Kolumni: Tilkkutäkkiaivoille
ei ole vielä diagnoosinumeroa
Julkaistu 16.05.2012 12.00
Tuttu juttu – vastaanotolla vähän yli parikymppinen, joka epäilee itsellään ADHD:ta. Opiskelu ei suju, ihmissuhteet tökkivät ja elämänhallinta pettää. Älykkyys huippuluokkaa, ilmaisu terävää, mutta keskittyminen ja ajanhallinta mahdotonta. Takana vuosia kirjoilla yliopistossa oloa, mutta aika kuluu netissä – kuten koko nuoruuskin.
Näppäilevätkö nettinuoret kehittyvät aivonsa ulos isojen asiakokonaisuuksien oppimisesta, luovasta kirjoittamisesta ja elävän elämän hallinnasta? Plastiset aivomme muokkautuvat ärsykeilmapiirin fragmentaarisuuteen, reaktiivisuuteen samanaikaisille ärsykkeille sekä tiedon eksplorointiin aina uuden täpän alta. Kursori ei etene, vaan pomppii. Miten rakentuisi iso kuva ja vaikkapa omapohjainen tekstin tuotto? Tiedonhaun osaaminen on syrjäyttänyt tiedon omaksumisen. Pitkän päälle aivojen tiedonkäsittely passivoituu ja pirstoutuu.
Neurologisia seurauksia on myös sillä, mitä emme tee kun olemme netissä. Kirjassaan Pinnalliset – Mitä internet tekee aivoillemme? Nicholas Carr toteaa: ”Kun verkossa käyttämämme aika on pois kirjojen lukemisesta, kun lyhyiden tekstiviestien lähettäminen on pois lauseiden ja kappaleiden suunnittelusta, kun linkistä toiseen hyppiminen on pois hiljaisesta pohdiskelusta ja miettimisestä, vanhoja älyllisiä toimintoja ylläpitävät piirit heikkenevät ja alkavat hajota”. Mediayhtiöt ovat jo havainneet kuluttajien heikentyneen keskittymiskyvyn ja silppuavat tuotteitaan lyhyemmiksi.
Muisti on paljolti perinteisen älykkyyden perusta. Laajojen asiakokonaisuuksien hallinta synnyttää lateraalisen ajattelun uutta luovine oivalluksineen. Psykologi Betsy Sparrow Columbian yliopistosta julkaisi hiljan Science-lehdessä tutkimuksen mielleyhtymistä faktatietoja kysyttäessä. Tiedon uupuessa ensimmäinen mielleyhtymä ei ollutkaan kysymyksen aihepiiri, vaan missä on lähin nettiyhteys.
Taitojen, kuten kriittisen ja analyyttisen ajattelun harjaantumisen, on tapahduttava faktojen kontekstissa. Faktatietoja ei voi aina googlata, kun niiden tulisi löytyä ikiomalta kovalevyltä. Muutoin aivot kasvavat symbioosiin tietokoneen hakuominaisuuksien kanssa, kun muisti on ulkoistettu nettiin.
On näppärämpää tutkia kännykän tai näytön vähäisen sähkömagneettisen säteilyn kuin netin sisällön pitkäkestoisen seuraamisen vaikutuksia aivofysiologiaan. Kauaskantoisista sosiaalisista, emotionaalisista tai oppimisvaikutuksista puhumattakaan. Onko netin vaikutuksesta näyttöä? Kalifornian yliopistossa tutkittiin kokeneita verkon käyttäjiä ja noviiseja funktionaalisella magneettikuvauksella netin käytön aikana. Kokeneet olivat trimmanneet dorsolateraalisen prefrontaalikorteksinsa huippuvireeseen, kun noviiseilla sillä alueella oli hiljaista. Tunti nettiä päivässä aikaansai jo viikossa muutoksia noviisien aivoissa. Miten käy aivoille massiivissa altistuksessa? Aivosi ovat netin muokattavissa – kovalevystäsi tuleekin hakukone.
Ei tarvitse olla kielifilosofi oivaltaakseen, että lukutaitoon punoutuu ihmisenä olemisen holistisuus. Lukutaidottomia aikuisia on maailmassa noin 774 miljoonaa. Näppäilevätkö samaan aikaan tietoyhteiskuntien nuoret itselleen tilkkutäkkiaivot? Vuonna 2000 nuoristamme 26 % menestyi Pisa-tutkimuksessa tarkan lukemisen taidossa erinomaisesti, mutta vuonna 2009 samaan ylsi vain 16 %. Kun vain silmäillään pintapuolisesti suuria tekstimääriä, tarkka lukutapa opitaan huonommin. Neurologina minua huolestuttaa myös, että uusi lukemisen malli siirtyy muuhun ihmisenä olemiseen.
Netin koukuttamille, opiskeluvaikeuksiin, vuorokausirytmin ja elämänhallinnan ongelmiin kompastuville nuorille ei neurologilla ole lääkityksiä. Potilaani ilmoittautuikin ”täsmähoitoon” lukemistekniikan kursseille, juonen alkuun päästäkseen.
Perttu Lindsberg
Kirjoittaja on soveltavan neurologian professori Helsingin yliopistossa ja osastonylilääkäri HUS:n neurologian klinikassa.
| Edellinen | Seuraava | Lisää uutisia | Anna palautetta uutisesta |
 Käynnistä keskustelu aiheesta |
 Kerro kollegalle |
Tulosta | |
