Simulaattori antaa virheet anteeksi

Puolustusvoimien potilassimulaattorit ovat kovassa käytössä, kun maastossa harjoitellaan ensihoitoa. Upseerioppilas Jonne Åkerla (oik.) havaitsi, että triage on teoriassa helpompaa kuin käytännössä.

http://www.laakarilehti.fi/pics/simul.jpg

Pakettiauto ja kuorma-auto ovat kolaroineet. Paikalle saapuu armeijan vihreä, maastoajoon sopiva ambulanssi. Maasto­pukuiset varusmiehet alkavat arvioida potilaiden kuntoa.

Pakettiautossa istuu seitsemän henkilöä, joista viisi arvioi pystyvänsä kävelemään. Vakavasti loukkaantunut potilas valittaa kipua jalassa ja kädessä. Pakettiauton kuljettaja on juuttunut paikoilleen ja hänellä on tuskia. Lievemmin loukkaantuneet ohjataan syrjään odottamaan lisävoimien saapumista.

Simulaattori palelee

Meneillään on lääkintäreserviupseerikurssin harjoitus, jossa opetellaan ­monipotilastilanteen hallintaa. Kolarissa on osallisina seitsemän varusmiehen lisäksi kaksi potilassimulaattoria. Ne esittävät pahimmin loukkaantuneita. Nukkea ohjaa kouluttaja, joka seuraa tilannetta vähän matkan päästä tietokone käsissään ja mikrofoni suun edessä. Kun kouluttaja valittaa kipua ja kylmää, ääni kuuluu simulaattorin suusta.

Lisäksi paikalla on valkoliivisiä miehiä. Yksi heistä seuraa hoidon sujumista, toinen resurssien jakoa ja kolmas tarkkailee, onko tilanteen johtaja tapahtumien tasalla.

Kaikki upseerioppilaat ovat lääketieteen opiskelijoita tai vastavalmistuneita lääkäreitä ja hammaslääkäreitä.

Vaihto-osilla eri vammoja

Lääkintäkouluun hankittiin ensimmäiset simulaattorit vuonna 2005. Nyt niitä on yksitoista. Simulaattoreilla harjoitellaan erityisesti ensihoidon tilanteita. ­Tämänpäiväinen onnettomuus voisi ­tulla vastaan siviilielämässäkin. Keväällä ryhmä harjoittelee myös sotaan liittyviä tilanteita.

– Simulaattorille voidaan esimerkiksi vaihtaa ­tavallisen jalan tilalle räjähdyksessä ­amputoitunut jalka, joka vuotaa verta, kunnes kiristysside on paikoillaan, kertoo ensihoidon ylilääkäri Juha Kuosmanen Sotilaslääketieteen keskuksen Lääkintäkoulusta Lahdesta.

Sairaaloiden potilassimulaattoreilla harjoitellaan useimmiten sisätiloissa, mutta Puolustusvoimien simulaattorit kulkevat kentällä.

– Kriisinhallintajoukkoja koulutetaan näillä ennen lähtöä kriisialueille. Afganistanissa palvelevia joukkoja on koulutettu myös paikan päällä.

Myös Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin traumatiimit ovat käyneet harjoittelemassa Lahdessa.

Virheitä saa tehdä

Potilassimulaattorilla harjoitellaan vaativia hoitotilanteita. Ulkoisten vammojen lisäksi sille voidaan aiheuttaa esimer­kiksi ilmarinta tai rytmihäiriöitä. Nukke voidaan ajaa elottomuuteen ja sitä voi iskeä defibrillaattorilla.

– Simulaattorilla harjoitellessa saa tehdä virheitä. Niistä oppii, Kuosmanen painottaa.

Harjoituksissa on sovittu, ettei asiasta puhuta palautekeskustelun jälkeen. Niin kenenkään ei tarvitse pelätä, että virheitä reposteltaisiin jälkikäteen. Potilaan hoidon lisäksi keskeistä harjoituksissa on tiimityön ja johtamisen opetteleminen.

– Me koulutamme lääkäreistä johtajia poikkeusolojen ensihoitoon.

Triage helpompaa teoriassa

Pahimmin loukkaantuneet saadaan ambulansseihin. Todetaan, että siviiliensihoitajat olisivat ehtineet kuluneen kolmen vartin aikana paikalle ja vieneet loukkaantuneet sairaalaan. Harjoitus on ohi.

Tilanne käydään läpi. Mikä onnistui ja mikä ei? Tärkeintä on, että potilaat saatiin hoitoon. Tilanne oli kuitenkin ajoittain kaoottinen, eikä tieto kulkenut niin kuin piti. Triage olisi pitänyt saada tehtyä no­peammin ja perusteellisemmin. Ambulanssin varusteet olisi pitänyt käydä läpi huolellisemmin etukäteen, nyt tarvittavaa niskatukea ei löytynyt.

Päätetään antaa iltapäivän harjoitukseen tilanteen johtajalle liivi, jotta hänet olisi helpompi tunnistaa.

Upseerioppilas, LK Jonne Åkerla to­teaa, että harjoitus avasi silmiä.

– Teoriassa potilaiden lajittelu kiireellisyyden mukaan on huomattavasti helpompaa, kuin tässä käytännön harjoituksessa. Kaikenlaisia yllättäviä esteitä tulee eteen. Paljon tekisin varmaan toisin, jos nyt otettaisiin uudestaan.

Simulaattoriharjoitukset eivät ole Åkerlalle uusia. Niitä on ollut myös lääketieteen opintojen aikana Tampereen yliopistossa. Åkerla toteaa, ettei simulaattorin kasvoilta voi lukea esimerkiksi, kuinka paljon sattuu. Siltä joutuu kysymään asioita, joita oikeasta potilaasta saattaisi nähdä päältä. Muuten simulaattori on varsin oikeankaltainen.

Varusmiehet pääsevät lounaalle. Iltapäivällä osat vaihtuvat ja ne, jotka nyt tarkkailivat tilannetta tai olivat potilaina, pääsevät harjoittelemaan.

Seuraavana päivänä on vuorossa suur­­onnettomuusharjoitus.

Kuvassa upseerioppilaat Juha Taavela (vas.) ja Jonne Åkerla.

Hertta Vierula
Kuva: Juha Tanhua