Vanhusten lonkkamurtumat kolminkertaistuneet

Tämä tutkimus osoittaa, että lonkkamurtumien määrä on kolminkertaistunut maassamme viimeisen 25 vuoden aikana siten, että vuonna 1993 murtumia sattui yli 50-vuotiaille kaikkiaan 6 330. Murtumien määrän lisääntyminen ei selity pelkästään väestön vanhenemisella, sillä tänä päivänä 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla henkilöillä on noin kolminkertainen riski saada trokantteerinen lonkkamurtuma kuin ikätovereillansa vuonna 1970. Yksilötasolla suomalaisen naisen elinikäinen riski saada lonkkamurtuma on keskimäärin 16-18 prosenttia ja miehen 5-6 prosenttia. Iän myötä riski kasvaa siten, että 80. ikävuoteen mennessä joka viides ja 90. ikävuoteen mennessä lähes joka toinen nainen on saanut lonkkamurtuman. Jos nykyinen kehitys jatkuu, Suomessa on ennusteemme mukaan noin 18 000 lonkkamurtumaa vuonna 2030.

Jari Parkkari

Idiopaattinen skolioosi

Idiopaattinen skolioosi on tavallisin skolioosityyppi, joka useimmiten ilmenee murrosiässä ja on tytöillä yleisempi kuin pojilla. Hoitoa tai sen tarpeen arviointia vaativaa skolioosia esiintyy noin puolella prosentilla väestöstä. Idiopaattiseen skolioosiin liittyy selkärangan sivullepäin käyristymisen lisäksi nikamien kiertymää ja usein rintarangan kyfoosin suoristumista. Skolioosin vaikeusaste ja mahdollinen progressio määritetään radiologisesti.

Mauno Ylikoski

Ilman epäpuhtaudet ja lasten hengitysteiden terveys

Viime vuosikymmeninä on suurten kiinteiden päästölähteiden (teollisuus, voimalaitokset) päästöt saatu vähenemään. Näin merkittäväksi kaupunki-ilman epäpuhtauksien lähteeksi on noussut liikenne, erityisesti liikenteen typenoksidien (NOx) päästöt ja pölyhaitat. Suomen suuret pölypitoisuudet keväisin ovat merkittävin ilmanlaadun ohjearvot ylittävä ulkoilman epäpuhtaus. Viimeaikaiset kansainväliset tutkimukset ovat korostaneet juuri pienijakoisen hengitettävän pölyn (PM10; ISO-standardi, hiukkaset, joiden aerodynaaminen halkaisija on alle 10 myym) merkitystä hengityselinoireiden ja -infektioiden aiheuttajana lapsilla.

Kirsi Timonen

Sydämenpysähdykset sairaalan ulkopuolella

Sairaalan ulkopuolella tapahtuvia sydämenpysähdyksiä ja äkkikuolemia käsitelleissä tutkimuksissa ongelmaksi on havaittu yhtenäisen raportointikielen puuttuminen. Tämän vuoksi eri tutkimuskeskusten välisten tietojen vertailu on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta. Ongelman ratkaisemiseksi kehitettiin 1990-luvun alussa Utsteinin raportointimalli, jota tässä tutkimuksessa sovellettiin helsinkiläiseen sairaalan ulkopuoliseen potilasaineistoon (n = 861). Tutkimuksen tarkoituksena oli Utsteinin konsensusohjeiden mukaisesti selvittää lasten sydämenpysähdysten epidemiologia, etiologia ja selviytyminen, selvittää tiettyjen sydämenpysähdysten alaryhmien (etenkin ei-sydänperäisestä syystä johtuvien sydämenpysähdysten) epidemiologia, etiologia ja selviytyminen, tutkia potilaiden pitkäaikaisselviytymistä, määrittää selviytymiseen vaikuttavat tekijät alaryhmittäin sekä kehittää kansainvälisiä tiedonkeräysjärjestelmiä.

Markku Kuisma

Synnynnäisen kloridiripulin perintötekijä

Synnynnäinen kloridin imeytymishäiriö (kloridiripuli, CLD) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, peittyvästi periytyvä suoliston sairaus. Pysyvä häiriö suolen limakalvon anionikuljetuksessa aiheuttaa jo sikiökaudella alkavan ja läpi elämän kestävän ripulin, joka hoitamattomana johtaa usein kuolemaan. Eloonjääneet, mutta hoidon ulkopuolelle jäävät potilaat kasvavat ja kehittyvät ikätovereitaan hitaammin, ja ovat alttiita taudin komplikaatioille, erityisesti munuaisten vajaatoiminnan kehittymiselle. Hoito on oireenmukaista ja perustuu menettyjen elektrolyyttien ja nesteen korvaukseen.

Pia Höglund

Alkoholin suurkulutus ja kivesvauriot

Pitkäaikaisen alkoholin suurkulutuksen tiedetään aiheuttavan vaurioita kivesten rakenteessa ja toiminnassa. Ihmisellä vaurioiden etiologian oletettiin aikaisemmin liittyvän alkoholin aiheuttamista maksavaurioista, lähinnä kirroosista, johtuviin häiriöihin testosteronin ja estrogeenien metaboliassa. Nyt kuitenkin tiedetään että alkoholilla on suora, muista elinvaurioista riippumaton, toksinen vaikutus kiveksiin. Havainnot alkoholin vaikutuksista ovat toistaiseksi perustuneet pääasiassa tapausselostuksiin ja koe-eläinsarjoihin, ja toisaalta harvat ihmisaineistoilla suoritetut tutkimukset ovat koostuneet alkoholisteista joiden luotettavuus nautittuja alkoholimääriä arvioitaessa on huono. Tähän asti on siis ollut epäselvää alkoholin aiheuttamien vaurioiden annosriippuvuus, ja toisaalta myös kohtuullisen, ns. sosiaalisen, alkoholinkäytön aiheuttamien vaurioiden yleisyys ihmisillä. Aikaisemmin on jo huomattu, että vaikka valtaosalla alkoholin suurkuluttajista on kivesvaurioita, ei vakavia vaurioita kuitenkaan esiinny kuin osalla niistäkään miehistä joiden alkoholinkulutus on hyvin runsasta. Tämä viittaisi siihen, että on olemassa yksilöllisiä, mahdollisesti geneettisiä tekijöitä, jotka altistavat alkoholin aiheuttamille kivesvaurioille. Samankaltaisia ajatuksia on aiemmin esitetty mm. alkoholimaksavaurion suhteen.

Jarkko Pajarinen

Familiaalisen hyperkolesterolemian molekyyligenetiikka

Veren suuri LDL-kolesterolipitoisuus on tärkeimpiä sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä. Kohtalaisesti lisääntynyt kolesteroli johtuu tavallisesti ainakin osittain dieettivirheestä, mutta myös monet useammasta kuin yhdestä geenistä johtuvat perinnölliset syyt saattavat myötävaikuttaa kolesterolin poikkeavaan kertymiseen. Tavallisesti näissä tapauksissa kolesteroliarvot alkavat suurentua aikuisiässä, ja useimmiten sepelvaltimotauti alkaa antaa oireita vasta keski-iässä.

Ulla-Maija Koivisto

Lääkehiilen annostelun aikaviiveen vaikutus hiilen kykyyn estää malliaineiden imeytymistä

Lääkehiili on saavuttanut keskeisen roolin akuuttien lääkeainemyrkytysten ensihoidossa. Myrkytystilanteissa on tyypillistä, että potilas saapuu hoitoon vasta joidenkin tuntien kuluttua lääkkeen yliannostuksen jälkeen, jolloin imeytymistä estävien toimenpiteiden teho ei voi olla täydellinen. Tämän väitöskirjatyön keskeisimpänä tavoitteena oli kuvata lääkehiilen annostelussa tapahtuvan aikaviiveen vaikutusta hiilen kykyyn estää malliaineiden imeytymistä.

Kari Laine

Kanan ja ihmisen immuunijärjestelmät samankaltaiset

Marko Luhtalan väitöstutkimus käsittelee ns. auttajamolekyylejä CD4 ja CD8, jotka ovat tärkeitä immuunipuolustuksen toiminnalle. CD4-T-solut toimivat auttajasoluina ja CD8-T-solut tappajasoluina. CD4-molekyyli toimii ihmisellä mm. AIDS-tautia aiheuttavan HI-viruksen tarttumismekanismina. Taudin tärkein immuunipuutosta aiheuttava mekanismi onkin CD4-auttajasolujen vähäisyys. Tutkimus kuuluu Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian ja Turun immunologiakeskuksen laajaan lymfosyyttien tutkimusprojektiin, jossa käytetään koe-eläiminä kanoja.

Marko Luhtala

Alkoholin vieroitusoireet ja sydänlääkkeet

Pitkäaikaisen alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen kehittyy alkoholiriippuvaiselle henkilölle yleensä vieroitusoireita, joiden kirjoon kuuluvat myös kardiovaskulaariset oireet. Vieroitusoireille ovat ominaisia nopeat neurohumoraaliset muutokset. Siten nämä muutokset voivat teoriassa vaikuttaa lääkeaineiden farmakologisiin vasteisiin sekä farmakokinetiikkaan. Mahdollisista vieroitusoireiden ja lääkeaineiden välisistä interaktioista on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa, ja sydänlääkkeitä koskevat tiedot puuttuvat kokonaan.

Seppo Kähkönen

Deksmedetomidiinin soveltuvuus anestesiaan

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat alfa2-adrenergiset agonistit, joista klonidiini lienee tunnetuin, herättäneet runsaasti mielenkiintoa humaanianestesiologiassa. Eläinlääketieteessä alfa2-agonisteja (mm. ksylatsiinia ja detomidiinia) on käytetty sedaation ja analgesian aikaansaamiseen jo 1970-luvulta lähtien, vaikka vasta 1980-luvun alussa niiden vaikutuksen todettiin välittyvän sentraalisten alfa2-reseptorien kautta. Väitöskirjatyössä tutkittiin uutta, spesifistä alfa2-adrenergista agonistia, deksmedetomidiinia, joka on kokonaan suomalainen alkuperäissynteesi. Toistaiseksi deksmedetomidiini ei ole vielä markkinoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää deksmedetomidiinin analgeettista vaikutusta sekä soveltuvuutta anestesian esilääkkeeksi erilaisissa kirurgisissa toimenpiteissä.

Marja-Leena Jaakola

Lihasrelaksanttien yhteisvaikutukset inhalaatioanesteettien kanssa

Balansoidussa yleisanestesiassa käytetään samanaikaisesti useita eri lääkeaineita. Anestesia aikaansaadaan useimmiten laskimoon annetulla lyhytvaikutteisella barbituraattijohdoksella tai propofolilla ja anestesian ylläpitoon käytetään tavallisimmin typpioksiduulin ja inhalaatioanesteetin seosta, analgesia aikaansaadaan opioideilla ja lihasrelaksaatio tarvittaessa lihasrelaksanteilla. Inhalaatioanesteettien tiedetään voimistavan lihasrelaksanttien vaikutuksia; yhteisvaikutuksen voimakkuus riippuu sekä käytetystä lihasrelaksantista että inhalaatioanesteetista. Aikaisemmissa tutkimuksissa tätä yhteisvaikutusta on kvantitoitu lähinnä määrittämällä lihasrelaksanttien ED50-arvoja erisyvyisissä inhalaatioanestesioissa. Käytettäessä keskipitkä- ja lyhytvaikutteisia lihasrelaksantteja tasaisin vaikutus saadaan kuitenkin aikaan annostelemalla niitä jatkuvana infuusiona. Infuusiota käytettäessä voidaan yhteisvaikutustutkimukset tehdä ns. steady-state-vaiheen aikana ja myöskin yhteisvaikutuksen aikariippuvuutta voidaan selvittää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitoida erisyvyisten inhalaatioanestesioiden vaikutusta keskipitkä- ja lyhytvaikutteisten lihasrelaksanttien infuusiotarpeeseen.

Maija Kansanaho

Virusinfektio ja MS-tauti

Multippeli skleroosi eli MS-tauti on krooninen keskushermoston autoimmuunisairaus, joka puhkeaa yleensä varhaisessa aikuisiässä. MS-taudin etiologia on toistaiseksi tuntematon, mutta ympäristö- ja perintötekijöillä katsotaan olevan merkittävä osuus taudin synnyssä. Ympäristötekijöistä virusinfektioiden uskotaan vaikuttavan keskeisesti sekä sairauden kehittymiseen että aaltomaiselle MS-taudille tyypillisten pahenemisvaiheiden ilmaantumiseen. Virusinfektioiden osuudesta MS-taudin immunopatogeneesiin on ollut vaikea saada kontrolloituja tutkimustuloksia, koska sairauteen kuuluvat immunologiset tapahtumat saavat yleensä alkunsa useita vuosia ennen kliinisten oireiden puhkeamista. Tässä tutkimuksessa on selvitetty neuroimmunologisten, neurovirologisten ja neuropatologisten menetelmien avulla virusinfektion keskushermoston autoimmuunia demyelinaatiota lisäävää mekanismia MS-taudin kokeellisessa eläinmallissa, EAE:ssa (experimental allergic encephalomyelitis).

Juha-Pekka Erälinna

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030