Miten Turussa hoidetut kolmos- ja nelosraskaudet eroavat kaksosraskauksista?

Tutkimuksessa seurattiin TYKS:ssa vuosina 1988-93 hoidettujen kolmos- ja nelosraskauksien sujumista ja syntyneiden lasten selviytymistä verrattuna kaksosraskauksiin. Usein hedelmättömyyshoidon tuloksena alkaneissa kolmosraskauksissa oli selvästi suurempi ennenaikaisen synnytyksen insidenssi kuin verrokkiryhmässä. Kolmosten paino ja pituus olivat merkittävästi pienemmät kuin verrokeilla ja lääketieteellistä hoitoa vaativia ongelmia esiintyi selvästi enemmän. Vastasyntyneet kolmoset lähetettiin keskolaan yleisemmin ja sairaalahoitojakso oli pidempi kuin kaksosilla. Perinataalikuolleisuus ei tämän tutkimuksen perusteella ollut kuitenkaan lisääntynyt.

Anu Paloniemi, Harri Polvi, Ulla Ekblad

Uuden polven D-dimeeritutkimukset syvän laskimotukoksen diagnostiikassa

Syvän laskimotukoksen toteaminen on monella tapaa ongelmallista: kliininen diagnoosi on epäluotettava eikä tavanomaisista laboratoriokokeista ole apua (1). Potilaan hoidosta sekä hoitamatta jättämisestä voi aiheutua henkeä uhkaavia komplikaatioita. Laskimokuvaus on työläs ja kallis, ja siitäkin voi aiheutua komplikaatioita. Kaikututkimuksessa jää merkittävä osa säären alueen tukoksista havaitsematta (2,3).

Auvo Rauhala, Pia Kivelä, Mari-Anne Vaittinen

Jäänhoitokoneen aiheuttama altistuminen ilman epäpuhtauksille Helsingin jäähallissa

Jääkiekko-ottelun aikana Helsingin jäähallissa mitatut ilman hiilimonoksidi-, typpidioksidi- ja hiilivetypitoisuudet olivat selvästi suurentuneet. Jäänhoitokoneen aiheuttamat epäpuhtauspitoisuudet olivat jopa suuremmat kuin ruuhkaisimmilla Helsingin kaduilla. Kolmen katsojan ja kolmen pelaajan hiilimonoksidialtistusta seurattiin ennen ottelua ja sen jälkeen otetuista verinäytteistä. Jääkiekko-ottelun aikana veren karboksihemoglobiinipitoisuus kaksinkertaistui, mikä vastaa sen pitoisuutta tupakoivilla henkilöillä. Yhdellä kuudesta tutkitusta havaittiin vähäinen veren bentseenipitoisuuden suureneminen.

Antti Pönkä, Ismo Syvähuoko, Risto Kostiainen

Tunneloitava keskuslaskimokatetri hemodialyysin veritienä

Riittävä verenvirtaus saavutetaan hemodialyysihoidossa tavallisesti arteriovenoosisen fistelin tai keinosuonista tehdyn siirteen avulla. Äkillisen munuaisten vajaatoiminnan tai pysyvän veritien toimintahäiriön yhteydessä käytetään vena subclaviaan tai vena jugularikseen asennettua keskuslaskimokatetria. Keskuslaskimokatetreihin liittyviä ongelmia, varsinkin infektioita, on pyritty vähentämään kehittämällä ihon alle tunneloitavia katetrimalleja, jotka on aluksi otettu käyttöön pitkäaikaisessa laskimoruokinnassa ja solunsaalpaajahoidossa. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa tunneloitavia keskuslaskimokatetreja on käytetty hemodialyysihoidossa vuodesta 1991. Viiden vuoden kokemukset puoltavat tätä käytäntöä silloin, kun toimivaa pysyvää veritietä ei voida rakentaa.

Marja Miettinen, Hannu Kokki, Erkki Lampainen, Risto Ikäheimo

Turun keski-ikäisen väestön sairastuvuus ja kuolleisuus sydäninfarktiin vuosina 1972-1992

Sepelvaltimotautikohtaukset ja niiden aiheuttamat kuolemantapaukset vähenivät 70- ja 80-luvuilla Turun keski-ikäisessä väestössä, kuten koko Suomessa ja muissa WHO:n MONICA-tutkimuksen väestöissä. Sydäninfarktin ilmaantuvuus pieneni Turussa miehillä 55 % ja naisilla 62 %, miesten sydäninfarktikuolleisuus 66 % ja naisten 81 %.

Pirjo Immonen-Räihä, Matti Arstila, Jaakko Tuomilehto, Anu Mononen, Tapio Vuorenmaa, Jorma Torppa, Ilmo Parvinen

Allergiaa paratertiäärisestä butyylikatekolista (PTBC)

Paratertiääristä butyylikatekolia (PTBC) käytetään mm. kumi-, maali- ja polttoaineteollisuudessa. Allergeenina se on harvinainen. Vuosina 1974-95 Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautien poliklinikassa tutkittiin kahdeksan potilasta, jotka olivat herkistyneet PTBC:lle. Heistä vain kaksi altistui työssään PTBC:lle. Heillä todettiin lappukokeissa allergiset reaktiot myös paratertiääriselle butyylifenoliformaldehydihartsille ja paratertiääriselle butyylifenolille. Neljä potilaista herkistyi PTBC:lle lapputestin seurauksena. PTBC osoittautui melko voimakkaaksi aktiiviherkistymisen aiheuttajaksi. Tämän vuoksi Työterveyslaitoksessa käytettävän lapputestiaineen PTBC-pitoisuutta on vähennetty 1 %:sta 0,25 %:iin. Aktiiviherkistymisvaaran vähentämiseksi PTBC:n lapputestauksissa suositellaan yleisesti käytettäväksi aiempaa pienempää testiainepitoisuutta.

Minna Kostiainen, Tuula Estlander, Riitta Jolanki, Lasse Kanerva

Hysteroskooppinen myooman poisto

Noin 15 % kohdun lihaskasvaimista sijaitsee kohtuontelossa tai sen limakalvon alla. Tällainen myooma aiheuttaa tavallisesti runsaita kuukautisvuotoja. Kohtuontelon tähystyksessä tapahtuva myooman poisto on käypä hoito naisille, jotka haluavat säilyttää raskausmahdollisuuden. TAYS:ssa hoidettiin tällä menetelmällä 25 potilaan lihaskasvain. Toimenpide yleensä onnistui hyvin, mikäli myoomasta yli puolet oli kohtuontelon puolella, mutta vain kolmasosalla niistä, joilla lihaskasvain oli pääosin kohdun seinämässä. Kuukautisvuoto väheni valtaosalla potilaista toimenpiteen jälkeen. Hedelmällisyyttä toimenpide ei parantanut. Kohdun poistoleikkaus tehtiin myöhemmin kahdelle potilaalle, toisella heistä oli lihaskasvaimen pahanlaatuinen leiomyosarkooma. Kokemukset korostavat huolellista potilasvalintaa ja tarkkaa myooman koon ja sijainnin määrittämistä ennen toimenpidettä.

Kari Nieminen, Pentti K. Heinonen

Hedelmällisyys hoidetun sisäsynnytintulehduksen jälkeen

Sisäsynnytintulehduksen jälkeistä hedelmällisyyttä tutkittiin 39 naisella, joiden akuutti tulehdus oli aikanaan todettu vatsaontelon tähystyksen, kohdun limakalvonäytteen ja kattavien mikrobinäytteiden avulla. Chlamydia trachomatis ja gonokokki olivat aiheuttaneet lähes puolet tulehduksista. Kaikki potilaat olivat saaneet kahden viikon mittaisen doksisykliini-metronidatsolilääkityksen. Seuranta-aikana, joka oli keskimäärin 6,5 vuotta, naisista 25 tuli raskaaksi. Lopuista kahdelletoista raskaus ei ollut enää ajankohtainen tai he käyttivät ehkäisyä. Kaksi potilasta oli ollut lapsettomuustutkimuksissa, mutta kummassakaan tapauksessa lapsettomuuden syynä ei ollut munanjohtimen vaurio. Potilaiden yhteensä 42 raskaudesta 57 % päättyi synnytykseen. Vain yksi raskaus oli kohdunulkoinen. Sisäsynnytintulehdus ei siis aina heikennä hedelmällisyyttä, jos se hoidetaan tehokkaasti. Doksisykliinin ja metronidatsolin yhdistelmä on edelleen käypä mikrobilääkitys sisäsynnytintulehduksen hoidossa.

Maarit Leinonen, Ari Miettinen, Pentti K. Heinonen

Työperäiset hengitystieallergiat Suomessa 1986-1991

Ammattiastman, ammattinuhan ja työperäisen allergisen alveoliitin ilmaantuvuutta ja ammattikohtaisia vaarasuhteita 1986-91 selvitettiin 25-64-vuotiaasta palkansaaja- ja maatalousyrittäjäväestöstä koostuvasta aineistosta. Ammattiastman vuotuinen ilmaantuvuus oli 14, ammattinuhan 8 ja alveoliitin 10 tapausta/100 000. Ammattiastman vaara oli suurin leipomotyössä, maanviljelyssä ja kotieläinten hoidossa sekä useissa ammateissa, joissa työntekijät altistuvat muovikemikaaleille. Ammattinuhan vaara oli suurin turkkureilla, joskin tapauksia oli vain viisi, mutta vaarasuhde oli suurentunut myös leipomotyössä, sähkö- ja teleteknisten tuotteiden kokoojilla sekä maanviljelyssä ja kotieläinten hoidossa. Työperäisen allergisen alveoliitin vaara oli suurin maanviljelyssä ja kotieläinten hoidossa sekä graafisen alan ammateissa.

Helena Keskinen, Jouni Toikkanen, Pertti Mutanen, Rami Martikainen, Antti Karjalainen, Maija Hytönen, Henrik Nordman

Alle 5-vuotiaiden lasten laktoosi-intoleranssi on harvinainen

Alle viisivuotiailla lapsilla lehmänmaidosta johtuvien vatsavaivojen syynä on useimmiten maitoallergia, joka valtaosassa tapauksista paranee leikki-iässä. Harvemmin maitoon liittyvät vaivat johtuvat muun sairauden, kuten keliakian aiheuttamasta ohutsuolen nukan vauriosta, joka vähentää ohimenevästi laktaasiaktiivisuutta. Pienillä lapsilla ei yleensä esiinny ensimmäisten ikävuosien aikana primaaria laktoosi-intoleranssia, lukuun ottamatta harvinaista synnynnäistä laktaasin puutetta.

Sirpa Räsänen, Anneli Martikainen, Timo Örmälä, Kari Launiala

Ilmaantuvuuden, uusintakohtausten ja kohtausten tappavuuden muutosten osuus sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemiseen Suomessa 1983-1992 FINMONICAn infarktirekisteritutkimuksen tulokset

Suomessa toimivat osana FINMONICA-projektia sydäninfarktirekisterit Pohjois-Karjalan ja Kuopion läänien sekä Turun ja Loimaan alueilla vuosina 1983-92. Rekistereihin kirjattiin tiedot jokaisesta näiden alueiden 25-64-vuotiaassa väestössä ilmaantuneesta sydäninfarktitapauksesta ja sepelvaltimotautikuolemasta. Infarktirekisteritutkimuksen lopulliset tulokset vahvistavat sepelvaltimotautikuolleisuuden jyrkän vähenemisen tutkimusalueilla. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että kuolleisuuden vähenemiseen ovat eniten vaikuttaneet onnistuneet sekundääri- ja primääripreventiotoimet. Akuutin kohtausvaiheen kuolleisuuden pieneneminen jäi yllättävän vähäiseksi etenkin Itä-Suomessa, mutta Lounais-Suomessa se näytti kuitenkin vaikuttaneen merkittävästi kuolleisuuden vähenemiseen.

Veikko Salomaa, Heikki Miettinen, Kari Kuulasmaa, Matti Niemelä, Matti Ketonen, Tapio Vuorenmaa, Seppo Lehto, Pertti Palomäki, Markku Mähönen, Pirjo Immonen-Räihä, Matti Arstila, Esko Kaarsalo, Harri Mustaniemi, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto, Pekka Puska, Kalevi Pyörälä

Kohonneen verenpaineen seurannassa olevien 35-54-vuotiaiden turkulaisten elintavat

Kohonneen verenpaineen vuoksi pitkäaikaisseurannassa olevien terveystietoisuus on varsin hyvä, mutta se ei välttämättä välity elintapoihin, ilmeni tutkimuksessa, jolla selvitettiin keski-ikäisten, ilman lääkitystä toimeen tulevien ravinnonsaantia ja liikuntatottumuksia Turussa. Suolan käytön ja tyydyttyneen rasvan saannin sekä alkoholin suurkulutuksen vähentämiseen ja täysjyvävalmisteiden, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön sekä liikunnan lisäämiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikka puolet tutkituista oli saanut terveysneuvontaa edeltäneen vuoden aikana, eivät sen vaikutukset näkyneet tutkittavien elintavoissa toivotulla tavalla. Terveydenhuollossa tulisi kokeilla ja kehittää tehokkaiksi todettuja ruokavalioneuvonnan ja liikunnan ohjauksen malleja, joita voitaisiin toteuttaa terveyskeskusten ryhmissä.

Antti Jula, Ritva Seppänen, Tuula Aaltonen

Histologinen rintabiopsia käyttäen digitaalista stereotaktista mammografiaohjausta

Mammografian laajan käytön vuoksi nykyään havaitaan herkemmin rintamuutoksia, jotka vaativat koepalan ottamista. Kirurginen biopsia on tähän saakka ollut standardimenetelmä. Jos biopsian kohde ei ole varmuudella tunnettavissa palpoiden, on se pitänyt merkitä metallilangalla mammografiaohjauksessa.

Wolf-Dieter Roth, Arto Haapanen, Timo Raudaskoski

Imetys Suomessa 1995

Rintamaidon merkitys vastasyntyneen terveydelle ja ravitsemukselle on kiistaton. Suomessa äidit ovat hyvin motivoituneita imettämään, ja nykyään lähes kaikki vastasyntyneet saavat rintamaitoa. Kuitenkin jo kuukauden kuluttua imetys, ja varsinkin täysimetys, on vähentynyt lähes kolmanneksella. Rintaruokinnan jatkumiseksi tarvitaan avoterveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusta auttamaan äitejä erilaisissa imetykseen liittyvissä ongelmissa.

Sirpa Sairanen, Kirsti Heinonen, Kaija Hasunen

HYKS:n sarkoomaryhmän hoitotulokset

Pehmytkudossarkoomien hoito vaatii usean erikoisalan yhteistyötä. Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan perustettiin 1987 viikoittain kokoontuva pehmytkudossarkoomaryhmä, johon kuuluu onkologi, plastiikkakirurgi, patologi ja radiologi. Viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana ryhmä on käsitellyt 452 potilasta, joista 134:llä on todettu vartalon seinämän tai raajojen pehmytkudossarkooma. Kolmen vuoden seuranta-aikana 13 %:lla potilaista tauti uusi paikallisesti. Hoitotulokset ovat kansainvälisesti hyvät ja merkittävästi aiempia suomalaisia tuloksia paremmat.

Tom Wiklund, Erkki Tukiainen, Carl Blomqvist, Martti Virolainen, Pekka Virkkunen, Riikka Huuhtanen, Sirpa Asko-Seljavaara, Inkeri Elomaa

Verenpainepotilaiden ravinnonsaanti

Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan verenpainepotilaiden ruokavalio sisältää runsaasti rasvaa ja niukasti hiilihydraattia ja ravintokuitua. Ainoastaan 12 %:lla ruokavalio oli niukkaenerginen, vaikka 80 % verenpainepotilaista oli vähintään lievästi liikapainoisia. Tutkimuksen mukaan myös terveiden 40-60-vuotiaiden oululaisten miesten ja naisten ruokavalio oli 1990-luvun alussa edelleen varsin perinteinen.

Marja-Leena Törmälä, Riikka Junes, Asko Rantala, Heikki Kauma, Mauno Lilja, Antti Reunanen, Markku Savolainen, Antero Kesäniemi

Huuli- ja suulakihalkiolasten ravitsemus

Huuli- ja suulakihalkio vaikeuttavat lapsen syömistä ensimmäisten elinkuukausien aikana. Syömisongelmien vuoksi halkiolasten kasvu voi hidastua erityisesti imeväisiässä. Huuli-suulakihalkiokeskuksessa (HUSUKE) tehdyn selvityksen mukaan huuli- ja suulakihalkiolapset saivat vähemmän äidinmaitoa kuin terveet lapset. Vaikka halkiolapsilla oli enemmän syömisongelmia kuin terveillä lapsilla, heidän kasvunsa oli normaalin kasvun viitealueella imeväisiässä. Halkiolasten äidit tarvitsevat tukea äidinmaidon antamiseen pulloruokinnalla ja ohjausta syömisongelmien ratkaisemiseen. Ravitsemustilan arvioimiseksi kasvun seuranta on välttämätöntä.

Sari Laukkanen, Outi Nuutinen, Marja-Leena Haapanen, Reijo Ranta

Psykiatristen sairaansijojen väheneminen ja skitsofreniapotilaiden selviytyminen II Kotiutettujen skitsofreniapotilaiden psykososiaalinen selviytyminen

Huolimatta psykiatristen sairaalapaikkojen jyrkästä vähenemisestä viime vuosikymmenellä skitsofreniapotilaiden siirtyminen laitoksista avohoitoon näyttää pääosin onnistuneen. Kolmen vuoden kuluttua kotiutuksesta potilaat olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin sairaalasta poistuessaan. Asumisongelmat olivat suhteellisen vähäisiä ja näyttivät hiukan vähentyneen tämän vuosikymmenen alussa. Kuolleisuuden muutos selittyi kotiutettujen potilaiden ikärakenteen somaattisen tilan muutoksesta. Varsinkin 1990-luvun alussa kotiutettujen psykososiaalinen toimintakyky parani avohoidossa. Silti huomattavalla osalla potilaista oli psykoottisia oireita ja toimintakyvyn vajauksia. Suuri haaste sosiaali- ja terveydenhuollolle ja erityisesti psykiatriselle erikoissairaanhoidolle on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden yksinäisyys ja heikko toimintakyky. Erityisesti tulisi kehittää miesten toiminnallisuutta edistäviä ja ylläpitäviä hoitomuotoja.

Raimo K. R. Salokangas, Teija Honkonen, Soile Saarinen

Psykiatristen sairaansijojen väheneminen ja skitsofreniapotilaiden selviytyminen I Kotiutettujen skitsofreniapotilaiden hoito

Psykiatristen sairaansijojen käyttö väheni Suomessa kahdella kolmasosalla noin 15 vuodessa. Poikkeuksellisen jyrkän muutosprosessin vaikutuksia potilaiden tilanteeseen tarkasteltiin SKS-projektissa, jossa seurattiin mielisairaaloista vuosina 1982, 1986 ja 1990 kotiutettuja skitsofreniapotilaita kolmen vuoden ajan. Potilaat olivat 1990-luvun alussa kotiutettaessa vanhempia, vaikeammin häiriintyneitä ja pitempään sairastaneita kuin 1980-luvun alussa. Sairaalapäivien vähetessä sairaalahoitojaksot lisääntyivät jonkin verran tutkimusaikana. Yllättävän paljon lisääntyivät pitkään sairastaneiden sairaalaanpaluut. Tämä potilasryhmä näytti jääneen vaille tarvitsemiaan avohoidon asumis- ja päivähoitopalveluja. Yleisesti näytti puutetta olevan sairaalahoitoa korvaavista asumis- ja päivähoitopaikoista sekä sosiaalisesta kuntoutuksesta.

Raimo K. R. Salokangas, Soile Saarinen, Teija Honkonen

Mesoteliooman ilmaantuvuus Suomessa 1960-95 - kasvu hidastunut

Asbestialtistusta 30-40 vuoden viipeellä seuraavan mesoteliooman ilmaantuvuus teollisuusmaissa on viime vuosikymmeninä kasvanut nopeasti. Suomessa mesotelioomien vuosittainen määrä lisääntyi miehillä vajaasta kymmenestä tapauksesta 1975 noin 35 tapaukseen 1995. Taudin odotetaan saavuttavan huippunsa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin todetaan miehillä vuosittain noin 40-50 mesotelioomaa. Naisilla mesotelioomien määrä lisääntyi 1970-luvulta noin 20 tapaukseen 1990, mutta on sen jälkeen vähentynyt. Kaikista mesotelioomista on työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettujen osuus kasvanut. Miesten pleuramesotelioomista työperäiseksi ilmoitettiin 1993-95 noin 90 %.

Antti Karjalainen, Eero Pukkala, Annukka Hirvonen, Lauri Tammilehto, Karin Mattson, Harri Vainio