Sijaissynnytys eettisenä ongelmana
Sijaissynnytys ei ole lisääntymistapahtuman säätelynä mikään uusi keksintö. Jo Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Abraham ja Saara, jotka eivät voineet saada lapsia, käyttivät apuna Hagaria, joka tuli raskaaksi ja synnytti heille lapsen. Nykyinen lisääntymislääketiede mahdollistaa suuremman määrän valintoja. Sijaissynnyttäjä voi tulla raskaaksi koeputkihedelmöityksellä, jolloin lapsi saa alkunsa lasta toivovan parin omista sukusoluista. Vaihtoehtoisesti sijaissynnyttäjä voi hankkiutua raskaaksi omista ja lasta toivovan pariskunnan miesosapuolen sukusoluista (kuten Abrahamin tapauksessa kävi). Kolmanneksi sijaissynnyttäjä voi tulla raskaaksi jonkun muun tai joidenkin muiden kuin omista ja lasta toivovan pariskunnan sukusoluista. Lääkintäjuristi Lori B. Andrews kuvailee kirjassaan The Clone Age tapauksen, jossa lapseton aviopari hankki spermanluovuttajan, munasolun luovuttajan ja sijaissynnyttäjän. Hän kertoo myös tapauksesta, jossa 42-vuotias äiti hankkiutui raskaaksi ja toimi sijaissynnyttäjänä oman lapsettomuudesta kärsivän tyttärensä ja tämän aviomiehen sukusoluista (1).