Mycoplasma mycoides bakteerin kromosomi. Synteesi on tapahtunut osin in vitro koeputkessa ja osin pullahiivassa (Saccharomyces cerevisiae) ja kaikki ainekset on ostettu kemikaalikaupasta. Tutkijoiden rakentama kromosomi siirrettiin lähisukulaisbakteeriin M. capricolumiin, ja katso: DNA toimi ja tuotti asianmukaiset proteiinit ja – ennen kaikkea – bakteeri jakautui niin kuin bakteerin tulee. Jakautuminen oli nopeaa, ja tutkijat keskeyttivät ilottelun pakastamalla maailmaan syntyneet triljoona Mycoplasma mycoides JCBVI-syn1.0 -bakteeria. Tällaisen nimen tämä uusi M. mycoides kanta on saanut. Kyse on siis uudesta bakteerikannasta, mutta ei sentään uudesta eliöstä.
Saavutus on tyrmistyttävän huikea (ja maksanut tähän mennessä arviolta 40 miljoonaa dollaria ja 20 ihmisen vuosikymmenen kestäneen työpanoksen ). Tässä on siirretty ”proteettinen”, laboratoriossa tuotettu, toimiva DNA toiseen eliöön. Tässä vaiheessa menetelmä on vaativuudestaan huolimatta ollut mahdollisimman yksinkertainen. Mikrobiologiansa lukeneet muistavat, että bakteeri on prokaryoottinen solu, jonka rakenne on yksinkertaisempi kuin kudoksia rakentavat solut: DNA on yksisäikeinen eikä mitokondrioita ole. Tässä työssä valittiin prokaryoottinen bakteeri,jonka DNA on mahdollisimman lyhyt. Bakteeri muuttuu synteettisen DNA:n vaikutuksesta. Tutkijat mainitsevat, että viimeistään 30 jakautumisen jälkeen ”uuden” bakteerin sytoplasman proteiinikoostumus on synteettisen DNA:n mukainen, eli kuten M. mycoideksessa eikä kuten M. capricolumissa.
Synteettinen kromosomi on identifioitava jollain tavoin, jotta se erottuu luonnon kromosomeista. Tutkijat sijoittivat DNA:n varrelle neljä merkkigeeniä, joiden tuottama proteiini on helposti tunnistettavissa. Sinänsä tutkijat eivät (vielä) ole huolissaan synteettisen DNA-materiaalin joutumisesta elinympäristöömme, sillä nämä bakteerit eivät pärjää luonnossa.
Synteettinen biologia on tullut jäädäkseen. Sen tuloksena odotetaan monenlaista hyvää: parempaa biologisten tapahtumien ymmärrystä, uusia lääkkeitä (etenkin rokotteita) ja helpotusta kudosvaurioiden hoitamisen tekniikkaan. Myös ympäristönsuojelu voi hyötyä synteettisestä biologiasta esim. ympäristötoksiinien hävittämisessä.
Sekä USA:n presidentti että Vatikaani ovat tervehtineet uutta edistysaskelta ja toivottaneet hankkeelle hyvää jatkoa ihmiskunnan hyväksi. Samalla on heristetty varoituksen sormea, ja Obama on asettanut korkeatasoisen työryhmän raportoimaan synteettisen biologian siunauksista ja kirouksista puolen vuoden kuluessa, jotta amerikkalaiset voisivat kansana hyötyä uuden tekniikan suomista mahdollisuuksista vastaisuudessa. Something for us in Finland, too? (http://news.sciencemag.org/scienceinsider/assets/2010/05/20/Gutmann.pdf).
Matka Watson-Crick-Franklinin DNA:n rakennetta selvittäneestä työstä v. 1958 tähän päivään on kestänyt parisen sukupolvea. Vauhti on ollut kova eikä osoita hidastumisen merkkejä. Seuraavan sukupolven lääkäreillä on taas uudet ja paremmat eväät tutkia, hoitaa, lohduttaa ja jopa parantaa potilaita.
Robert Paul
| Edellinen | Seuraava | Lisää kommentteja | |
 Käynnistä keskustelu aiheesta |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
