Ruokavalion glykeemisellä indeksillä ei yhteyttä diabetekseen sairastumiseen
Ihmisillä on suuria eroja siinä, minkä verran sama hiilihydraatti suurentaa veren glukoosipitoisuutta aterian jälkeen.
http://www.laakarilehti.fi/pics/Leipa_ja_kasvikset_Pixmac.jpg
On esitetty, että ne ravinnon hiilihydraatit, jotka suurentavat aterian jälkeen veren glukoosipitoisuutta nopeasti ja voimakkaasti, lisäisivät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.
Glykeemisellä indeksillä (GI) kuvataan ruoan aiheuttamaa veren glukoosipitoisuuden suurenemista aterian jälkeen. Ruoan GI on aterianjälkeisen verensokerin nousun suuruus prosenttiosuutena vertailuruoan (glukoosiliuos tai valkoinen vehnäleipä) aiheuttamasta verensokerin noususta, kun molemmista saatava hiilihydraattimäärä on sama. Glykeeminen kuorma (GL) lasketaan kertomalla hiilihydraattien määrä GI:llä.
Similä tutki väitöstyössään, onko ruokavalion glykeemisellä indeksillä, glykeemisellä kuormalla ja hiilihydraattien saannilla yhteyttä tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen. Hän tarkasteli sekä hiilihydraattien kokonaissaantia että niiden saantia ruoista, joiden GI on pieni (korkeintaan 55), keskisuuri (56–69) tai suuri (70 tai enemmän). Lisäksi hän tutki, miten rasvan tai proteiinien korvautuminen hiilihydraateilla vaikutti diabetesriskiin.
Aineistona oli noin 26 000 keski-ikäisen tupakoivan suomalaismiehen seurantatutkimus, jossa ruoankäyttötiedot kerättiin kyselylomakkeella ja sairastumista diabetekseen seurattiin Kelan erityiskorvattavien lääkkeiden rekisteristä. Kahdentoista vuoden seurannan aikana todettiin noin 1 100 diabetestapausta. Ruoan GI:n vaihtelua tutkittiin ateriakokeessa, jossa tutkittavien lukumäärä oli 11.
Ruoan GI-mittauksen tulokset vaihtelivat paljon sekä saman henkilön eri mittauksissa että henkilöiden välillä.
– Ihmisten välillä on huomattavia eroja siinä, minkä verran sama hiilihydraatti suurentaa aterian jälkeen veren sokeripitoisuutta. Esimerkiksi valkoisen vehnäleivän GI vaihteli tutkittavien välillä 42:sta 103:een. Lisäksi sama hiilihydraatti voi samalla ihmisellä aiheuttaa erilaisen verensokerin nousun eri päivinä, Similä kertoo.
Ruokavalion keskimääräisellä glykeemisellä indeksillä tai glykeemisellä kuormalla ei ollut yhteyttä diabetesriskiin, joten GI:stä ei löytynyt selitystä tyypin 2 diabetekseen.
– Vaikka kahden ruokavalion keskimääräinen GI ja GL olisivat samat, ne voivat muodostua hyvin erilaisten ruokien yhdistelmistä ja siten heijastaa ruokavalion muitakin ominaisuuksia kuin hiilihydraattien laatua. Tämä heikentää epidemiologisen tutkimuksen mahdollisuuksia havaita ruokavalion glykeemisten vaikutusten ja tautiriskin välisiä yhteyksiä, Similä toteaa.
Myöskään suuremman GI:n hiilihydraattien korvautuminen pienemmän GI:n hiilihydraateilla ei ollut yhteydessä diabetesriskiin.
Sen sijaan ruokavalion suurempi hiilihydraattipitoisuus oli yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin: sairastumisriski oli pienempi, kun hiilihydraatit korvasivat rasvaa tai proteiinia, erityisesti kovaa rasvaa tai eläinperäistä proteiinia. Tulos ei riippunut siitä, mikä oli rasvaa tai proteiinia korvaavien hiilihydraattien GI.
Similän mukaan selvin keino tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn on yhä normaalipainon ylläpitäminen.
Kuva: Pixmac
