Etusivu » Lääkärilehden uutisia

Nefrologit haluavat lisätä siirtoja eläviltä luovuttajilta
Julkaistu 19.04.2012 13.05

– Olen pitänyt jo vuosia suurena ongelmana sitä, ­että siirtoja elävältä luovuttajalta tehdään niin vähän. Niitä pitäisi ehdottomasti ­lisätä, sanoo HYKS:n nefrologian klinikan ylilääkäri, dosentti ­Eero Honkanen.

Hänen mielestään luovuttajiksi olisi hyväksyttävä lähiomaisia ja muita läheisiä nykyistä laajemmin. Eläviksi luovuttajiksi hyväksytään Suomessa nyt käytännössä vain potilaan vanhemmat ja ­sisarukset, vaikka laki mahdollistaisi muitakin luovuttajia.

Yhtään siirtoa ei ole tehty esimerkiksi avio- tai avopuolisolta eikä lapselta vanhemmalle.

Lain mukaan luovuttaja voi olla lähi­omainen tai muu läheinen. Honkasen mielestä lain antamia mahdollisuuksia täytyy tutkia avoimesti. Hän puoltaa vahvasti avio- ja avopuolisoiden hyväksymistä luovuttajiksi. Tilanteet on kuitenkin arvioitava tarkkaan.

Laki antaa liikkumavaraa

– Lainlaatija ei ole sulkenut pois ­mahdollisuutta käyttää muitakin luovuttajia kuin biologisia lähiomaisia. Päätös on jätetty lääketieteellisen harkinnan ­varaan, sanoo osastonylilääkäri, ­dosentti Kaija Salmela HYKS:n elinsiirto- ja maksakirurgian klinikasta.

Puolisoa tai kaukaisempia sukulaisia ei hänen mukaansa ole käytetty, koska on haluttu varmistaa mahdollisimman hyvä kudossopivuus.

– Meillä on ollut yhteisesti sovittu lääketieteellinen päätös, että elävää luovuttajaa käytettäessä siirrolla pitää olla mahdollisimman hyvät onnistumisedellytykset. Sisaruksia ja vanhempia kaukaisemmilla sukulaisilla kudossopivuus ei ole välttämättä yhtään parempi kuin tuntemattomalla luovuttajalla, Salmela sanoo.

Asennemuutoksen paikka

Honkasen mielestä siirtoja eläviltä luovuttajilta rajoittavatkin juuri lääkärien näkemykset ja päätökset.

– Omaissiirtotoiminnan aktivoituminen vaatii asennemuutosta ennen kaikkea lääkärikunnassa. Ensin on kuitenkin arvioitava asian eettistä puolta: mitä pidetään soveliaana. On iso eettinen ja medisiininen kysymys, keneltä terveeltä ihmiseltä munuainen voidaan irrottaa.

Honkasen mukaan luovuttajakriteerejä pohditaan nyt Suomen Nefrologi­yhdistyksessä. Sen jälkeen ne arvioidaan siirtoja tekevien kirurgien kanssa.

– Arviointi ei saa olla liian harvoissa käsissä, hän toteaa.

Hän muistuttaa, että munuaisensiirto parantaa suuresti potilaan elämänlaatua ja on erittäin kustannustehokasta.

Norjassa lääkäri 
soittaa omaisille

Norjassa munuaisensiirtoja elävältä luovuttajalta tehdään monin verroin enemmän kuin Suomessa. Siellä potilaalta pyydetään tietoa mahdollisista luovuttajista, ja lääkärit soittavat heille kertoen luovutusmahdollisuudesta.

Kaija Salmela korostaa, että siirron elävältä luovuttajalta on ehdottomasti perustuttava vapaaehtoisuuteen. Hänen mielestään vapaaehtoisuus voi vaarantua, jos toimitaan norjalaisittain.

– Suomalaiset lääkärit ovat vastustaneet norjalaista tapaa. Emme lähde ­rekrytoimaan eläviä ihmisiä. Suomessa potilaalle kerrotaan mahdollisuudesta käyttää elävää luovuttajaa ja potilas päättää itse, kertooko asiasta sukulaisilleen. Aloitteen luovutukseen täytyy tulla luovuttajalta. Munuaisenpoistoleikkaus on iso leikkaus, Salmela toteaa.

Hän katsoo, että elävien luovuttajien määrää voidaan lisätä tiedottamalla.

Potilaan ehkä 
vaikea pyytää itse

Honkasen mukaan HYKS:n nefrologian klinikan kanta lääkärin aloitteellisuuteen on muuttunut. Norjan malliin ei ole siirrytty, mutta lähiomaisia on alettu lähestyä aktiivisemmin. Heille on potilaan luvalla lähetetty kirje, jossa kerrotaan munuaissairaudesta ja luovutusmahdollisuudesta ja annetaan yhteys­tiedot.

– Potilaan on näihin vuosiin asti oletettu itse pyytävän munuaista, mutta potilaalle voi olla ylivoimaista pyytää itse, Honkanen sanoo.

Salmela muistuttaa, että vapaaehtoisia luovuttajia arvioidaan paljon enemmän kuin heitä lopulta valikoituu luovuttajiksi. Luovuttaja käy läpi perusteelliset tutkimukset, hänen on ­oltava ­somaattisesti ja psyykkisesti terve ja kudostyypiltään sopiva. Yksi kymmenestä karsiutuu valkosolujen sopivuuskokeessa.

Kriteerit vaihtelevat maittain. Suomessa luovuttajalta ei ole hyväksytty esimerkiksi munuaisvaltimoiden anatomisia poikkeavuuksia, verenpainetautia, diabetesta tai merkittävää ylipainoa.

– Elävien luovuttajien vähäinen määrä voi johtua myös siitä, että monet potilaat eivät halua vaivata lähei­siään, Salmela sanoo.

Suvi Sariola
Kuva: Panthermedia

 

Edellinen Seuraava Lisää uutisia Anna palautetta uutisesta
Käynnistä keskustelu aiheesta Kerro kollegalle Tulosta

Kerro kollegalle

Lähetä uutinen sähköpostilla


Samasta aiheesta aikaisemmin
Uusimmat uutiset

Rauhallista joulua!19.12.2014

Paperittomien oikeus terveyspalveluihin laajenee19.12.2014

Hyksin Oy aloitti konsultaatiopalvelun verkossa18.12.2014

STM myönsi poikkeuslupia synnytyssairaaloille ja päivystysyksiköille18.12.2014

Tutkimustulosten paisuttelun voi jäljittää lehdistötiedotteisiin18.12.2014

Lääkäri, 
löytyykö digikipinää?16.12.2014

Tiedonkulku lääkäriltä 
etäomaishoitajalle takkuilee15.12.2014

Kannabiksen laillistaminen näkyy Coloradon terveydenhuollossa12.12.2014

OYS:n opioidikorvaushoitopotilaat työllistyivät hyvin12.12.2014

Tramadoliin liittyy suurentunut hypoglykemian riski12.12.2014

Suomen Lääkärilehti
Mäkelänkatu 2, PL 49, 00501 Helsinki
Puh. (09) 393 091, Fax (09) 393 0794
laakarilehti@laakarilehti.fi
© Suomen Lääkärilehti 1998-2014