Vanhin säilynyt lääketieteellinen tieto

Niili loi tuhansia vuosia sitten perustan Egyptin kukoistavalle kulttuurille tähtitieteessä, matematiikassa, rakennustaiteessa ja lääketieteessä. Muinaisen Egyptin kukoistus alkoi syntyä noin 5000 vuotta sitten ja oli parhaimmillaan 2800-300 eaa.. Todennäköisesti vanhin ja varmuudella laajin lääketieteellinen tieto on peräisin muinaisesta Egyptistä. Tieto perustuu säilyneisiin papyrusteksteihin, muumiotutkimuksiin, taideteoksiin ja kreikkalaisen Herodotoksen (noin 484-425 eaa.) kirjoituksiin. Suotuisa lämmin ja kuiva ilmasto sekä hiekka ovat suosineet papyruskääröjen, hautojen ja taideteosten säilymistä.

Viini antiikin lääketieteessä

Lääketieteessä viiniä on antiikista uudelle ajalle saakka käytetty edistämään ruuansulatusta, antamaan energiaa, edistämään toipumista ja lieventämään ahdistusta. Antiikissa viini oli jo sinänsä hyödyllinen lääke ja terveellisen ruokavalion olennainen ainesosa. Hippokraattisen koulukunnan omaksuman humoraaliopin mukaan viini lisäsi koleerisuutta ja vähensi ruumiista kylmyyttä ja kosteutta, minkä vuoksi sitä suositeltiin sairaille ja vanhuksille.

Symposium viinin ääressä

Symposiumista tullee ensimmäisenä mieleen tieteellinen kokous, jossa katsellaan vuoron perään powerpoint-esityksiä ja puhujan edessä on lasi, johon hän jossain vaiheessa kaataa vettä kannusta tai pullosta. Sana tulee kreikan sanasta symposion, joka tarkoittaa yhdessä juomista. Etuliite syn- merkitsee samaa kuin latinan cum, ja loppuosa posion on samaa juurta kuin juomaa merkitsevä latinan sana potio. Juomisella tarkoitettiin nimenomaan viininjuontia. Noin seitsemän vuosisataa eaa. kreikkalaisten aatelismiesten keskuuteen levisi illanviettotapa, jossa toistakymmentä vierasta loikoi hevosenkengän muotoon asetetuilla sohvilla ja alkoi päivällisen jälkeen juoda viiniä yhdessä.

Imettämisen ylistys

Antiikin kreikkalaisessa ja roomalaisessa kirjallisuudessa esiintyy usein naishahmo, johon päähenkilöllä tuntuu usein olevan lämpimämmät välit kuin omaan äitiin. Tuo hahmo on imettäjä, latinaksi nutrix (muun muassa sanan nurse kantasana). Varsinkin yläluokassa oli tapana, että äiti ei imettänyt lasta vaan lapsi annettiin imettäjälle. Tämä tapa oli yleinen vielä 1800-luvulla, mutta vähitellen imettäjän rintamaidon korvasivat tuttipullo ja erilaiset äidinmaidonkorvikkeet jopa siinä määrin, että edelleen on länsimaissakin niitä, jotka ajattelevat imettämisen kuuluvan köyhille, kouluttamattomille ja vähemmän hienoille.

Maaliskuu - Mensis Martii et obstetricis

Näillä leveysasteilla korjaavat obstetrikot maaliskuussa edellisen kesän hedelmät. Rooman luonto ei omastamme poikennut. Obstetriikka-termin takaa löytyy latinan verbi obstare, seistä vastassa - sitähän synnytyksen avustaminen käytännössä enimmäkseen on. Antiikin ajoista lapsenpäästö on ollut naisten tehtävä, siitä latinan termi obstetrix, kätilö, III deklinaation feminiini. Vasta 1800-luvun lopulla hyväksyttiin obstetriikka osaksi medisiinaa ja siten miehetkin saattoivat tulla alalle.

Psykiatriaa ja antiikin myyttejä

Monet psykologian ja psykiatrian termit ovat peräisin klassisista kielistä, joskin merkitykset ovat voineet muuttua alkuperäisistä. Kreikan psykhe tarkoitti sielua tai elävää henkeä. Tästä johdettu psykhosis ei alun perin ollut mielisairaus, vaan elämän hengen antaminen jollekulle. Toisinaan elämän hengestä käytettiin myös sanaa pneuma, jonka merkitys liittyi myös varsinaiseen hengittämiseen. Tätä vastaa latinassa sana spiritus.

Parantamisesta Historian isän aikoina

400-luvulla eaa. elänyt Herodotos matkusteli itäisen Välimeren ympäristössä, Mesopotamiassa ja läntisellä Mustallamerellä. Näkemästään ja kuulemastaan hän kirjoitti teoksen Historia. Sana tarkoittaa tutkimusta, selvitystä, selontekoa. Kyseessä on selvitys tunnetuista maista ja kansoista. Teoksen rungon muodostaa raportti siitä, miksi Persia ryhtyi sotimaan helleenejä vastaan ja kärsi rökäletappion. Samalla Herodotos tuli kirjoittaneeksi 80-vuotisen Persian valtakunnan historian.

Lääkäreistä antiikin Roomassa

Pliniuksen (23-79 jKr.) mukaan roomalaiset tulivat historiansa kuuden ensimmäisen vuosisadan ajan toimeen kokonaan ilman lääkäreitä. Perheen pää, pater familias, huolehti perheenjäsentensä sairauksien parantamisesta turvautumalla loitsuihin ja kotoa saataviin luonnontuotteisiin. Näistä tehokkaimpia olivat villa, ihra ja etenkin kaali, jota Cato (234-149 eKr.) piti ylivoimaisesti parhaana lääkkeenä kaikkiin sairauksiin. Jonkin verran lääketiedettä roomalaiset oppivat etruskeilta, joiden papit ennustivat eläinten sisälmyksistä ja lisäsivät näin ollen anatomian tuntemusta. Etruskien hammaslääkärintaidoista todistavat monet hampaiden kruunuja ja kultapaikkoja koskevat arkeologiset löydöt. Etruskeilta roomalaiset perivät myös tiedon eräiden vesien terapeuttisista ominaisuuksista ja taidon ottaa huomioon hygienian vaatimukset rakennustoiminnassa ja hautaustavoissa.

Reijo Pitkäranta

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030