Kuka toipuu masennuksesta

Hoitamaton masennus heikentää elämänlaatua, työkykyä ja lisää kuolleisuutta. Suomessa on kuitenkin tutkittu vähän aikuisikäisten masennuksesta toipumista osana tavanomaista hoitokäytäntöä. Selvitimme puolen vuoden seurantatutkimuksessamme tekijöitä, jotka olivat yhteydessä masennuksesta toipumiseen. Toipuneiksi arvioitiin ne, joiden masennuspistemäärä oli seurantahetkellä alle 10 pistettä Beckin masennusasteikossa. Näin arvioituna reilu kolmannes erikoissairaanhoitoon ohjatuista masennuspotilaista toipui. Sosiodemografiset taustamuuttujat tai elintavat eivät olleet yhteydessä toipumiseen. Hoitoontulovaiheen tyytymättömyys elämään ja merkit tunne-elämän latteudesta heikensivät myöhempää toipumista. Lievemmin oireilevat toipuivat odotetusti paremmin. Masennuksen hoito on kliinisesti tuloksekasta, ja eri menetelmiä yhdistävä hoitomalli näyttää varsin toimivalta. Kunkin potilaan yksilölliseen hoitoon on kuitenkin aina kiinnitettävä erityistä huomiota.

Heimo Viinamäki, Antti Tanskanen, Jukka Hintikka, Pirjo Saarinen, Kirsi Honkalampi, Heli Koivumaa-Honkanen, Kaisa Haatainen, Johannes Lehtonen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 34/1998 Kommentteja

Verenpainetaudin yhdistelmähoidon hyödyt ja haitat

Onnistuneella kahden tai useamman lääkkeen yhdistelmähoidolla voidaan saada verenpainepotilas oireettomaksi ja verenpaine suositusarvoihin pienemmillä ja harvemmin otetuilla lääkeannoksilla ja pienemmin kustannuksin kuin monoterapiaa käytettäessä. Lääkkeiden yhdistäminen ja annoskoko on valittava yksilöllisesti ja aluksi kokeillen, koska yhdistelmähoidon lopullinen teho näkyy usein vasta 3-4 viikon kuluttua. Yleisimmin käytetään kahden diureetin yhdistelmää tai diureetin yhdistämistä beetasalpaajaan, ACE:n estäjään tai kalsiumkanavan salpaajaan tai näiden yhdistämistä keskenään. Kiinteää yhdistelmää, jossa on kahta tai useampaa lääkeainetta samassa tabletissa tai kapselissa, käytetään, kun erillisten lääkkeiden annos on saatu sopivaksi.

Jukka Inkovaara

Tykyttää ja muljahtelee - tarvitaanko lisäselvityksiä?

Tykytyksen ja muljahtelun tunteet ovat usein esiintyviä oireita. Tavallisimmin kyseessä on harmiton eteis- tai kammioperäinen yksittäinen lisälyönti. Kyse voi olla myös lyhyt- tai pitkäkestoisesta takykardiasta. Oireet ovat tavallisesti lieviä, mutta ne voivat olla myös hankalia ja invalidisoivia. Tykytystuntemuksista kärsiviä potilaita on paljon. Vaikka oireet ovat usein lieviä, ne voivat olla myös potentiaalisesti vakavien rytmihäiriöiden ilmentymiä. Toisinaan voi olla vaikea päättää, milloin potilas pitää tutkia laajemmin. Tämä artikkeli pyrkii antamaan vastauksia tähän. Rytmihäiriöiden hoito rajautuu tämän aiheen ulkopuolelle lyhyitä viittauksia lukuunottamatta.

Sinikka Yli-Mäyry

Kantavien nivelten rikko - lääkettä, kuntoutusta vai puukkoa

Lonkan, polven ja nilkan nivelrikko on merkittävin liikuntavammaisuuden syy myöhemmästä keski-iästä alkaen. Arviolta 15 % maailman väestöstä kärsii nivelrikon aiheuttamasta toiminnanvajauksesta ja heikentyneestä elämänlaadusta. Kehittyneissä yhteiskunnissa nivelrikon taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset painottuvat ikääntyvään väestönosaan. Primaarin artroosin merkitys yksilön toimintakykyä ja elämisen laatua huonontavana kroonisena sairautena yhteiskunnallisine seuraamuksineen ylittää selvästi painoarvoltaan esimerkiksi inflammatoriseen nivelsairauteen liittyvät terveydelliset ja ekonomiset ongelmat. Alaraajan suurten nivelten artroosin on todettu aiheuttavan yksilölle yhtä usein työ- ja toimintakyvyttömyyttä kuin nivelreuman.

Hannu Väänänen, Heikki Hurri, Timo Paavilainen

Psykosoft-asiantuntijaohjelma psyykenlääkehoidon toteuttamisessa

1990-luvulla psykofarmakologian kehitys on ollut vilkasta, ja psyykenlääkkeiden lukumäärä Suomen markkinoilla on lisääntynyt merkittävästi. Psykiatriassa lääkkeiden yhteiskäyttö on yleistä, mikä lisää lääkeinteraktioiden esiintymisriskiä. Kliinisfarmakologisen tietomäärän lisääntyessä kliinikon mahdollisuudet hallita kaikki farmakoterapiassa tärkeä informaatio vaikeutuu. Uhkakuvaksi muodostuu lääkehoidon laadun ja potilasturvallisuuden heikentyminen.

Tuula Pesonen, Maija-Liisa Miettinen, Kyösti Väänänen, Ulrich Tacke

Hyvä kliininen tutkimustapa eli GCP (Good Clinical Practice): mitä tutkijan pitää tietää?

Hyvä kliininen tutkimustapa asettaa lääke- ja muullekin tutkimukselle laatuvaatimukset, joihin tutkijan on syytä tutustua ennen tutkimustyöhön ryhtymistään. Tutkija sitoutuu noudattamaan kansainvälisesti sovittuja eettisiä sääntöjä ja riippumattoman eettisen toimikunnan hyväksymän tutkimussuunnitelman yksityiskohtia. Valvovalle viranomaiselle ja tutkimuksen toimeksiantajalle tulee antaa mahdollisuus suorittaa tarkastus milloin tahansa tutkimuksen kuluessa. Varsinkin tutkimuksissa, joissa on koehenkilöitä tai vapaaehtoisia potilaita, vaaditaan erityisen suurta tarkkuutta sääntöjen noudattamisessa. Hyvä kliininen tutkimustapa turvaa potilaan oikeudet ja edut sekä luo edellytykset uusien lääkkeiden kehitystyölle.

Robert Paul

Auctoritas in praecepto scripendo

Nykyisenä patenttilääkkeiden aikakautena ex tempore -reseptit ovat lähes kokonaan hävinneet käytöstä: noin 98 % apteekeissa myydyistä lääkkeistä on nykyään teollisesti valmistettuja. Samalla reseptien kirjoittaminen on yksinkertaistunut. Toisaalta samanaikaisesti lääkkeiden väärinkäyttäjien ja suoranaisten lääkemääräysväärennösten määrä on lisääntynyt. Tästä syystä reseptien tulisikin olla lege artis. Etenkin nuoren polven lääkärien keskuudessa reseptinkirjoitustaito on kärsinyt vararikon.

Leena J. Peltonen, Tapio K. Peltonen, Tuomas E. Peltonen, Tuomas O. Peltonen

Lyhyesti: Rahat ja henki tai influenssarokotus

Suuririskisille eläkeläisille (sydämen tai keuhkojen tauti), sekä kohtalaisen riskin (diabetes, munuaistauti, aivohalvaus tai dementia) tai pienen riskin ikätovereille annettujen influenssarokotusten vaikutusta on selvitetty kuuden epidemiasesongin seurannassa. Keuhkokuumeen tai sydämen vajaatoiminnan vaatimat sairaalakäynnit vähenivät rokotusten ansiosta 30-40 %. Kuolemat seuranta-aikana vähenivät puoleen. Terveimmässä ryhmässä vaikutukset olivat vähintään yhtä hyvät kuin muilla. Dollareita säästyi 7-171 rokotettua kohti, eniten terveillä. Influenssarokotus pitäisi siis antaa kaikille yli 65-vuotiaille.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Amfoterisiini B rasva-emulsion kanssa ei käy

Viitisen vuotta sitten ilmestyi raportteja, joiden mukaan amfoterisiini B:tä ja rasvoja samanaikaisesti infusoitaessa saadaan sama teho ja turvallisuus kuin liposomaalisesta amfoterisiini B:stä, mutta huomattavasti halvemmalla. Uusi tutkimus tyrmää tällaiset cocktailit. 51 neutropeenistä potilasta, joilla epäiltiin olevan syvä hiivainfektio, sai amfoterisiini B:tä joko 5-prosenttiseen glukoosiliuokseen tai 20-prosenttiseen Intralipidiin sekoitettuna 1-4 tunnin infuusiona 8 päivänä. Hoito oli yhtä tehokasta, mutta rasvaliuoshaaran potilailla oli merkitsevästi enemmän turvotuksia ja vaikeita keuhko-oireita. Amfoterisiini B on siis annettava kirkkaiden liuosten kera, sillä rasvainfuusiolla ei saada liposomivalmisteen etuja.

Robert Paul

Lyhyesti: Etanoli lisää rintasyöpävaaraa

Rintasyöpään sairastumisen vaara kasvaa lineaarisesti alkoholinkäytön määrän kanssa. Tähän tulokseen tultiin analysoimalla kuusi prospektiivista tutkimusta, joissa kussakin oli mukana vähintään 200 rintasyöpäpotilasta ja joissa oli seurattu ruokavalion koostumusta pitkään ja käyttäen validoituja menetelmiä. Tutkimukset oli tehty Ruotsissa, Hollannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, ja mukana oli yhteensä 322 647 naista ja 4 335 rintasyöpätapausta. Yksi drinkki päivässä (10 g/päivä) lisäsi syöpävaaraa täysin raittiiden vaaraan verrattuna 9 %, mutta 2-5 drinkkiä (30-60 g/päivä) jo 41 %. Nautitun alkoholijuoman laatu ei mainittavasti vaikuttanut vaaraan. Alkoholinkäytön vähentäminen saattaa siis vähentää rintasyöpävaaraa.

Heikki Joensuu

Lyhyesti: Halvalla kansanterveyttä

Kyltti ostoskeskuksen rullaportaiden vieressä ei maksa paljon. Jos siinä kehotetaan käyttämään viereisiä tavallisia portaita joko sydämen tai linjojen takia, nousee kävelijöiden osuus 5 %:sta 7 %:iin, siis kaksi prosenttiyksikköä. Se on vähän, mutta päivittäinen kahden kerroksen kävely pudottaa vuodessa painoa 2,7 kg. Jos vielä lasketaan, että Pohjois-Amerikan mantereella kuljetetaan päivittäin rullaportaissa kaksi kertaa Kanadan ja Yhdysvaltain väestöä vastaava joukko, prosentinkin vaikutus voi olla merkittävä. Vaan tottelisiko suomalainen?

Heikki Arvilommi

Aiheuttaako maito lapsipotilaasi ummetuksen?

Kyselytutkimusten mukaan ummetus on varsin yleinen lasten ongelma. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joka kuudennen alle 22 kuukauden ikäisen lapsen on arvioitu ajoittain kärsivän suolen harvasta toiminnasta. Englannissa ja Brasiliassa vaiva on tutkimustiedon mukaan jopa kaksi kertaa tätäkin yleisempi. Kroonisen, yli puoli vuotta kestäneen ummetuksen esiintyvyys oli englantilaisten 4-7-vuotiaiden keskuudessa 5 %.

Per Ashorn

Pysyvä, lapsesta keski-ikään kestävä lihavuus ennakoi metabolista oireyhtymää

Sekä lasten että aikuisten lihavuus on lisääntymässä hälyttävästi. Koska lihavuus ja etenkin keskivartalolihavuus ovat metabolisen oireyhtymän luonteenomaisia tunnusmerkkejä voi olettaa, että myös oireyhtymän vallitsevuus on kasvusuunnassa. On myös osoitettu, että lihavuus periytyy ja että lapsuudenaikaiseen lihavuuteen liittyy suurentunut vaara sairastua aikuisena diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että sekä lapsuudenaikainen lihominen että lapsuudesta alkanut, keski-ikään kestänyt lihavuus ovat yhteydessä aikuisiän metaboliseen oireyhtymään. Lapsuudessa lihavalla, mutta aikuisena normaalipainoisella henkilöllä oli kolminkertainen vaara saada metabolinen oireyhtymä aikuisena, mutta sekä lapsena että aikuisena lihavalla metabolisen oireyhtymän riski oli 56-kertainenen.

Mauno Vanhala, Pasi Vanhala

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 33/1998 Kommentteja

Hallux valgus - teoriaa ja tuloksia

Hallux valgus on yleinen vaiva länsimaissa. Tavallisin oireiden lähde on ensimmäisen jalkapöydänluun pään eli vaivaisenluun mediaalipuolella kengässä paineenalaiseksi joutuva pehmytkudos. Vuonna 1996 tehtiin hallux valguksen vuoksi Suomessa 3 800 leikkausta. Hallux valgus -leikkaustyyppejä on kirjallisuudessa kuvattu yli 130, mutta useimmiten käytetään muutamaa yleisintä leikkaustekniikkaa. Omassa aineistossamme on prospektiivinen 1-vuotisseuranta 92 Keller- ja chevron-leikkauksesta. Sekä subjektiiviset että objektiiviset tulokset paranivat kolmen kuukauden ja yhden vuoden välillä. Tulosten perusteella oireisen hallux valguksen leikkaushoidolla on saavutettavissa hyvä tai tyydyttävä tulos 90 %:lla potilaista.

Mikko J. Manninen, Jari Räsänen, Vesa Juutilainen, Eero Arajärvi

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 33/1998 Kommentteja

Lyhytaikaiset kuntoutushoitojaksot Kellokosken sairaalassa vuosina 1992-1996

Psykiatristen pitkäaikaispotilaiden siirtyminen avohoitoon on ollut kuluvan vuosikymmenen toimintalinjana Suomessa. Suurena haasteena tässä on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden toimintakyvyn heikkous ja yksinäisyys. Avohoidon voimavarat eivät aina ole riittäneet, ja niinpä potilaita on hakeutunut yhä uudestaan takaisin sairaalahoitoon. Kellokosken sairaalassa on tarkasteltu, miten suunnitelmallisilla lyhytaikaisilla kuntoutushoitojaksoilla on voitu tukea potilaiden selviytymistä kotona ja avohoidossa. Kuntoutushoitojaksoilla olleista potilaista yli puolella sairaalahoitopäivien määrä väheni. Lisäksi sosiaalinen selviytyminen parani suurimmalla osalla potilaista, varsinkin niillä, jotka pysyivät sovitussa kuntoutushoitojakso-ohjelmassa.

Seija Krudup, Tiina Keldrima

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 33/1998 Kommentteja

Akuutti suolitukos

Akuutin suolitukoksen, sekä ohut- että paksusuoliperäisen, hoito on muuttunut vain vähän kymmenen viime vuoden aikana. Diagnostiikassa on tapahtunut kehitystä lähinnä kuvantamistutkimuksissa, jotka auttavat erottamaan täydellisen ja osittaisen suolitukoksen toisistaan. Strangulaation ja siihen liittyvän suoli-iskemian havaitsemisessa on tapahtunut valitettavan vähän edistystä. Pysyvän suoli-iskemian riskin vuoksi suolitukospotilaat tulisi hoitaa yksikössä, jossa on kirurginen hoitovalmius. Usein potilaat hyötyvät konservatiivisesta alkuhoidosta, vaikka myöhemmin jouduttaisiinkin leikkaukseen.

Petri Aitola, Martti Matikainen

Erytrosytoosin diagnostiikka

Erytrosytoosi on tila, jossa veren punasolumäärä on normaalia suurempi. Usein siihen liittyy myös suurentunut hemoglobiinipitoisuus ja hematokriittiarvo. Erytropoietiinin lisääntyneen tuotannon aiheuttamaa sekundaarista erytrosytoosia tavataan hypoksisten keuhkosairauksien, synnynnäisten sydänvikojen ja perinnöllisten suuren happiaffiniteetin hemoglobinopatioiden yhteydessä. Tupakointi on yleinen lievän sekundaarisen erytrosytoosin syy. Erytrosytoosin diagnostiikkaan ryhdytään, kun veren punasoluarvot ylittävät toistuvasti viitealueen. Selvittelyssä tähdätään pahanlaatuisen primaarisen erytrosytoosin, polycythaemia veran (PV), erottamiseen hyvänlaatuisista erytrosytooseista. Siinä punasolujen tuotanto on autonomista, erytropoietiinista riippumatonta. Huolellinen anamneesi, kliininen tutkimus sekä täydellinen verenkuva antavat usein alustavan käsityksen erytrosytoosin syystä.

Sanna Siitonen

Tupakka ja iho

Tupakan karsinogeeniset ominaisuudet ja haitalliset systeemiset vaikutukset tunnetaan hyvin, mutta tutkimusta tupakan ihovaikutuksista on niukasti. Tupakoitsijoilla on todettu muutoksia ihon immunologisessa aktiivisuudessa ja inflammatorisissa reaktioissa, millä on merkitystä mm. eräissä tulehduksellisissa sairauksissa, kuten haavaisessa koliitissa ja aknessa. Runsaasti tupakoivien henkilöiden ihon ryppyisyys on 4,7 kertaa todennäköisempää kuin tupakoimattomien. Tupakoinnin ajatellaan heikentävän immunologisten puolustusjärjestelmien toimintaa, mutta tutkimustuloksissa on paljon ristiriitaisuutta, eikä tupakan perimmäinen vaikutusmekanismi immuunijärjestelmään ole tiedossa.

Anina Raitio, Kirsi-Maria Haapasaari, Aarne Oikarinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030