Väitös: Kiertäjäkalvosimen rappeuman hoito edullisinta fysioterapialla
Leikkaushoidolla ei saavutettu etua halvempaan fysioterapiahoitoon verrattuna jännerappeuman pohjalta syntyneissä olkapään kiertäjäkalvosinjänteen repeämissä, todetaan LL, EL Juha Kukkosen väitöstutkimuksessa.
http://www.laakarilehti.fi/pics/niskajumi_Pixmac000075225765.jpg
Olkapään kiertäjäkalvosimen rappeuma on yleinen ikääntymiseen liittyvä muutos, joka saattaa johtaa jännerepeämän syntymiseen ilman ulkoista tapaturmaa. Vaiva on usein kivulias ja se yleistyy selvästi 45 ikävuoden jälkeen. Jopa useammalla kuin joka toisella yli 60-vuotiaalla on jo jonkun asteinen kiertäjäkalvosimen repeämä.
– Aiempien tutkimusten mukaan fysioterapiahoidon on todettu olevan hyvä vaihtoehto suurimmalle osalle potilaista. Tästä huolimatta korjausleikkausten määrä Suomessa on yli nelinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana tähystyskirurgian yleistyessä. Niitä tehdään THL:n tilastojen mukaan vuosittain jo noin 4500, Turun yliopistossa perjantaina väittelevä erikoislääkäri Juha Kukkonen kertoo.
Tutkimusnäyttö ei puolla lisääntyvää leikkaushoitoa, mutta toisaalta vertailevia tutkimuksia eri hoitomuodoista ei ole aiemmin tehty. Satunnaistettuna monikeskustutkimuksena Turun ja Kuopion yliopistollisissa sairaaloissa ja Tampereen Hatanpään sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin leikkaushoitojen ja fysioterapian tuloksia yli 55-vuotiailla potilailla, joilla oli magneettitutkimuksessa todettu oireinen supraspinatusjänteen läpäisevä repeämä. Leikkausmenetelmien analyysissa verrattiin olkalisäkkeen avarrusta ilman jännekorjausta ja olkalisäkkeen avarrusta yhdistettynä repeytyneen jänteen korjaukseen.
Hoitoryhmät mahdollisimman samanlaiset
– Tutkimuksen inkluusio- ja eksluusiokriteerit oli tehty tiukoiksi, millä pyrittiin saamaan eri hoitoryhmiin mahdollisimman samankaltaisia tapauksia. Tutkimuksen päävastemuuttujana oli olkapään liikkuvuutta, voimaa, toimintakykyä ja kipua mittaava Constant score sekä potilaan kokema tyytyväisyys annettuun hoitoon, kuvailee Juha Kukkonen.
– Tehdyn tutkimuksen tuloksena leikkaushoidolla ei saavutettu etua fysioterapiahoitoon verrattuna yhden vuoden seuranta-aikana mitatuissa päävastemuuttujissa. Eroa ei myöskään todettu kahden eri leikkausmuodon välillä, eikä repeytyneen jänteen kiinnittäminen tuonut etua pelkkään olkalisäkkeen avarrukseen. Fysioterapiahoidon kokonaiskustannukset olivat kuitenkin merkittävästi alhaisemmat leikkaushoitoihin verrattuna, Kukkonen sanoo.
Kukkosen mukaan fysioterapiahoito toteutettiin avosektorilla. Jokaiseen fysioterapiaa antavaan paikkaan laitettiin ohjeistus toteutettavasta fysioterapiasta. Terapian yksityiskohtaisesta sisällöstä tai potilaan kotiharjoitteista ei ole tarkkaa tietoa. Fysioterapiakäyntien määrä kunkin potilaan kohdalla on tiedossa.
Kukkonen muistuttaa, että pitkäaikaistulosten arvioimiseksi vaaditaan kuitenkin pidempää seuranta-aikaa. Seuraavaksi onkin tarkoitus toteuttaa potilaiden kaksivuotisseuranta haastatteluin sekä magneettikuvauksella.
– Kuvauksessa nähdään mahdolliset uusintarepeämät niillä potilailla, joilla jänne on kiinnitetty sekä mahdollinen repeämän laajeneminen niillä potilailla, joilla jännekiinnitystä ei ole tehty. Aikaisemmissa tutkimuksissa on raportoitu ristiriitaisia tuloksia siitä, vaikuttaako uusintarepeämä kliiniseen tulokseen, Juha Kukkonen kertoo.
Ulla Järvi
Kuva: Pixmac
LISÄYS 16.10.13 klo 11.35 (lihavoidulla tekstillä): Satunnaistettuna monikeskustutkimuksena Turun ja Kuopion yliopistollisissa sairaaloissa ja Tampereen Hatanpään sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin leikkaushoitojen ja fysioterapian tuloksia yli 55-vuotiailla potilailla, joilla oli magneettitutkimuksessa todettu oireinen supraspinatusjänteen läpäisevä repeämä.
