Lääkekehitystä tehdään myös netissä
Seuraava malarialääke saattaa syntyä netissä. Tätä tavoittelevat avointa tietoa hyödyntävät riippumattomat tutkijaverkostot.
http://www.laakarilehti.fi/pics/panthermedia_a11966019_nuoli.jpg
Lääkekehitystä on perinteisesti tehty tarkasti suojatuissa prosesseissa, jotta kilpailijat eivät pääsisi samoille apajille. Netti muuttaa käytäntöjä. Open data eli avoin tieto tarkoittaa tiedon avoimeen tuottamiseen ja jakeluun liittyviä periaatteita ja menetelmiä. Wikipedia on tunnetuimpia avoimen tiedon sovelluksia.
Ilmiö ei ole uusi, vaan tiedemaailmassa avoimesta tiedonjaosta on keskusteltu 1950-luvulta asti. Tuolloin alettiin kysyä, miksi julkisin varoin ylläpidetyissä yliopistoissa tieto siirtyy tutkijalta toiselle vain kalliiden tiedejulkaisujen sivuilla.
– Niin kauan kuin lääketieteilijät eivät tahdo jakaa tietojaan edes Harvardista joen toiselle puolelle MIT:n rakennuksiin, on turha puhua globaalista avoimesta tieteestä, puuskahti Sage BioNetworksin varajohtaja Jonathan Izant Amerikan tieteenedistämisseuran vuosikokouksessa Vancouverissa.
Izant uskoo, että tulevaisuudessa tieteellinen tutkimus on vääjäämättä nykyistä paljon avoimempaa, koska etenkään lääketutkimuksessa ei ole varaa jättää kenenkään aivoja ja tietoja käyttämättä. Hänen mielestään tutkimustiedon salailu on suorastaan kansanterveydellinen ongelma.
Vain idealistien puuhastelua?
– Kyllä epäilijöitä riittää, mutta he ovat yleensä niitä, jotka eivät tunne open source -tiedettä, kertoo suomalaissyntyinen kemisti Paul Ylioja sähköpostin välityksellä Sydneyn yliopistosta Australiasta.
Australialainen tutkija Matthew Todd rekrytoi vajaa vuosi sitten Yliojan täysipäiväisesti mukaan projektiinsa, jossa avoimessa tutkimuksessa seulotaan kemiallisia yhdisteitä uuden malarialääkkeen kehittämiseksi.
– Kaikki laboratoriokirjat ovat avoimesti verkossa, joten meidän vakituisten tutkijoiden lisäksi kuka tahansa voi ottaa osaa. Teemme tätä avoimesti nopeuttaaksemme normaalisti hidasta lääkekehittelyä, kertoo Paul Ylioja.
Ryhmän edellisessä projektissa onnistuttiin avoimessa prosessissa kehittämään parempi ja käyttäjäystävällisempi versio pratsikvantelista, jota käytetään loistauti skistosomiaasin hoitoon. Lääkeyhtiöt olivat menettäneet mielenkiintonsa, koska sivuvaikutuksista ja pahanmakuisuudesta huolimatta lääkettä pystyttiin jo valmistamaan.
Helsingin yliopiston lääkekehityskeskuksen johtaja, farmasian professori Arto Urtti arvioi avoimen lääkekehittelyn sopivan harvinaissairauksien tai köyhien maiden yleisten tautien hoitojen etsimiseen. Sen sijaan vauraisiin länsimaihin suunnattu tuottoisa lääkekehittely tullee pysymään suljetuissa laboratorioissa ja patenttien suojaamana.
– Avointen lähteiden täysin vapaa tutkimus verkossa sopii lääkekehityksen tiettyihin vaiheisiin. Siten voidaan esimerkiksi seuloa suuresta määrästä molekyylejä ja proteiineja tiettyihin lääkeaihioihin sopivat. Tällaiseen työhön kuluisi pieneltä tutkimusryhmältä valtavasti aikaa. Voidaan myös suunnitella lääkkeen tuotantomenetelmiä tai etsiä olemassa oleville valmisteille uusia mahdollisia käyttöaiheita, pohtii Urtti.
Lue juttu kokonaisuudessaan 27.4.2012 ilmestyvästä Lääkärilehdestä (SLL 17/2012).
Ulla Järvi
Kuva: Panthermedia
