Vaarallinen ammatti?

Lääkärin ammatti on arvostettu, ihmisiä autetaan ja hoidetaan. Tehdään hyvää vaikeissa oloissa ja kriiseissä. On vaikea ymmärtää, että lääkärin työhön liittyisivät henkinen ja fyysinen väkivalta, uhkailut, uhkaavat tilanteet ja jopa fyysinen pahoinpitely, kuolemakin. Lääkärikyselyn mukaan viime vuonna jopa joka viides lääkäri on kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Mielenterveystyössä luvut ovat vielä suuremmat. Lehdestä olemme saaneet lukea, että kollegoita on vuosien varrella kuollut potilaittensa tappamina.

Vaaratilanteita eivät aiheuta vain mieleltään häiriintyneet tai humalaiset, vaan uhkailua, sättimistä ja kiristystä suoltavat tavallisetkin mattimeikäläiset. Suomessa on vain muutama ammattiryhmä, jolla on lakisääteinen oikeus puuttua ihmisen koskemattomuuteen - poliisit ja rajamiehet. Pahoin pelkään että valmiutemme kohdata väkivaltaa ovat paljon huonommat kuin siihen koulutetuilla ammattiryhmillä.

Lääkäreiden koulutuksessa ei juurikaan puututa väkivaltatilanteiden kohtaamiseen: kuinka käyttäydyn, jos joku uhkailee, kuinka selviän fyysisestä päälle karkauksesta. Joissakin työpaikoissa on järjestetty koulutusta, mutta järjestelmällistä tiedon jakaminen ei vielä ole.

Myöskään fyysiset olosuhteet eivät usein ole parhaat mahdolliset. Työpöytä sijaitsee seinänvieressä ja ainoa ulospääsy kulkee potilaan ohi, avustavaa henkilökuntaa ei ole ja turvapainikkeita ei ole kaikissa toimitiloissa. Sairaalaan myös pääsee ja tulee ottaa hoitoon kaikki henkilöt. Riehujien rauhoittamiseen ja tutkimiseen ei välttämättä ensiavussa ole resursseja eikä aina ammattitaitoakaan. Metallinpaljastimia ei vielä olla sairaaloihin asentamassa, mutta vaikkapa ensiavun henkilökunnan oikeudet puuttua ihmisten hallussapitämiin teräaseisiin tulisi lakitekstissä tarkistaa. Kyseessä on myös muiden potilaiden turvallisuus.

Myös vaaratilanteista raportointi on lääkäreille vaikeaa. Usein tilanne mielletään "potilaan oikeudeksi" - sillä nyt oli huono päivä, ei se muutoin - ja toisaalta pelätään tilanteen viranomaisyhteydenoton jälkeen jopa pahenevan. Analogia perheväkivaltaan on selvä. Joskus vedotaan myös lääkärin salassapitovelvollisuuteen. Uhkailuja on myös kohdistettu lääkärin perheeseen. Työpaikoille tuleekin saada selvät toimintaohjeet, kuinka väkivaltatilanteissa toimitaan, minne raportoidaan ja kuinka. Työnantajalla tulisi myös olla oikeus ajaa työntekijänsä asiaa eteenpäin.

Havaitsin hämmästyksekseni siis olevani vaarallisessa työssä. Lääkäriliiton valtuuskunta teki marraskuun kokouksessaan asiasta tärkeän julkilausuman, joka kiinnittää edellä mainittuihin asioihin huomiota. Jokaisen kannattaa myös omassa työssään, työmenetelmissään ja työtiloissaan pohtia mahdollisia väkivaltatilanteen uhkia ja niistä selviytymiskonsteja. Pyritään väkivallan suhteen nollatoleranssiin, ennakointi ei tarkoita ylivarovaisuutta.

Kaikille turvallista uutta vuotta!