Ajan­kohtai­sta

Hyvä potilasohje on osa toipumista

– Meillä ammattilaisilla on taipumus kuvitella, että perusteelliset ja yksityiskohtaiset kirjalliset ohjeet antavat asioista selkeän kuvan, mutta ne voivat sekoittaa potilasta, miettii Hyvinkään sairaalan kirurgian ylilääkäri Ulla Keränen.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/Keranen_Ulla_5.jpg

Hoitoketjuja, potilas­turvallisuutta ja potilas­ohjeita kehittävät terveydenhuollon ammattilaiset sanovat, että potilasohje ei voi koskaan olla liian selkeä. Ohjeiden määrää ja päällekkäisyyttä on karsittu monissa sairaaloissa, kun sähköisiin potilasohjeisiin siirryttäessä on käyty perusteellisesti läpi jo olemassa olevat painetut ohjeet.

Kun potilaat tietävät, mihin leikkaukseen ovat menossa, miten siihen valmistaudutaan ja miten leikkauksesta toivutaan, asiat ovat hyvin.

Tosielämässä yhteen ohjeeseen ahdetaan kuitenkin liikaa asiaa, ja potilaat tulkitsevat ohjeita persoonallisesti. Lääkärit ja hoitajat uskovat myös turhan usein potilaan ymmärtävän ohjeet yhden keskustelun perusteella.

Hyvinkään sairaalan kirurgian ylilääkäri Ulla Keränen osallistui aikoinaan HUS:n potilasohjeiden kehittämisprojektiin. Hän sanoo suoraan, että onnistuminen mitataan joka aamu sairaalassa. Kova mittari on sairaalaan oikein valmistautuneena oikeana aamuna saapuva ­oikea potilas.

LEIKO-potilaat saapuvat aamulla leikkaukseen kotoa. Toipuminen on jatkumo, joka alkaa poliklinikalla tehdystä leikkauspäätöksestä. Kolme viikkoa ­ennen leikkausta potilaat saavat kirjalliset ohjeet ja LEIKO-yksiköstä soitetaan toimenpidettä edeltävänä arkipäivänä ja kerrotaan tuloaika, ohjeet lääkityksestä ja ravinnotta olosta. Monisairaiden potilaiden kanssa käydään asiat läpi useammin.

– Meillä ammattilaisilla on taipumus kuvitella, että perusteelliset ja yksityiskohtaiset kirjalliset ohjeet antavat asioista selkeän kuvan, mutta ne voivat sekoittaa potilasta, Keränen miettii.

Hän törmäsi ohjeistuksen ongelmiin käytännön tilanteessa.

– En osannut neuvoa omaistani oman sairaalamme ohjeitten perusteella. Erityisen hankaliksi ovat osoittautuneet Älä- ja Ei–sanalla alkavat kieltolauseet, jotka liittyvät ravintoon, lääkkeisiin ja ­rakon tyhjentämiseen ennen toimen­pidettä ja tutkimusta. Tiukka ohjeistus ei saa koskaan vaarantaa esimerkiksi ­aamulääkkeiden ottamista.

HUS:n ohjeissa potilasta pyydetään ottamaan mukaan kaikki säännöllisesti käytössä olevat lääkkeet, ja leikkauspäivän aamuna otettavista lääkkeistä hän saa erillisen ohjeen. Luontaistuotteista on myös oma maininta: niiden käyttö ­pitää lopettaa kaksi viikkoa ennen leikkausta.

Simulointi käyttöön

Kirjalliset ohjeet pitäisi Keräsen mielestä jo laatimisvaiheessa antaa maallikoiden, ja kouluttamattomien ihmisten, luettavaksi. He osaavat parhaiten kertoa, millaiset asiat kaipaavat tarkennusta.

– Tavoittelemme potilasohjeissa lääketieteellisesti kaikkein parasta, mutta käytännön elämä suosii keskitietä. Meidän tehtävämme on kertoa hoidosta niin, ­että muutkin kuin me itse ymmärrämme.

Parhailla ohjeillakaan ei kyetä Keräsen mukaan muuttamaan sitä tosiasiaa, että toimintakyky on hyvin henkilökohtainen asia. Kuntoutumiseen tarvitaan ohjeiden lisäksi omaa otetta elämään. Työterveyshuollon piirissä olevilla asiat ovat yleensä kunnossa, mutta muitakin selviytyjiä löytyy.

– Yrittäjät ja lapset osaavat tämän parhaiten. Yrittäjällä ei ole varaa ja aikaa ­varoa liikaa, ja lapset toimivat luontaisesti viisaasti. Sitten osa ihmisistä arastelee kaikkea liikkumista. He voivat jopa rapauttaa toimintakyvyn palautumisen onnistuneesta toimenpiteestä huolimatta.

Ohjeluettelo ei riitä potilaalle

– Kun yksi etsii tulevasta leikkauksesta kaiken mahdollisen tiedon jo kuukausia ennen toimenpidettä, toinen silmäilee ohjeet leikkausta edeltävänä iltana. ­Miten tuottaa yksi ohje näin erilaisille ihmisille? pohtii potilasohjeiden vaatimuksia terveystieteiden tohtori Katja Heikkinen.

Heikkinen tutki Turun yliopiston tuoreessa väitöstyössään internetin soveltuvuutta potilasohjeiden välittämiseen. Hän havaitsi, että päiväkirurgisten potilaiden toipuminen ja erilaisten tunteiden kokeminen ei riippunut siitä, saivatko he ohjausta internetin kautta vai hoitajan vastaanotolla. Sen sijaan tiedon ­välittämiseen internet sopi parhaiten; potilaat oppivat ohjeensa paremmin.

– Internet on turvallinen ja kustannustehokas menetelmä. Se ei ole vain pelkkä tapa välittää tietoa. Interaktiivisuuden lisäksi internetin etuna on myös rajoittamaton käyttöaika ja -määrä, Heikkinen sanoo.

Ammattikorkeakoulussa opettajana työskentelevä Katja Heikkinen teki 2000-luvun puolivälissä suuren työn Turun yliopistollisen keskussairaalan päivä­kirurgisen osaston lääkärien, sairaanhoitajien ja muiden ammattilaisten kanssa luodessaan potilasohjeet olkapään tai polven tähystysleikkaukseen tuleville.

– Harmi vain, että tuo silloinen yksikkö lopetettiin eikä internet-aineisto siirtynyt minnekään, pahoittelee Heikkinen. Tosin viime aikoina kiinnostus menetelmää kohtaan on jälleen virinnyt.

teksti: Vuokko Maria Nummi ja Ulla Järvi
kuva: Markku Ojala

Lue koko juttu perjantaina 13.1. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030