Etusivu » Kommentti

Tieto lisää tuskaa – vai lisääkö?
Julkaistu 09.01.2012 11.44

Kollegaa mukaillen: Kaikki on huonosti koska valelääkäri. Tässä vaiheessa medisiinistä uraa, jolloin nimen perässä lukee vuoroin LK, vuoroin vs. tkl, viime vuoden valelääkärikohu kalahtaa nilkkaan melkoisella napakkuudella.

Pää tursuaa lääketieteellistä faktaa, jota paniikissa on opiskeluvuosina päähänsä koettanut ahtaa. Kohta tämä opiskelu loppuu kokonaan eikä voi enää paeta takaisin turvalliseen luentosaliin, kun työnteko tuntuu rankalta. Ei voi lohduttautua ajatuksella, ettei ole vielä käynyt kaikkia kursseja, vaan pitäisi olla tietotaitonsa huipulla. Samaan aikaan kuitenkin tietää, etteivät silmänurkissa orastavat rypyt näy vanhalle rouvalle asti, vaan naamataulu muistuttaa lähinnä rippikoulutyttöä. Oma varmuus työssä ei ole ideaalitasoa. Päivystykseen soittavalle potilaalle hoitaja sanoo puhelimessa ”Tänään päivystää sellainen nuori lääkäri”. Vastaanotolla kysytään, olenko minä jo kaikki kurssit käynyt ja enhän minä vain ole sellainen valelääkäri.

Kokeneemman kollegan näkökulmasta tämä voi kuulostaa hauskalta, mutta moni samassa tilanteessa oleva jakaa ahdistukseni. Vallitseva varovaisuuden ilmapiiri tuottaa paineita nuorelle lääkärille, joka yrittää aloitella uraansa samaan aikaan kun ammattimme on median ykkössuosikki. Eikä niin positiivisessa mielessä. Toisaalta tiedän, että uran lähestyessä eläkeikää osalle meistä tulee samantapainen ahdistus. Pohdinnat siitä, säilyykö uskottavuus ja ovatko tietotaidot ajan tasalla, lienevät myös varttuneiden kollegoiden mietintämyssyn alla.

Yhtä oikeaa ratkaisua tähän tuskaan ei varmasti löydy. Jokaisen on jossakin vaiheessa uraansa oltava se kokemattomin ja toisaalta se kohta eläkkeelle jäävä kollega.

Vastauksena tähän ongelmatiikkaan on peräänkuulutettu kollegiaalisuutta. Ammattikuntamme tulisi säilyä tiiviinä yhteisönä, jota rikollinen toiminta tai muut mullistukset eivät pääsisi horjuttamaan. Osalle meistä kollegiaalisuus tuntuu hankalalta sanalta, jonka perimmäistä sisältöä on vaikea hahmottaa. Ehkä pitäisikin aloittaa pienemmistä palasista, kuten palaute ja tietojen päivittäminen.

Omassa uravaiheessani palautteen jano tehdystä työstä on mieletön. On tärkeää saada palautetta niin hyvin kuin huonommin menneistä tilanteista, opittava koko ajan uutta ja peilattava omaa työtään saatuun palautteeseen niin hoidon kuin menettelytapojenkin suhteen. Palautetta tulisi kuitenkin saada huomattavasti enemmän. Sen pitäisi myös liikkua molempiin suuntiin kokeneen ja kokemattoman, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä viereisessä huoneessa olevien kollegoiden välillä. On kollegiaalista antaa palautetta toisen kollegan työstä ja nimenomaan kollegalle itselleen. Tämä koskee niin virassa olevia kuin vuokralääkäreitäkin. Jokaisella meillä on vastuu siitä, että puutumme poikkeaviin menettelytapoihin, mutta myös siitä, että annamme positiivista palautetta, kun joku asia on sujunut hyvin.

Toinen tärkeä asia on tietojen päivittäminen. Lääkäri on itse vastuussa siitä, että päivittää tietojaan ja on ajan tasalla oman alansa hoitokäytännöistä ja mahdollisuuksista. Kollegiaalista myös toisia lääkäreitä kohtaan on hoitaa potilaita tieteellisesti todistettujen ja ajan tasalla olevien hoitolinjojen mukaisesti. Tarve kouluttautumiseen ja täydennyskoulutukseen on tultava meistä itsestämme. Kukaan muu ei pysty arvioimaan lääkärin osaamisen tasoa kuin lääkäri itse. Onneksi alallamme on loistavia mahdollisuuksia tähän kouluttautumiseen ja osa niistä on myös kandidaateille avoimia. On hyvä, että me kanditkin omaksumme tietojen päivittämiskäytännön alusta alkaen. Tälläkin viikolla siihen on erinomainen mahdollisuus, palvelusvuosista ja tittelistä riippumatta.

Laura K. Saarinen
Kirjoittaja on tamperelainen 6. vsk kandidaatti.

 

Edellinen Seuraava Lisää kommentteja  
Käynnistä keskustelu aiheesta Kerro kollegalle Tulosta

Kerro kollegalle

Lähetä uutinen sähköpostilla


Samasta aiheesta aikaisemmin
Uusimmat kommentit

Vastenmielinen ulkomainen omistaja27.11.2014

Ainoa lohtuni27.11.2014

Valkoisen takin suojassa24.11.2014

Lääkäriä ohjaavat myös sisäiset sidonnaisuudet21.11.2014

Tulkoon vaikeus!20.11.2014

Keltaisessa vuoristoradassa17.11.2014

Hyvän puolesta pahaa vastaan13.11.2014

Heidän ebolansa, meidän pelkomme13.11.2014

Voisivatko potilaat pelastaa kliinisen tutkimuksen?10.11.2014

Engagement Counts06.11.2014

Suomen Lääkärilehti
Mäkelänkatu 2, PL 49, 00501 Helsinki
Puh. (09) 393 091, Fax (09) 393 0794
laakarilehti@laakarilehti.fi
© Suomen Lääkärilehti 1998-2014