Mistä lääkärit haaveilevat?

– Jos onnistuisi olemaan mukana kehittämässä hoitoa, joka parantaisi syövän. Se olisi parasta, mitä voisi tapahtua, unelmoi LT Tuomas Tammela. Lääkärilehden kesänumero esittelee haaveiden anatomiaa. Listalle pääsivät myös tasa-arvo ja täydellisen vapauden tunne.

http://www.laakarilehti.fi/pics/TUOMAS_TAMMELA_jaanis_kerkis_netti_kertajulk.jpg

Tutkija, LT Tuomas Tammela, 31, lopettelee tänä kesänä tutkimuksiaan Helsingin yliopiston Biomedicumissa. Syksyllä edessä on muutto puolison kanssa Bostoniin ja post doc -paikka arvostetussa MIT:ssa syöpätutkija Tyler Jacksin ryhmässä. Moni Tammelan haaveista on jo siis saavutettu tai ainakin ihan nurkan takana odottamassa.

– Niin kauan kuin muistan, olen halunnut lääkäriksi. Urologi-isän ja neo­natologi-äidin esimerkit kannustivat, ja kirurgia kiinnosti jo nuorena. Yhtäkkiä ylioppilasvuonna tajusin miettiväni ­tosissaan haaveeni itsestäänselvyyttä, hän kertoo.

Kun miettimistyö oli tehty, Tammela haki Helsinkiin, pääsi ja uppoutui täysillä opintoihin. Koska kesätöitä oli vaikea saada opintojen alussa, Tuomas Tammela pääsi onnekseen tutkijalääkärilinjan kautta kolmen kuukauden palkkatöihin kahteen tutkimusryhmään.

– Palkka tuntui hienolta, mutta parasta oli laboratorion työyhteisön innostava ilmapiiri. Kesän jälkeen en malttanut ­lopettaa, vaan kohta jo lintsasin luennoilta ja istuin labrassa, hymyilee Tammela ja toivoo, että ”rikos on jo vanhentunut”.

Haaveet puntarissa

Lääkäriksi valmistuttuaan Tammela joutui taas punnitsemaan haaveensa. Kirurgiksi erikoistuminen olisi merkinnyt molekyylitutkimuksen hylkäämistä, eikä se ajatus tuntunut ollenkaan hyvältä.

Eurolääkärijakso Helsingin Myyr­mäen terveysasemalla oli Tammelan mukaan loistopaikka, mutta tutkimustyö vei silti voiton. Nykyisin Tammela tutkii ­­Kari Alitalon ryhmässä syövän ­leviämistä ja etsii muun muassa keinoja estää syövän leviäminen imusuonistossa.

– Viimeisten lääkiksen kurssien rinnalla tein väitöskirjaani, ja se oli kyllä rankka yhdistelmä. Toisaalta se totutti tutkimustyön vaativuuteen ja opetti ajankäyttöä. Yhä vielä teen montaa asiaa ­samanaikaisesti, mutta toistensa lomassa ja pystyn keskittymään siihen, mitä juuri teen. Siitä on todella paljon hyötyä, vaikka nykyisin enää harvoin jään laboratorioon iltaseitsemän jälkeen. Arvostan myös omaa aikaa, perhe-elämää, harrastuksia ja ystäviä, Tammela sanoo.

Hän on nuoren tutkijan asemassa nähnyt, miten vanhemman sukupolven tieteilijät antautuvat työlleen täysin. ­Rajansa kaikella, miettivät nuoremmat.

Hetki, mielentila ja oivallus

– Tutkimustyö on vaativaa ja innostavaa samaan aikaan. Hyvä tutkimusryhmän johtaja on läsnä oleva ja luo ilmapiirin, jossa jokainen jäsen kokee olevansa tärkeä. Minulla on sellaisia esimiehiä onnekseni ollut. Lennokasta henkeä odotan MIT:ssakin kohtaavani, vaikka tiedän kilpailun olevan siellä äärettömän kovaa joskus myös ryhmien sisällä. Olen kuullut, että jotkut ovat valmiita jopa sabotoimaan kollegan tutkimusta saadakseen itselleen etua. Tuomas Tammela on jo päässyt näkemään, miten Alitalon ryhmän kehittämää täysin uudenlaista lääkehoitoa on annettu tutkimuspotilaille. Se hetki on unelmoimisen arvoinen.

– Sanotaan, että läpimurto tutkimuksessa on yhdistelmä oikeaa hetkeä, oikeaa mielentilaa ja oivallusta. Varmasti tarvitaan myös tiettyä Pelle Peloton -henkeä – on uskallettava ottaa riskejä. Toivon, että olisin onnekas, mutta olen valmis myös tekemään kovasti töitä, sanoo Tuomas Tammela.

Ulla Järvi
kuva: Jaanis Kerkis

Lääkärilehden kesänumero esittelee haaveiden anatomiaa. Listalle pääsivät myös tasa-arvo ja täydellisen vapauden tunne. Lue haaveista lisää torstaina ilmestyvästä Lääkärilehden kesänumerosta.