Työterveyshuolto 
hakee uutta uomaa

EK:n ylilääkäri Jan Schugk hahmottelee ­tulevaisuutta, jossa työterveyshuolto sitoutuu ­tekemään tulosta. Palveluita ostava yritys puolestaan sitoutuisi maksamaan lääkärille bonusta.

http://www.laakarilehti.fi/pics/js.jpg

Työterveyshuollon vaikuttavuutta on vaikea mitata, sillä tuloksiin vaikuttaa koko toi­minta­ympäristö, työntekijän elä­män­tilanteesta yleiseen taloustilanteeseen.

– Vaikuttavuudesta on näyttöä, mutta usein se on peräisin kehityshankkeista tai hyvin valvotuista olosuhteista. Tavanomaisissa työpaikkojen olosuhteissa vaikuttavuus ei ­aina ole niin hyvä, ylilääkäri Jan Schugk Elinkeinoelämän keskusliitosta (EK) sanoo.

Työterveyshuollon toiminta on nurinkurista: laki edellyttää työnantajalta vain ennaltaehkäisyä, mutta suurin osa toiminnasta on terveystarkastuksia ja sairaanhoitokäyntejä. Vastaan­ottokäynti hyödyttää yksilöä, mutta hyöty ei yleensä ulotu koko työpaikan tasolle.

Toiminta-alueen johtaja Guy Ahonen Työterveyslaitoksesta näkee, että palveluntuottajia kiinnostaakin ennaltaehkäisyä enemmän helpompi ja yksinkertaisempi sairasvastaanoton pitäminen.

– Ennaltaehkäisevällä puolella heidän kiinnostuksensa näyttää olevan aika laimeaa. Ostaja puolestaan olisi kiinnostunut nimenomaan sairauksien ja työ­kyvyt­tömyyden ennaltaehkäisystä.

Tätä väitettä Diacor terveyspalvelut Oy:n johtajalääkäri Anja Hallberg ei ­purematta niele. Hänen mukaan ainakin Diacorissa ennaltaehkäisevän työn osuus kasvaa koko ajan.

Yritysten kiinnostus ennaltaehkäisevää työtä kohtaan on työterveystalojen mukaan lisääntymässä, sillä sairaus­lomapäivistä ja ennenaikaisista eläkkeistä koituvia kuluja halutaan vähentää.

Kehitysjohtaja Kari-Pekka Martimo lääkärikeskus Mehiläisestä kertoo, että isot yritykset ovat hanakampia esit­tämään työterveyshuollolle tavoitteita ­ennaltaehkäisevään työhön.

– Se on hyvä, sillä sairaanhoito ei ole ratkaisu näihin kysymyksiin. On mietittävä, mitkä ovat työ­kyvyttömyyden taustalla olevat, yleensä ei-lääketieteelliset syyt, Martimo sanoo.

Helppo tie tutkimuksiin?

Moni työnantaja katsoo hyötyvänsä myös sairasvastaanotosta.

– Työnantaja laskee, että jos sairaudet tulevat hyvin ja nopeasti hoidetuiksi, ­raha tulee ­takaisin säästyneinä sairauspoissaolo­kuluina, sanoo Hallberg.

Myös työterveyshuollon ylilääkäri Tanja Vuorela Terveystalosta näkee sairasvastaanotossa etuja.

– Perinteisellä sairaanhoidolla on osuutensa siinä, että ihmiset kokevat sairastuessaan olevansa turvallisissa ­käsissä. Se ei silti ole olennaisinta, vaan sitä on ennaltaehkäisevä työ ja työkykyriskissä olevien henkilöiden tunnistaminen, sanoo Vuorela.

Työterveyshuollosta keskusteltaessa nousee usein esiin ajatus, että työterveyshuollon ­asiakkaat pääsevät helpommin tutkimuksiin kuin julkisen terveydenhuollon ­asiakkaat.

– Tästä ei ole selkeää tutkimuksellista näyttöä, mutta voi miettiä, miten korkea on lääkärin halukkuus vastustaa toivetta, kun kaksi osapuolta käyttää kolmannen rahoja, Schugk pohtii.

Hän myöntää, ettei työterveyslääkärin asema ole helppo.

Diacorin Hallberg uskoo, että perusteltu tutkimustoive kenties toteutuu helpommin työterveyshuollossa.

– Toiminnan peruslähtökohtana ei ole rahansäästö, vaan yrityksen rahan käyttö viisaasti ja vaikuttavasti. Tutkimuksia ohjaavat lääketieteelliset indikaatiot: ei ali- eikä ylitutkinta, vaan niiden tutkimusten tekeminen, joita lääkäri katsoo tarvitsevansa.

Bonuksilla kohti tulosta?

Jan Schugk hahmottelee työterveyshuollolle tulevaisuutta, jossa hinnoittelu olisi sidottu tulokseen.

– Yksittäinen lääkäri ei saisi palkkaa siitä, että mahdollisimman nopeasti ja ahkerasti ottaa vastaan ­ihmisiä, vaan ­siitä, että tekee hyvää työtä ja ehkäisee työkyvyttömyyttä. Jos esimerkiksi hänen hoidossaan olevien ihmisten verenpaineet olisivat hyvällä tasolla tai selkä­kipu­potilaat palaisivat nopeasti työ­kykyisiksi, niin se näkyisi myös palkkapussissa.

Tämä tarkoittaisi riskinottoa puolin ja toisin: palveluntuottaja sitoutuisi teke­mään tulosta ja yritys sitoutuisi mak­samaan hyvästä tuloksesta ­bonusta.

Lue juttu kokonaisuudessaan 19.10. ilmestyvästä Lääkärilehdestä 42/2012.

Anne Seppänen
Kuva: Kimmo Brandt