Hiv-testi kaikille intialaisille unohtuuko etiikka?
Hiv-epidemian hillitsemiseksi väläytellään joukkoseulontoja. Suomessa nujerrettiin aikoinaan tuberkuloosi, mutta tehoaisiko sama konsti nyky-Intiassa?
http://www.laakarilehti.fi/pics/panthermedia_A7091625_848x565.jpg
Amerikkalais-intialainen tutkijajoukko laski, että hiv:n joukkoseulonta Intiassa olisi kustannustehokas keino epidemian hillitsemiseksi. Lääkärilehden haastattelemat suomalaisasiantuntijat muistuttavat, että edes vapaaehtoinen joukkoseulonta ei koskaan ole vain taloudellinen päätös.
Intian miljardiväestön hiv-testaus viiden vuoden välein olisi valtavasta mittakaavastaan huolimatta hyvin kustannustehokas keino epidemian pysäyttämiseksi. Tämä käy ilmi kesällä PlosOne-julkaisussa ilmestyneestä tutkimuksesta. Tutkijajoukko koostui amerikkalaisista, lähinnä Brownin yliopiston tutkijoista sekä intialaisista asiantuntijoista.
Tutkimuksen päätulos on laskettu käyttämällä Maailman terveysjärjestön, WHO:n, laskentakaavaa, jonka mukaan ehkäisyprojekti on kustannustehokas, mikäli kustannukset ovat alle kolminkertaiset verrattuna bruttokansantuotteeseen per asukas. Vuonna 2010 Intian BKT oli 1 300 dollaria per asukas. Näin ollen ehkäisyprojektin kulujen pitäisi jäädä alle 3 900 dollarin asukasta kohden vuodessa.
Intiassa, jossa on omaa geneeristä lääketuotantoa, ensilinjan antiretroviraalinen lääkehoito maksaa kuukaudessa vain vajaat yhdeksän dollaria yhtä hiv-positiivista kohden. Resistentin hiv-positiivisen hoito kakkoslinjan lääkkeillä maksaisi noin 55 dollaria kuukaudessa. Hiv-testin saa Intiassa reilulla kolmella dollarilla.
Tutkijat arvioivat myös artikkelissaan, kuinka usein koko väestöä tai tiettyjä riskiryhmiä pitäisi testata, jotta kustannustehokkuus toteutuisi. Väestötasolla viisi vuotta kalkuloitiin sopivaksi seulontaväliksi.
Mikko Jauho: Riittääkö pelkkä matematiikka?
Lääkärilehden haastattelemat suomalaisasiantuntijat korostavat, ettei sairauksien joukkoseulonnoissa pitäisi koskaan katsoa vain numeroihin. Ilman terveystaloustieteellisiä laskelmia seulontoihin ei voi ryhtyä, mutta etiikkaa ja maan terveyskulttuuria ei tulisi jättää pohdintojen ulkopuolelle.
– Talousargumentti ei riitä, jollei arvioida myös sitä, mitä vastaavalla panostuksella saataisiin jollain toisella terveydenhuollon osa-alueella. Lisäksi pitäisi ratkaista, mitä saadulla seulontatiedolla tehdään. Ketkä tahot pääsisivät siihen käsiksi? kysyy erikoistutkija, VTT Mikko Jauho Kuluttajatutkimuskeskuksesta.
Mikko Jauho on väitöstyössään tutkinut Suomen tuberkuloosiseulontojen vaikutusta yhteiskunnalliseen kehitykseen. Bakteeriopin kehitys ja tuberkuloosin torjuntatyö muokkasivat paitsi ihmisten henkilökohtaista terveyskäsitystä, myös muuttivat koko yhteiskuntaa.
– Tämänkaltaisissa tutkimuksissa väestön oletetaan olevan varsin homogeenista, jolloin seulonnan vaikutukset olisivat eri puolilla Intiaa samanlaiset. Tuskin näin on. Mittaamisen ulkopuolelle jää myös katvealueita, esimerkiksi ihmisten mahdollisesti kokema ahdistus, Jauho kritisoi.
Erikoistutkija Mikko Jauho huomauttaa, että Intiassa on omaa geneeristä lääketeollisuutta, mikä tekee mahdolliseksi myös hiv-lääkkeiden edullisen tuotannon kotimaassa. Joukkoseulonta miljardin suuruisessa väestössä hyödyntäisi silloin kotimaista lääketuotantoa, mikä on varteenotettava talousargumentti. Silti kulttuurisia ja kansanterveydellisiä pohdintoja ei saisi sivuuttaa.
Terhi Heinäsmäki: Tutkimus ei ota huomioon stigmaa
– Moniin sairauksiin, ja etenkin aidsiin liittyvä stigma on Intiassa valtava. Sitä ei missään tapauksessa pitäisi sivuuttaa, muistuttaa Punaisen Ristin terveyskoordinattorina Malesian Kuala Lumpurissa työskentelevä infektiolääkäri Terhi Heinäsmäki.
Heinäsmäen mukaan Intiaa leimaa vaikenemisen kulttuuri, joka vaikeuttaa esimerkiksi hiv:stä puhumista, sen ehkäisyä ja hoitamista.
– Kun suunnitellaan väestöseulontaa missä tahansa, pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon kulttuuriset tekijät. Intian kaltaisessa maassa on muistettava sukupuolten erilainen asema ja valtion sisäiset elintasoerot. Intiassa kansanterveyskampanjointi voisi olla mahdollista etenkin niissä valtioissa, joissa on hyvä koulutustaso. Maa on kuitenkin hyvin heterogeeninen, Heinäsmäki painottaa.
Brownin yliopiston tutkimuksessa arvioidaan, että 1,1 miljardin väestöstä ehkä 800 miljoonaa saataisiin tulemaan hiv-testiin. Sekin olisi valtava määrä, mutta suuri määrä jäisi tai jättäytyisi silti ulkopuolelle. Heinäsmäki ei usko, että rikas intialainen vaivautuisi edes pakolliseen testiin. Köyhälle kastittomalle hiv-positiivisuus tarkoittaisi elämänmahdollisuuksien totaalista loppua.
– Tähänastisista hiv-kampanjoista tiedetään, että paras hoitovaste saadaan niiden parissa, jotka ovat tulleet hiv-testiin vapaaehtoisesti ja motivoituneina ottaman vastaan tiedon mahdollisesta positiivisuudestaan. He jaksavat huolehtia elämänikäisestä lääkityksestään ja suojata seksikumppaniaan. Lisäksi tiedetään, että vain pakote tuo ihmiset testeihin todella laajamittaisesti.
– Mikä olisi siis Intian pakote? Ei työpaikkaa ilman testiä? Entä houkutin? kysyy Terhi Heinäsmäki.
Ulla Järvi
Kuva: Panthermedia
