Ophelia
Julkaistu 24.06.2010 12.18
Tietotekniikka terveydenhuollossa on kehittynyt sellaisiin sfääreihin, että tällaista parkkiintunutta terveydenhuollon työjuhtaakin alkaa heikottaa. Homma on kuitenkin vielä lapsenkengissä, meneehän työajastamme korkeintaan puolet tietotekniseen näpräämiseen. Valelääkärin erottaa kuulemma aidosta siten, että aito kohdistaa huomionsa tietokoneeseen, ei potilaaseen.
Kurkistamme nyt auvoiseen tulevaisuuteen eräässä kuvitteellisessa suomalaisessa yliopistollisessa sairaalassa ja ihan sattumoisin sen sisätautiklinikassa.
Sairaalassa on tehty erinomaisia muutoksia. Ensiapu ja tarkkailuosastot on lopetettu ja näihin tiloihin ovat muuttaneet nykyaikaiset tietotekniikkaluokat. Tietotekniikan osasto on vallannut sisätautipoliklinikan, joka on muuttanut piharakennukseen. Sinne on kuljettava ulkokautta, mutta ulkoilu tekee sisätyön tekijöille vain hyvää.
On koittanut tavallinen maanantaiaamu. Sisätautilääkärit kiirehtivät tietotekniikkaluokkaan, jossa heillä on kahden tunnin koulutus, jossa perehdytään taas kerran uudistettuun entistä monimutkaisempaan potilaskäyntien tilastointijärjestelmään. Maanantaista johtuen koulutusrupeama on näin lyhyt, mutta illalla on mahdollista käydä samassa luokassa yksin treenaamassa. Se onkin käynyt välttämättömäksi, muuten ei työssä enää pärjää. Opiskelua varten on tehty lukuisia videoita ja toki kotonakin voi harjoittelua jatkaa.
Potilas on saapunut paikalle pari tuntia aiemmin ja ahertaa vielä oman tietokoneterveyskyselynsä parissa. Sisätautilääkäri avaa tietokoneen keskusyksikön. Lääkärillä on taskuissaan lappusia, joihin on kirjoitettu lasten ja kotieläinten nimiä. Ne ovat salasanoja: tietoturvallisuuden vuoksi potilastietoihin päästäkseen on käytettävä neljää erilaista salasanaa, jotka vaihtuvat kaksi kertaa viikossa. Loman jälkeen töihin on tultava vähintään tuntia tavallista aiemmin. Potilasjärjestelmä ei millään usko, että lääkäri edelleen työskentelee kyseisessä sairaalassa.
Uusia sähköpostiviestejä on viikonlopun aikana tullut noin sata. Lääkäri vilkaisee ne läpi ja tallentaa niistä tärkeimmät. Hän tietää, ettei koskaan palaa noihin tallentamiinsa viesteihin. Useilla työntekijöillä on tapana lähettää kopiot kaikista viesteistä mahdollisimman monille.
Jo kolme tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen lääkäri tapaa ihka oikean potilaan. Tutkimiseen, määräysten kirjaamiseen, sähköisten reseptien lähettämiseen ja KELA:n kanssa asioimiseen menee tunnin verran. Loppupäivä kuluukin siihen, että lääkäri kirjaa lääkityksen tiedostoon, suorittaa kaiken tarvittavan tilastoinnin ja hoitaa kuntalaskutuksen.
Viereisessä huoneessa työskentelee sairaanhoitaja, joka on pätevöitynyt teknisessä yliopistossa käyttämään terveydenhuollon tietojärjestelmiä. Hän tekee tiedostoon suunnilleen samat merkinnät kuin lääkäri. Se onkin tarpeen, sillä samalla hän tarkistaa, että lääkäri on osannut käyttää ihanaa Ophelia-järjestelmää.
Ilolla odotan tulevia haasteita. Vihdoin toteutuu tuo klassinen sanonta: aamupäivällä oli yksi potilas, mutta iltapäivällä olikin sitten vähän rauhallisempaa.
Heidi Mäkinen
LT, reumatologi
| Edellinen | Seuraava | Lisää kommentteja | |
 Käynnistä keskustelu aiheesta |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
