Stressaantuneen uni ei rentouta
Työstressistä kärsivän ihmisen autonominen hermosto ei rentoudu nukkuessakaan, osoitti Työterveyslaitoksen erikoislääkäri Harri Lindholmin väitöstutkimus.
http://www.laakarilehti.fi/pics/NainennukkuubyFotum-Pixmac000003592286.jpg
Stressin vaikutusten tutkimus on edistynyt uusien mittausmenetelmien ansiosta. Ihmisen oma kokemus ja elimistön rasittuneisuus voivat olla erilaiset.
Työterveyslaitoksen erikoislääkäri Harri Lindholm selvitti Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, miten stressiä ja siitä palautumista voidaan luotettavasti arvioida ja kuinka hyvin työntekijöiden oma kokemus stressistä osui yksiin niiden tulosten kanssa, joita saatiin mittaamalla stressiin liittyviä fysiologisia reaktioita.
Lindholmin tutkimukseen kutsuttiin mukaan 1 500 Ylen työntekijää, joista puolet teki epäsäännöllistä vuorotyötä ja puolet säännöllistä päivittäistä työaikaa. Mukana oli sekä toimittajia että tuotannossa, tekniikassa ja hallinnossa työskenteleviä.
– Yle on hyvä esimerkki nykyaikaisesta 24/7-työpaikasta, ja radiotyössä epäsäännöllinen vuorotyö on tavallista, Lindholm perustelee tutkimuskohteen valintaa.
Toistuva yöheräily voi olla stressin merkki
Hyvin stressaantuneiksi itsensä tuntevilla työntekijöillä syljen kortisolitaso nousi voimakkaasti välittömästi heräämisen jälkeen. Korostunut stressihormonitason nousu pian heräämisen jälkeen oli yhteydessä myös lyhyeen yöuneen ja epäsäännölliseen vuorotyöhön.
Kohonnut verenpaine ja huonoksi koettu terveys sekä erityisesti masennus lisäsivät unihäiriöiden riskiä.
Tyypillisin unihäiriö oli toistuva yöllinen heräily. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevillä esiintyi lähes kaksi kertaa enemmän päiväaikaista väsymystä kuin säännöllistä päivätyötä tekevillä. Eroa eivät selittäneet sukupuoli, ikä, painoindeksi, alkoholinkäyttö tai tupakointi. Unenaikainen seuranta osoitti, että päiväväsymyksestä kärsivien autonominen hermosto ei rentoutunut kunnolla unen aikana.
Autonomisen hermoston huono rentoutumiskyky liittyi työvuorotyypistä riippumatta myös työnhallintaan; rentoutuminen onnistui paremmin niillä, jotka kokivat hallitsevansa hyvin omaa työtään. Työntekijöistä noin 40 prosenttia koki työnhallintansa hyväksi ja 40 prosenttia huonoksi. Vanhemmissa ikäluokissa työnhallinta koettiin paremmaksi kuin nuoremmissa. Lindholm korostaa, että nykypäivän työelämässä työntekijän terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa on tärkeää seurata paitsi stressin määrää myös siitä palautumista.
– Stressi ja siitä palautuminen näkyvät autonomisen hermoston toiminnassa sekä stressihormonin ja vuorokausirytmiä säätelevän hormonin erityksessä, ja näissä tapahtuvia muutoksia voidaan mitata. Sykevaihtelun seurannalla ja hormonianalyyseilla on mahdollisuus koota monipuolisesti tietoa työntekijän kokemasta stressistä ja siitä palautumisesta normaalissa elinympäristössä.
Stressaavista työtehtävistä pitää voida palautua
Sopiva määrä stressiä sopivina annoksina ei ole haitaksi, päinvastoin. Haitalliseksi stressi muuttuu, jos siitä ei pysty palautumaan.
Kokemus jatkuvasti ylimitoitetuista vaatimuksista ja työn hallitsemattomuudesta ovat haitallisen työstressin perusaineksia. Lisäpotkua stressikierteeseen syntyy, jos työntekijä ei koe saavansa tukea muilta työyhteisön jäseniltä ja jos työsuhdetta leimaa epävarmuus. Liian pitkään jatkuva stressi kostautuu: ensin tulevat uniongelmat, uupumus, heikentynyt suorituskyky, työtapaturmat. Pidemmällä aikavälillä seurauksena on ylipainoa, rintasyöpää, sydän- ja verisuonisairauksia, ongelmia ruoansulatuskanavan kanssa, masennusta.
Ulla Järvi
Kuva: Pixmac
