Etusivu » Kommentti

Kun elämästä tulee riski
Julkaistu 19.03.2012 08.29

Elämä on arvaamatonta, hallitsematonta ja pelottavaa, koska se päättyy kuolemaan hetkellä, jota emme ehkä aavista. Moni meistä ei kestä tätä ajatusta. Elämän voi muuntaa erilaisiksi riskikalkyyleiksi, joiden avulla sitä voi yrittää hallita. Näin nyky-yhteiskunnassa toimitaan.

Viime vuosikymmen yhteiskuntatieteissä keskusteltiin ”riskiyhteiskunnasta” ja ”riskitietoisuudesta”, jotka molemmat nostavat esiin sitä jo tavalliseksi muodostunutta pyrkimystä hallita elämää erilaisten riskilaskelmien avulla. Riskiyhteiskunnan käsite viittaa siihen, että nyky-yhteiskunnan teknologinen kehitys tuottaa ihmisen ja luonnon terveydelle ennen näkemättömiä riskejä ja riskitietoisuudella viitataan siihen, että ihmiset alkavat toimimaan erilaisten riskien valossa välttääkseen niitä.

Hyvinvointivaltion pyrkimys on turvata sen kansalaisten ja järjestelmien turvallisuus. Terveyden edistäjien pyrkimys on turvata kansalaisten terveys, ehkäistä sairautta ja pidentää elämää. Välineenä on ”riski”, jota voi kalkyloida ja laskea. Kun arvaamattomasta ryhdytään tekemään turvallista, takaovesta tuodaan sisään monia asioita. Teknologiaa. Turvattomuutta. Pelkoa. Hallintaa. Itsepetosta. Neuroottisuutta. Samalla, kun erilaiset elämänhallinnan systeemit tuottavat rakennetta ja turvaa, niihin turvautuminen vaikeuttaa elämän kestämistä. Kun ”epätodennäköinen” tragedia osuu kohdalle, se on aina erityinen katastrofi, vaikka epätodennäköisiä asioita kuitenkin tapahtuu kaiken aikaa.

Lääkäri törmää potilastyössään tilanteisiin, joissa potilaan odotukset sairauden lääketieteellisestä hallinnasta murtuvat. Lääkäri joutuu potilaan ja elämän väliin. Mitä paremmin kuvittelemme elämän olevan hallinnassa sitä katastrofaalisemmalta hallinnan pettäminen tuntuu. Lääketieteellinen teknologia, joka teknisesti ottaen pystyy puuttumaan moniin kärsimyksen aiheisiin, tuottaa eksistentiaalista lisäkärsimystä elämän tragedioiden edessä. ”Hoidettavissa olevaa”, mutta kohtalokkaaksi osoittautuvaa syöpää tai lapsettomuutta on vaikeampi hyväksyä kuin sitä, että ”elämä antaa ja ottaa”. Kun yhteisiä kulttuurisia ja yhteisöllisiä tapoja sietää hallitsemattomuutta ja kärsimystä ei tunnu olevan, putoaminen elämän hallinnan ulkopuolelle on todella yksinäistä.

Turo-Kimmo Lehtosen johtamassa yhteiskuntatieteellisessä Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa ”Managing Insecurity” tarkastellaan, millaisia muunnelmia ja toimintatapoja eri käytännön tasot suhteessa riskeihin tuottavat. Riskejä pelätään ja torjutaan, mutta ihmisten turvattomuutta voi myös hyödyntää. Yksityisvakuuttaminen on tästä erinomainen esimerkki. Terveyden kontekstissa riskiajattelulla on ainakin neljä tasoa: tieteellinen tai epidemiologinen, terveydenhoitojärjestelmän interventio, lääkärin vastaanotto ja elämänkäytäntö, jossa ihminen alkaa tarkastella omaa elämäänsä riskiymmärryksen valossa. Tieteellinen tieto tuottaa tietynlaisia riskiluokitteluja, joiden perusteella terveydenhoitojärjestelmä reagoi. Terveydenhoitojärjestelmä pyrkii minimoimaan riskejä puuttumalla sairauden riskiin itse sairauden sijaan. Terveydestä huolehditaan suhteessa tiettyihin riskitasoihin ja -luokitteluihin, joita ihmiset itsekin aktiivisesti käyttävät. Turvattomuus ajaa ihmiset riskitietoiseen käyttäytymiseen. Tietyt haittatasot on kuitenkin hyväksyttävä. Lääkäri toimii tämän epämukavan tiedon asiantuntijana ja välittäjänä.

Kukaan ei tartu ”haittaan”, jolle laskukaavaa ei löydy. Jokainen meistä joutuu elämään peruuttamattoman jännitteen kanssa: miten kestää elämää hallinnan pettäessä? Teknologisesta kehityksestä on tullut eksistenssin ongelma.

Kaisa Ketokivi
kaisa.ketokivi@helsinki.fi
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka toimii sosiologian alan tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa ja New York University:ssä.

 

Edellinen Seuraava Lisää kommentteja  
Käynnistä keskustelu aiheesta Kerro kollegalle Tulosta

Kerro kollegalle

Lähetä uutinen sähköpostilla


Uusimmat kommentit

Palvelutietoa palvelujen tukipalveluista17.04.2014

Poliisi on kaikkien kaveri14.04.2014

Työnohjaus luo tilaa ajattelulle10.04.2014

Tunteet kehon kartalla07.04.2014

Sote-ratkaisu on jättiaskel parempaan 03.04.2014

Potilaan mielipide, vai lääkärin?31.03.2014

Koska byrokratia?27.03.2014

Lento tyhjyyteen24.03.2014

Management by hokema20.03.2014

Kaikki mikä kiitää ei ole ADHD:ta17.03.2014

Suomen Lääkärilehti
Mäkelänkatu 2, PL 49, 00501 Helsinki
Puh. (09) 393 091, Fax (09) 393 0794
laakarilehti@laakarilehti.fi
© Suomen Lääkärilehti 1998-2014