Eutanasiakeskustelu on edelleen vaikeaa

Kannat eivät lähentyneet lääkärien suuressa 
eutanasiakeskustelussa. Yhtä mieltä oltiin 
lähinnä siitä, että saattohoidon pitäisi olla 
selvästi nykyistä parempaa.

http://www.laakarilehti.fi/pics/eutana.jpg

Miten voi auttaa niitä potilaita, joiden kärsimyksiä saattohoito ei helpota riittävästi? Muun muassa ­tätä pohdittiin lääkärien kesken seniorilääkäreiden ­yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa marraskuisena iltana. Syöpätautien ­ylilääkäri Tiina Saarto ­pahoitteli julkisen eutanasiakeskustelun huonoa tasoa.

– Toiset puhuvat aidasta, toiset aidanseipäästä. Asiaan liittyy niin paljon intohimoja, että keskustelu on paljolti poteroista huutelemista.

Keskustelua vetänyt Seniorilääkärit ry:n puheenjohtaja Taito Pekkarinen ­arvioi, että pinnallista eutanasiakeskustelua ruokkii se, että aihe on tiedotus­välineille lööppiaineista.

Räsänen ei edistä eutanasialakia

Paneeliin osallistuneista useimmat vastustivat eutanasiaa. Sisäministeri Päivi Räsänen totesi, ettei tällä hallituskaudella tulla eutanasialakia viemään eteenpäin. Hän vahvisti myös vastustavansa itse eutanasiaa.

– Elämää on kunnioitettava luonnolliseen loppuun saakka.

Räsänen arvioi, että Suomessa potilaan asema on verrattain vahva. Potilaan tahtoa on kunnioitettava, eikä tahdonvastaista hoitoa saa antaa.

– Mutta ei potilas nytkään saa päättää hoidostaan. Eutanasian salliminen olisi poikkeus tästä periaatteesta.

Räsänen oli myös huolissaan siitä, ­että eutanasian laillistaminen voisi ­vähentää painetta kehittää saattohoitoa.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene ­otti muutama vuosi sitten kantaa eutana­siaan. Etene päätyi toteamaan, että ­eutanasiaan liittyy paljon avoimia ­kysymyksiä ja eettisiä ongelmia, joista pitäisi keskustella. Kannanotossa todetaan, ­että saattaa olla yksittäisiä tilan­teita, joissa ei ole eettistä perustetta täysin pois sulkea eutanasian mahdollisuutta.

Entä ne, joita ei 
muuten voi auttaa?

Terhokodin johtaja Juha Hänninen oli keskustelussa ainoa, joka asettui avoimesti eutanasian kannalle. Hänen mielestään eutanasia ei olisi lääkärin etiikan vastaista.

– Moni tuntuu ajattelevan, että eutanasian salliminen horjuttaisi luottamusta lääkärin ja potilaan välillä. Mutta eikö luottamusta voi horjuttaa myös se, ettei kärsivää auteta?

Hän kertoi kirjoittaneensa viime vuonna ilmestyneen kirjansa eutana­siasta, koska halusi pohtia, miten niitä potilaita voisi auttaa, joiden kärsimyksiä ei pystytä riittävästi lievittämään, vaikka kaikki tunnetut keinot olisivat käytössä.

– Jos potilas haluaa kuolla, hyvä saattohoito ei auta.

Hänninen kertoi, että Hollannissa ­eutanasian ehtoina ovat potilaan toistuva pyyntö ja sietämättömät kärsimykset, joita ei muilla keinoin voida helpottaa. Potilaan pitää saada hyvä ja riittävä ­informaatio eutanasiasta. Lisäksi eutanasiapäätökseen pitää hakea riippumaton konsultaatio toiselta lääkäriltä. Eutanasia on myös toteutettava hyvän lääketieteellisen käytännön mukaan.

Hännisen mukaan kokemukset Hollannista ja Belgiasta eivät tue oletusta palliatiivisen hoidon jäämisestä eutanasian jalkoihin.

– Resurssit ja käytännöt ovat parantuneet. Eutanasia ja palliatiivinen hoito nähdään synergisinä.

Kipua alihoidetaan

Anestesiologi ja palliatiivisen hoidon asiantuntija Reino Pöyhiä painotti, että kipua alihoidetaan rankasti niin Suomessa kuin muuallakin. Kivun hoitoon olisi kuitenkin olemassa keinoja, joita ei vain käytetä riittävästi.

– Lääkityksessä olisi paljon parantamisen varaa.

Lisäksi kuolevan potilaan kohdalla voitaisiin käyttää tehokkaita kajoavia menetelmiä, kuten esimerkiksi neurolyyttistä puudutusta tai kordotomiaa eli selkäytimessä kulkevan kipua välittävän spinotalaamisen radan katkaisemista.

Tiina Saarto toi esiin, että Suomessa saattohoidon tilanne on kohentunut ­viime vuosina etenkin isoissa kaupungeissa. Silti vain neljännes saattohoitoa tarvitsevista saa sitä. Saarto arvioi, että jos saattohoito olisi kunnossa, eutana­sialle olisi vain vähän tarvetta.

– Saattohoito on Suomessa tällä hetkellä vain välttävää eurooppalaista tasoa, eikä eurooppalainen taso ole kovin kummoinen.

Saarron mukaan alueellisten saattohoitokeskusten lisäksi tarvittaisiin saattohoidon huippuyksiköitä yliopisto­sairaaloihin. Niihin pitäisi kerätä kaikkien erikoisalojen osaaminen, jotta potilaita pystyttäisiin auttamaan parhaiten. Tarvittaessa saattohoitoa pitäisi tukea lailla.

Liikaa syöpäpotilaita Hollannissa

Tiina Saarto arvioi, että vuosittain noin sataa potilasta ei pystytä auttamaan nykyisellä saattohoidolla.

Saarto on tutustunut Hollannin eutanasialukuihin. Siellä 2,8 % kaikista kuolemista on eutanasiakuolemia. Suuri osa eutanasiaan päätyvistä potilaista sairastaa syöpää. Saarto oli huolissaan siitä, että eutanasian osuus kaikista syöpäkuolemista oli 7,6 %.

– Osuus on liian suuri. Se osoittaa, ­että Hollannissa eutanasialla korvataan saattohoitoa.

Saarto oli huolissaan myös siitä, että Hollannissa eutanasiapäätöksen tekee 88 %:ssa tapauksista yleislääkäri, jolla ei ole koulutusta palliatiivisesta tai saattohoidosta eikä näin ollen kykyä arvioida, olisiko potilaan auttamiseksi vielä jotain muuta tehtävissä.

– Eutanasiasta minulla ei ole periaatteellista mielipidettä, mutta syöpälääkärinä ja palliatiivisen hoidon lääkärinä koen, ettei se olisi potilaiden etu, Saarto pohti.

Kun potilas ei voi kommunikoida

Amyotrofista lateraaliskleroosia (ALS) sairastavia potilaita hoitava neurologi Hannu Laaksovirta HYKS:stä toi yleisökeskustelussa esiin kommunikaation tärkeyden potilaan kärsimystä hoidet­taessa.

– Mitä tehdä, kun potilas ei voi seitsemään vuoteen kommunikoida millään lailla? Emme voi tietää, kutittaako hius kasvoja, onko lakana huonosti tai onko potilaalle kehittynyt haimasyöpä, joka aiheuttaa sietämättömiä tuskia.

Laaksovirta totesi, että kommunikaation puuttuessa sen arvioiminen, mitä potilas haluaisi, on käytännössä mahdotonta.

– Hoitotahdolla voi toki ilmaista mielipiteensä etukäteen, mutta ihmisellä on myös oikeus muuttaa mieltään.

Laaksovirta painotti, ettei hänellä itsellään ole kantaa eutanasiaan, mutta että ALS-potilaiden joukossa on ihmisiä, jotka toivovat eutanasiaa. Jotkut ovat myös lähteneet ulkomaille hakemaan apua, esimerkiksi Sveitsistä, missä avustettu itsemurha on sallittu.

– Täällä puhutaan, että ne potilaat, joita ei voida auttaa, ovat marginaalia. Minä en pidä marginaalin käsitteestä ­ainakaan tässä yhteydessä. Emme pääse eroon siitä, että tällaisia potilaita on. On mietittävä keinoja.

Hertta Vierula
Kuva: Panthermedia