Etusivu » Lääkärilehden uutisia

Rasituskokeesta paljon tietoa ennusteen arviointiin
Julkaistu 28.03.2011 11.48

Kliininen rasituskoe antaa merkittävästi tietoa arvioitaessa potilaan ennustetta. Diagnostisena testinä rasituskoetta voidaan luotettavasti käyttää kuitenkin vain niille potilaille, joilla sepelvaltimotaudin ennakkotodennäköisyys on kohtalainen, arvioi LL Johanna Leino.

Hän tutki väitöskirjatutkimuksessaan yksittäisten rasituskokeenaikaisten muuttujien ja eri muuttujien yhdistelmien merkitystä arvioitaessa potilaan ennustetta.

Leinon tutkimus oli osa Finnish Cardiovascular Study -tutkimusta. FINCAVAS-aineisto sisältää kliinisen rasituskokeen aikana kerätyt tiedot 4 568 (1 765 naista) potilaasta, joille tehtiin kliininen rasituskoe TAYS:ssa vuosina 2001–2008.

Potilaiden seuranta-aika oli keskimäärin 55 kuukautta, jona aikana kuoli 321 potilasta. Kuolemista 138 oli sydän- ja verisuoniperäisiä, ja niistä edelleen 63 sydänperäistä äkkikuolemaa.

Rasituskokeen aikana rekisteröidyn EKG:n lisäksi syke ja verenpaine mitattiin säännöllisesti koko kokeen ajan. EKG:stä määritettiin sydämen sykevaihtelu, T-aallon vuorottelu sekä PR-intervallit.

Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin autonomisen hermoston toimintaa kuvaavia ja sydämen sähköistä toimintaa kuvaavia suureita. Rasitusta edeltävän lepovaiheen aikana vaimentunut sydämen sykevaihtelu oli yhteydessä huonoon ennusteeseen usean sykevaihtelua kuvaavan muuttujan osalta.

Sydämen sykevaihtelu maksimirasituksen aikana ei sen sijaan ennustanut kuolleisuutta. Maksimirasituksen aikana T-aallon vuorottelu oli yhteydessä kuolleisuuteen sekä luokiteltuna (≥ 60 µV) että jatkuvana muuttujana, erityisesti EKG:n kytkennässä V5. Rasituksen jälkeisen palautumisvaiheen aikana T-aallon vuorottelu ≥ 60 μV oli yhteydessä huonoon ennusteeseen.

Myös pidentynyt PR-intervalli sekä ensimmäisen asteen eteiskammiokatkos (AV-katkos) ennustivat sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuutta rasituksenjälkeisen palautumisvaiheen aikana.

Hidastunut sykkeen palautuminen (≤ 18 bpm) rasituksen jälkeen oli yhteydessä sekä kokonaiskuolleisuuteen että sydän- ja verisuoniperäiseen kuolleisuuteen. Poikkeuksellisen suuri T-aallon vuorottelu (≥ 60 μV) yhdistettynä hidastuneeseen sykkeen palautumiseen oli yhteydessä huonoon ennusteeseen, kun T-aallon vuorottelu oli määritetty joko rasituksen tai palautumisvaiheen aikana.

Hidastunut sykepainetulon palautuminen rasituksen jälkeen oli myös yhteydessä seuranta-ajan kuolleisuuteen.

Tutkimuksen mukaan rasituskoe tulisi nähdä kokonaisuutena, johon kuuluvat lepovaihe, rasitus ja palautumisvaihe. Sen ennustearvoa voidaan lisätä ja virheellisiä riskiarvioita vähentää yhdistämällä yksittäisiä muuttujia uusiksi muuttujiksi.

Potilaan ennustetta arvioitaessa tutkimukseen soveltuvat kaikki potilaat, joiden toimintakyky on riittävä.

Ennen kuin rasituskokeen käytöstä riskinarvioinnissa voidaan tehdä yleisiä suosituksia, tarvitaan vielä lisätutkimuksia suurilla potilasaineistoilla.

Kuva: Pixmac

 

Edellinen Seuraava Lisää uutisia Anna palautetta uutisesta
Käynnistä keskustelu aiheesta Kerro kollegalle Tulosta

Kerro kollegalle

Lähetä uutinen sähköpostilla


Samasta aiheesta aikaisemmin
Uusimmat uutiset

Ensimmäinen FDA-tutkimusrahoitus Suomeen27.08.2014

Keliakian riskiryhmiä on syytä seuloa26.08.2014

Ebola-ohjeet lääkäreitä varten hajallaan 26.08.2014

Lastensairaalan rakennustyöt alkavat Meilahdessa26.08.2014

TYKS:n hallinnon organisaatiomuutos hyväksyttiin26.08.2014

Epilepsialääkkeiden käyttö ei lisännyt keskenmenon riskiä25.08.2014

Valvira patistaa HUS:ia lyhentämään hoitojonoja25.08.2014

Psykologiset tekijät vaikuttavat lievän aivovamman jälkioireisiin25.08.2014

Tietokonepohjaisesta menetelmästä apua malarian diagnosointiin22.08.2014

Nuoruusiän alkoholinkäytöllä seurauksia varhaisaikuisuuteen22.08.2014

Suomen Lääkärilehti
Mäkelänkatu 2, PL 49, 00501 Helsinki
Puh. (09) 393 091, Fax (09) 393 0794
laakarilehti@laakarilehti.fi
© Suomen Lääkärilehti 1998-2014