Lääkärin Suomi 100/67. Laki lääkärintoimen harjoittamisesta uudistetaan – yli 50 vuoden jälkeen
Lääketieteen opintouudistus merkitsi muutoksia vuodesta 1925 voimassa olleeseen lakiin lääkärintoimen harjoittamisesta. Uudistuksen ideana oli, että kaikki lääkärit erikoistuisivat ja että lääkärin oikeudet porrastettaisiin. Uutta lakia valmisteltiin vuosia. Ensimmäinen lakiluonnos tehtiin jo vuonna 1973, mutta lopulta laki saatiin hyväksyttyä vasta vuonna 1978.
Prosessi pitkittyi, koska ministeriö ja lääkärikunta ajautuivat kiistaan osalaillistamisesta ja perusopintojen loppuun sijoitetusta harjoittelusta, orientoivasta vaiheesta. Se alkoi Lääkäriliiton silmissä vaikuttaa työvoimapoliittiselta manööveriltä, jolla nuoret lääkärit ohjattaisiin syrjäseutujen terveyskeskuksiin.
Lopulta osalaillistuksesta oli kuitenkin luovuttava, koska pakollinen erikoistuminen ei kustannussyistä toteutunut.
Vuoden 1978 laissa määriteltiin lääketieteen peruskoulutus kuuden vuoden pituiseksi, ja sen jälkeen oli palveltava yhteensä vuosi apulaislääkärinä terveyskeskuksessa ja sairaalassa ennen laillistamista. Tämä orientoiva vaihe oli yhdenmukainen muiden Pohjoismaiden kanssa.
Orientoivasta vaiheesta määrättiin vuonna 1983 annetussa asetuksessa lääkärintoimen harjoittamisesta. Tässä harjoittelussa apulaislääkäri toimi vastuullisessa lääkärintehtävässä ohjauksen alaisena ja valvotuissa oloissa. Hänellä ei ollut oikeutta pitää yksityispraktiikkaa. Orientoiva vaihe tuli koskemaan ensimmäisenä opintonsa vuonna 1984 päättäviä.
Suullinen lääkärinvala katosi hetkeksi
Vuoden 1978 laissa lääkärintoimen harjoittamisesta korvattiin perinteinen Lääkintöhallituksen edessä vannottu lääkärinvakuutus kirjallisella versiolla. Käytännössä tämä päätti lääkärinvalan suullisen vannomisen pitkän historian – hetkeksi, sillä 1990-luvun lopulla arkkiatri Risto Pelkosen ehdotuksesta perinne elvytettiin.
Sen jälkeen valmistuneet lääkärit ovat voineet vannoa lääkärinvalan ammattikunnan edustajien edessä tiedekuntien publiikkien yhteydessä.
