Liikunta ja mielenterveys

Terve sielu terveessä ruumiissa on antiikista lähtevä yleisesti hyväksytty ja totena pidetty sanonta, joka kyseenalaistetaan hyvin harvoin. Kuitenkaan liikunnan merkityksestä mielenterveydelle ei ole paljon tietoa. Tutkimuksia ovat tehneet lähinnä liikunta- ja käyttäytymistieteilijät. Niinpä liikunnan merkitys erilaisissa psyykkisissä häiriöissä onkin jäänyt vähälle huomiolle. Tietomme liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä ovat vielä vajavaisia. Nykykäsitys kuitenkin on, että kohtuullinen liikunta lisää mielenterveyttä ja voidaanpa sitä käyttää eräänä masennustilan hoitomuotonakin muiden hoitojen lisänä.

Sami Räsänen, Matti Joukamaa

Kuka lohduttaisi Nyytiä? - lapsuusiän masennuksen tunnistaminen

Masennus oireyhtymänä tai mielenterveyden häiriönä on pohjimmiltaan samanlainen lapsilla kuin aikuisilla. Keskeisinä oireina ovat mielialan lasku sekä mielenkiinnon ja mielihyvän menetys. Lapsen mahdollisuus ja tapa eritellä ja ilmaista tunnetilojaan ja tarpeitaan kuitenkin vaihtelee iästä, kehitysasteesta sekä vuorovaikutuksellisista ja kognitiivisista taidoista riippuen. Lapsen masennus ilmenee kullekin ikäkaudelle tyypillisin oirein, joiden selville saamiseksi olisi osattava keskustella lapsen kanssa hänen kehitystasoonsa sopivin sanoin. Masentuneilta lapsilta on muistettava - ja uskallettava - kysyä myös itsetuhoisista ajatuksista ja teoista. Masennuksen nonverbaalisia oireita voidaan arvioida tarkkailemalla lapsen olemusta ja käyttäytymistä eri tilanteissa, erityisesti vanhempien seurassa. Niin masennuksen arvioinnissa kuin hoitoa suunniteltaessakin yhteistyö vanhempien kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Kaija Puura, Tuula Tamminen

Kirkasvalohoidostako apu vanhuspotilaiden unihäiriöihin ja levottomuuteen?

Kirkasvalohoidon vaikutuksia vanhuksiin ryhdyttiin tutkimaan 1990-luvun alkupuolella, kun hoidon suotuisat vaikutukset talvisin toistuvan masennustilan hoidossa olivat käyneet selviksi. Tutkimus on kohdistunut psykiatristen vanhuspotilaiden uni- ja vuorokausirytmin häiriöiden sekä käyttäytymishäiriöiden hoitoon. Öisin vaeltavat, päivisin nukkuvat, ajoittain agitoituneet ja sekavat potilaat aiheuttavat ongelmia niin kotihoidossa kuin laitosoloissakin. Alustavien tutkimusten mukaan kirkasvalohoito saattaa olla uusi lääkkeetön vaihtoehto tällaisten vanhuspotilaiden hoidossa. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen, sillä hoitoaikoja olisi syytä lyhentää ja hoitokertoja harventaa, jotta hoitomyöntyvyys paranisi.

Katri Korpinen, Curt West, Taina Hammaren, Björn Appelberg

Mielialaa tasoittavien lääkkeiden kliiniset ja farmakologiset ominaisuudet

Litiumia on käytetty vuosikymmeniä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, ja sen kliiniset ominaisuudet tunnetaan tässä hyvin. Sillä on kuitenkin paljon sivuvaikutuksia, eikä sen teho aina ole riittävä. Viime vuosina litiumin vaihtoehdoiksi ovat nousseet epilepsialääkkeinä vanhastaan tunnetut karbamatsepiini ja valproaatti. Ainakin osa potilaista on saanut niistä merkittävän avun, ja hyvän siedettävyytensä ansiosta ne joskus sopivat kaksisuuntaisen mielialahäiriön ensisijaiseksikin lääkehoidoksi.

Esa Leinonen, Erkka Syvälahti

Tymektomian merkitys myasthenia graviksen hoidossa

Myasthenia gravis on krooninen lihasheikkous-oirein ilmenevä autoimmuunitauti, jossa hermo-lihasliitoksen asetyylikoliinireseptoreita tuhoutuu. Taudin perimmäistä syytä ei tunneta. Oireet voivat esiintyä kaikissa poikkijuovaisissa lihaksissa. Kaksoiskuvat ja luomien roikkuminen ovat yleisimpiä oireita. Myasthenia gravis -taudin diagnostiikassa käytetään EMG-tutkimusta, tensilon-testiä, myastenia-testausta ja verestä määritettäviä asetyylikoliinireseptorivasta-aineita. Myasthenia graviksen lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti pitkävaikutteisia antikoliini-esteraaseja. Lääkehoidon ohella rintaontelossa sijaitsevan kateenkorvan eli tyymuksen poisto (tymektomia) on keskeinen hoitomuoto. Tässä tutkimuksessa noin 80 %:lla potilaista sairauden oireet lievittyivät leikkauksen jälkeen. Kokemuksemme mukaan tymektomia on turvallinen hoitomuoto myasthenia gravis -potilaille. Se johtaa oireiden korjaantumiseen sekä lääkehoidon tarpeen pienentymiseen.

Anne Torpström, Harri Tulla, Leo Niskanen, Kari Reinikainen

Positroniemissiotomografian merkitys sepelvaltimotaudin diagnostiikassa

Sydämen positroniemissiotomografialla voidaan tunnistaa ja arvioida tarkasti sepelvaltimotaudin vaikeusaste ja sydänlihaksen elinkykyisyys hoitomuotoa valittaessa ja seurattaessa hoidon vaikutuksia. Hyvän sensitiivisyyden ja spesifisyyden ansiosta PET voi vähentää tarpeettomia toimenpiteitä ja toisaalta löytää ne potilaat, joille seuranta ja perinteinen hoito olisivat kaikkein tehokkaimpia. Sydän-PET täydentää invasiivista kardiologista diagnostiikkaa tekemällä sen sovellukset entistä tehokkaammiksi ja selektiivisemmiksi. Korkeista hankinta- ja asennus-kustannuksista huolimatta tutkimustiedot ja kustannus-hyötylaskelmat viittaavat siihen, että PET:n oikea käyttö voi itse asiassa pienentää sepelvaltimotaudin tutkimuksen ja hoidon kustannuksia.

Karl T. Sun, Pertti J. Rintahaka

Lihavuuden hoito erikoissairaanhoidossa

Vaikeaan ja sairaalloiseen lihavuuteen liittyy runsaasti sairauksia, joissa laihduttaminen olisi tehokas hoito. Näiden potilaiden laihdutushoito on kuitenkin tavallista vaikeampaa, minkä vuoksi myös erikois-sairaanhoidon on perusteltua osallistua siihen.

Pertti Mustajoki, Timo Sane, Tuula Pekkarinen

Sata vuotta syövän sädehoitoa

Ensimmäinen syövän sädehoito annettiin hyvin pian sen jälkeen, kun Wilhelm C. Röntgen 1895 julkaisi havaintonsa uusista säteistä. Aluksi hoidosta tuli paljon vaikeita komplikaatioita, sillä kaikki potilaat saivat säteilyä yhtenä suurena kerta-annoksena. Röntgensäteisiin perehtyneet lääkärit kuitenkin kehittivät menetelmän käyttöä, ja 1930-luvulle tultaessa sädehoidosta tuli parantava syövänhoitomenetelmä. Viime vuosikymmeninä sädehoidon nopeaa kehitystä ovat pohjustaneet säteilybiologian, syöpäbiologian, molekyylibiologian, säteilyfysiikan ja laitetekniikan edistysaskeleet. Sädehoitoa on siis annettu sadan vuoden ajan ja sillä saavutetut hoitotulokset ovat jatkuvasti parantuneet. Näköpiirissä ei ole mitään hoitomenetelmää, joka syrjäyttäisi sädehoidon.

Lars R. Holsti

Aikuisten sydämensiirrot

Sydämensiirto on vakiinnuttanut paikkansa vaikeiden sydäntautien viimeisenä hoitomuotona myös Suomessa. Maassamme on tehty yli 200 siirtoa aikuisille, ja tulokset vastaavat kansainvälisiä kokemuksia. Siirtosydämistä on silti jatkuvasti pulaa. Kentällä toimivien lääkäreiden aktiivisuus on edelleenkin tärkeää, jotta sydämen luovutuksen mahdollisuus käytetään hyväksi, oikeat potilaat pääsevät siirtoleikkaukseen ja jotta heidän seurantansa onnistuu jatkossakin hyvin.

Juhani Partanen, Lasse Heikkilä, Marja-Liisa Hellstedt, Markku S. Nieminen

Antidootit myrkytysten hoidossa

Myrkytyksen aiheuttaneen aineen vastalääke tukee potilaan oireenmukaista hoitoa ja on usein välttämätön pysyvän elinvaurion ehkäisemiseksi, jopa hengen pelastamiseksi. Kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia antidoottien tehosta on kuitenkin vähän, ja monien vakiintuneidenkin aineiden optimaalinen annostus on epäselvä. Uusia vastalääkkeitä ovat raskasmetalleja kelatoivat yhdisteet DMPS ja DMSA, jotka ovat käyttökelpoisia muun muassa akuuttien lyijy- ja elohopeamyrkytysten hoidossa. Syanidimyrkytyksiin sekä kyynpureman aiheuttamiin oireisiin on saatu hyödyllisiä uusia aineita. Vakiintunutta antidoottia koskeva merkittävä havainto on, että asetyylikysteiini vähensi parasetamolimyrkytyksen aiheuttamaa kuolemanvaaraa myös potilailta, joille oli myöhäisen hoitoon tulon vuoksi jo kehittynyt maksavaurio.

Kari T. Kivistö, Marja Kinos, Pertti J. Neuvonen

Alkoholin aiheuttamien vieroitusoireiden hoito - mikä on ilokaasun asema?

Äkillinen juomisen lopettaminen runsaan pitkäaikaisen alkoholinkäytön jälkeen voi johtaa hankaliin vieroitusoireisiin, joita yleensä hoidetaan rauhoittavilla lääkkeillä. Ongelmaksi saattaa muodostua, että kyseiset lääkkeet voivat väärin käytettynä aiheuttaa riippuvuutta alkoholin tapaan. Viime aikoina on väitetty, että ilokaasun antaminen nopeuttaa alkoholivieroitusoireista toipumista ja vähentää rauhoittavien lääkkeiden tarvetta. Väitteet perustuvat yksittäisiin, huonosti kontrolloituihin tutkimuksiin. Tieteellistä perustetta ilokaasun käytölle alkoholivieroituksessa ei mielestämme toistaiseksi ole.

Taina Methuen, Kari Poikolainen, Risto P. Roine

Impotenssin tutkiminen ja hoito

Aiemmin impotenssia pidettiin lähes täysin psyykkisenä ongelmana, mutta nykyään yhä useammin taustalta löytyy myös elimellinen vika, tavallisimmin siittimen verenkiertoon liittyvä. Nuorilla miehillä impotenssin perussyy on yleensä psyykkinen, vanhemmilla orgaaninen. Ongelman selvittelyssä esitiedot on pyrittävä saamaan huolellisesti, vaikka aihe onkin potilaalle arka. Etukäteen potilaalle postitettu kyselylomake voi helpottaa asian käsittelyä. Kliinisen tutkimuksen jälkeen tehtävä intrakavernoottinen injektiotesti on impotenssidiagnostiikan kulmakivi. Orgaanisperäisen impotenssin yleisin hoitomuoto on nykyään verenkiertoa lisäävien aineiden injisoiminen siittimen paisuvaiskudokseen.

Olavi Lukkarinen, T. Andreo Larsen

Vastasyntyneen lapsen elvytys

Noin 8-10 % vastasyntyneistä (Suomessa vuosittain noin 4 000-6 000 lasta) tarvitsee syntymän yhteydessä ensiapua, yleensä hengityksen avustamista. Ennen ensimmäistä hengenvetoa on keuhkojen tyhjennyttävä surfaktanttia sisältävästä nesteestä. Ongelmia tulee yleensä ennenaikaisesti syntyvien lasten hengityksen käynnistymisessä. Osa lapsista tarvitsee hengitysavustusta; hyvin epäkypsät vastasyntyneet intubaation ja tehokkaan ventilaation. Siksi jokaisessa synnytyksiä hoitavassa yksikössä tulisi olla asianmukaiset välineet ja perusvalmius vastasyntyneen elvytykseen. Tässä katsauksessa esitellään tuoreisiin kansainvälisiin suosituksiin perustuvat vastasyntyneen elvytyksen periaatteet, ja tarkastellaan niiden sovelluksia suomalaisissa synnytyssairaaloissa.

Kari Nikolajev, Kirsti Heinonen

Barrettin ruokatorvi

Barrettin ruokatorvi on pitkään kestäneen gastroesofageaalisen refluksitaudin komplikaatio. Diagnoosiperuste on tähystyksen yhteydessä otetuista koepaloista histologisesti todettu intestinaalinen metaplasia ruokatorvessa. Barrett-potilaista joka toisella on todettavissa refluksitaudin komplikaatio: esofagiitti, striktuura, haavauma tai ruokatorven adenokarsinooma. Barrettin ruokatorven hoito on periaatteessa refluksitaudin hoitoa: lääkehoito protonipumpun estäjillä tai H2-salpaajilla tai antirefluksileikkaus. Koska dysplastinen muutos saattaa kehittyä adenokarsinoomaksi, säännölliset endoskopiakontrollit ovat välttämättömät.

Jukka T. Salminen, Jarmo A. Salo

Psykiatrinen diagnostiikka

Diagnostiikan tarkoitus on sairauden ja sen vaikeusasteen kuvaaminen. Psykiatrisen diagnostiikan historiallisessa tarkastelussa ongelmana on diagnostiikan puutteellinen luotettavuus. Deskriptiivisten, diagnostisiin kriteereihin perustuvien tautiluokitusten käyttö on suuresti lisännyt psykiatristen diagnoosien vertailukelpoisuutta. Strukturoitujen haastattelumenetelmien on todettu lisäävän edelleen diagnostiikan osuvuutta ja luotettavuutta. Deskriptiivisen diagnostiikan ohella Suomessa on vakiintunut asema myös psykodynaamisella tasodiagnostiikalla. Nämä näkökohdat täydentävät toisiaan, mutta käytännön työssä ne on syytä erottaa toisistaan käsitteellisten sekaannusten välttämiseksi.

Kristian Läksy, Sami Räsänen

Mielenterveyden häiriöt ICD-10-tautiluokituksessa

ICD-10-tautiluokituksen systemaattinen osa otettiin Suomessa virallisesti käyttöön sosiaali- ja terveysministeriön määräyksellä viime vuoden alussa. Luokituksessa mielenterveyden häiriöiden osa sisältää lyhyet kuvaukset kustakin häiriöryhmästä ja kriteerien pääpiirteet, ja niinpä niiden perusteella tehty luokittelu on aikaisempaan tautiluokitukseen nähden epätarkempaa. Tämä lisää kliinisen kokemuksen ja aikaisemman diagnostisen osaamisen merkitystä annettaessa psykiatrista diagnoosia. Onkin syytä tarkastella luokituksen uusia diagnooseja ja tärkeimpiä eroja ja käytännön muutoksia aikaisempaan luokitukseen nähden.

Sami Räsänen, Kristian Läksy

Odottavan äidin perinnöllisyysneuvonta

Äitiyshuollon tavoitteena on, että uusi syntyvä sukupolvi olisi mahdollisimman terve. Tämän vuoksi WHO on asettanut Terveyttä 2000 -ohjelmassaan erääksi äitiyshuollon tavoitteeksi sikiön kehityshäiriöiden varhaisen toteamisen. Sikiön kromosomivikojen, rakennepoikkeavuuksien ja äidin geenivirheiden seulontaa tulee puntaroida kehitettäessä äitiysneuvolatoimintaa. Seulontoja voidaan tarjota erityisesti silloin, kun äiti odottaa ensimmäistä lastaan ja suvussa ei ole tiedossa mitään perinnölliseksi epäiltävää sairautta. Koska äidit tulevat lähivuosina kysymään geenitestejä on parempi, että niitä voidaan tarjota suunnitellusti. Pelkkä kaupallinen geenivirheiden tutkimus ilman geenitestiin liittyvää kliinistä asiantuntemusta on arveluttavaa. Tulevaisuudessa geenitestit tulee tehdä jo raskauden suunnitteluvaiheessa. On korostettava, että kaikkien äidin ja sikiön tutkimusten tulee olla täysin vapaaehtoisia.

Markku Ryynänen, Pertti Kirkinen

Uusi menetelmä syöpäkirurgiaan: kolorektaalisyövän levinneisyyden arviointi gammailmaisimella leikkauksen aikana

Kolorektaalisyövän levinneisyyden arviointi leikkauksen aikana perustuu leikattavan alueen tarkasteluun ja käsin tunnusteluun sekä leikkauksen aikana tehtävään maksan ultraäänitutkimukseen. Taudin todellinen levinneisyys voi kuitenkin jäädä aliarvioiduksi toteamatta jääneen mikrometastasoinnin vuoksi, mikä johtaa taudin uusiutumiseen. Käyttämällä gammasäteilijällä leimattua, laskimoon injektiona annettavaa tuumorispesifistä merkkiainetta ja pientä kannettavaa gammailmaisinta voidaan kolorektaalisyövän todellinen levinneisyys arvioida leikkauksen aikana mahdollisesti perinteisiä menetelmiä paremmin. Alustavien kokemusten perusteella menetelmä on lupaava ja saattaa vaikuttaa merkittävästi leikkauksen aikana tehtäviin hoitoratkaisuihin. Gammailmaisinta voidaan käyttää leikkauksen aikana myös muiden kasvainten hoitoon.

Esko Vanninen, Mirja Tenhunen-Eskelinen, Matti Eskelinen, Mikko Tenhunen, Esko Alhava

HIV-infektioon liittyvät kasvaimet

Kaposin sarkooma ja non-Hodgkin-lymfooma ovat tavallisimmat HIV-potilailla todettavat kasvaimet. Nämä kasvaimet ovat HIV-potilailla huomattavan yleisiä; Auroran sairaalassa saatujen kokemusten perusteella noin kolmasosa potilaista saa joko Kaposin sarkooman tai lymfooman. Kasvaimet voivat olla joskus HIV-infektion toteamiseen johtava löydös. Ihmisen kasvainviruksista Epstein-Barrin virus liittyy usein HIV-potilaiden lymfoomiin. Kaposin sarkoomaan ja osaan HIV-potilaiden lymfoomista on osoitettu liittyvän aikaisemmin tuntematon ihmisen herpesviruslaji.

Matti Ristola

Raskauteen liittyvä lantiorenkaan kiputila

Lähes puolet raskaana olevista naisista kärsii erilaisista selkäkivuista, joiden syynä pidetään lantion alueen nivelten löystymistä. Raskauden loppuvaiheessa lantion nivelrako kasvaa ja heti synnytyksen jälkeen se voi olla jopa 35 mm. Tämä voi aiheuttaa virheasentoja selkään ja alaraajoihin. Usein levosta ja tukivyöstä on apua. Kiputila paranee yleensä itsestään viimeistään puolen vuoden kuluttua synnytyksestä, mutta se voi myös kroonistua ja vaivata entistä pahempana seuraavissa raskauksissa.

Harri Hämäläinen