Mutta tulevatko venäläiset potilaat?
Venäläisiä on odotettu asiakkaiksi suomalaisiin yksityissairaaloihin jo vuosia. Virta ei ole ollut niin vuolas kuin toivottiin.
http://www.laakarilehti.fi/pics/panthermedia_babuska2A9137225_2846x2270.jpg
Venäläisiä potilaita on odotettu asiakkaiksi suomalaisiin yksityissairaaloihin jo vuosia. Virta ei ole ollut niin vuolas kuin toivottiin.
Hyvin palveltuina ja hoidettuina venäläisissä potilaissa on mieletön potentiaali suomalaiselle korkeatasoiselle terveydenhuollolle.
Näin katsoo Docrates Syöpäsairaalan toimitusjohtaja Siv Schalin.
Maksukykyisten naapurien saaminen potilasturisteiksi Suomeen ei kuitenkaan käy käden käänteessä. Tekonivelsairaala Coxassa hoidettiin viime vuonna 14 itäeurooppalaista potilasta. Docratesissa ja ortopediaan erikoistuneessa Ortonissa kävi molemmissa noin 200 venäläispotilasta. Yritykset ovat panostaneet itämarkkinoihin pitkään.
Suomi ei kilpaile hinnoilla, joten hoidon vaikuttavuuden ja osaamisen tason täytyy olla huippuluokkaa. Miten hyvä laatu sitten mitataan ja osoitetaan? Usein turvaudutaan tilastoihin uusintaleikkauksista tai sairaalainfektioiden määristä, joskus käytettävissä on vain mielikuvia tuhansien järvien maasta.
Ulkomailta tuleva potilas teettää paljon enemmän työtä kuin kotimaassa liikkuva. Venäläispotilaat haluavat kaiken palvelun omalla kielellään ja kokonaisuus vaatii paljon logistiikkaa: aiempien potilastietojen hankkimista sekä kuljetusjärjestelyjen ja mahdollisesti jälkiseurannan järjestämistä potilaan kotimaassa.
Jotkut sairaalat tekevät koordinoinnin itse, osa tekee yhteistyötä terveysmatkailuyritysten kanssa.
Myös potilaiden läheiset tulevat usein mukaan matkalle ja odottavat monipuolisia palveluja. Tässä yritysten on oltava valmiita oppimaan.
Kuten Siv Schalin toteaa, Suomessa ei ole palvelukulttuuria. Tilanne tulisi kuitenkin nähdä pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana.
Odotukset perustuvat arvioihin
Suomi ei huhuile venäläispotilaita yksin. Esimerkiksi Ruotsissa terveysalan markkinointityötä on tehty jo yli 30 vuotta terveydenhuollon vientiä edistävän säätiön Swecaren kautta.
Suomalaisten terveyspalvelujen markkinointi lepäsi yksittäisten sairaaloiden tai jopa yksittäisten lääkärien varassa, kunnes työ- ja elinkeinoministeriö havahtui asiaan vuonna 2010.
Vuotta myöhemmin viennin tehostamiseen perustettiin FinlandCare-ohjelma. Siihen kuuluu kolmisenkymmentä jäsenyritystä, joista noin kymmenen on sairaaloita tai klinikoita.
FinlandCaren puitteissa suomalaista osaamista on myyty vienninedistämismatkoin ja ulkomaisen median avulla. Venäläisten halukkuutta tulla Suomeen hoidettavaksi on selvitetty Pietarin alueella tehdyillä markkinaselvityksillä. Laajempaa tutkimustietoa ei ole.
Odotukset perustuvat siihen, että venäläistä terveydenhuoltoa ei yleisesti tunnuta pidettävän laadukkaana ja että Pietarissa ja Moskovassa asuu yhteensä yli 16 miljoonaa ihmistä. Terveysturisteja on siis riitettävä tännekin.
Perinteisesti venäläiset matkustavat hoidettaviksi muun muassa Sveitsiin, Israeliin ja Saksaan. Myös FinlandCaren sairaalajäsenet lähtevät pian opintomatkalle terveysturismista tunnettuun Baijeriin.
Tähtilääkärin nimi tehoaa
FinlandCare-ohjelman johtaja Meria Heikelä Finprosta luonnollisesti uskoo, että venäläiset tulevat vielä nykyistä suuremmin joukoin.
– Välttämättä superrikkaita ei tule, mutta keskiluokkaan kuuluvia kyllä. Suomen valtteja ovat turvallisuus, korkeatasoinen lääkärityö ja uuden teknologian käyttö diagnostiikassa. Markkinoinnissa etuna ovat tähtinimet, kuten tunnettuja huippu-urheilijoita leikanneet kirurgit, Heikelä kertoo.
Saapuvien potilaiden määristä Heikelä ei osaa antaa arvioita. Erityisiä tavoitteita heidän lukumäärikseen ei ole myöskään asetettu.
Terveysturistit saapuvat Venäjältä tavallisella turistiviisumilla. Vuonna 2013 Suomessa kävi 1,6 miljoonaa venäläismatkailijaa. Tänä vuonna heitä tulee arviolta 10–20 % eli mahdollisesti yli 300 000 henkilöä vähemmän kuin viime vuonna, ulkoministeriön passi- ja viisumiyksiköstä arvioidaan.
”Myös hypetystä ja höpötystä”
Ortonin toimitusjohtaja Juha Aarvala arvelee, että odotettavien potilasmäärien kohdalla on mukana myös ”hypetystä ja höpötystä”. Kukin klinikka voi hoitaa potilaita tiettyyn rajaan asti, joten valtavaa potilasaaltoa ei voida vastaanottaakaan.
– Neljä vuotta sitten hoidimme 50 venäläispotilasta, viime vuonna heitä oli nelinkertainen määrä. Olemme siis nousseet esille. Saksassakaan isot sairaalat eivät leikkaa kuin joitakin satoja potilaita, korkeintaan puhutaan tuhannesta operaatiosta vuodessa.
Kokemuksen perusteella Aarvala tietää, että venäläisasiakas ei liiku mainosten voimin, vaan luottaa tuttavien kokemuksiin. Asiakkaat ovat hintatietoisia. Vertailu on netissä helppoa ja tarjouspyynnön voi lähettää sähköpostilla kymmeniin sairaaloihin samalla vaivalla. Sairaaloita työllistävätkin ilmaista diagnoosia etsivät asiakkaat, jotka haluavat vain asiantuntija-arvion tilastaan esimerkiksi puhelimitse ja etsivät hoidon tarvittaessa muualta. Ja kilpailu on globaalia, Aarvala muistuttaa.
– Kysyä sopii, mikä on Suomen vetovoima verrattuna esimerkiksi Sveitsiin.
Ei ruskeille kirjekuorille
Vain noin joka kolmas Ortonissa käyvä venäläispotilas lopulta päätyy leikkauspöydälle. Osalla on taustalla taloudellisia syitä, osaa ei voida auttaa ja osa ei tarvitse kirurgista apua.
Palvelukulttuurin eroista kertoo muun muassa se, että suomalaissairaalassa ei vastaanoteta ruskeita kirjekuoria.
– Emme myöskään tee kokovartaloskannauksia kolmen vuoden välein varmuuden vuoksi, kuten varakkaat potilaat ovat toivoneet.
Sairaalalle on myös erittäin tärkeää olla tarkkana hygienian kanssa, Aarvala muistuttaa. MRSA-kokeet on toistaiseksi tehtävä Suomessa, jotta tuloksiin voi varmasti luottaa.
Toisaalta monet ulkomaalaiset potilaat ovat lääkärin kannalta ammatillisesti kiinnostavia. Esimerkkinä Juha Aarvala mainitsee nuoret, lääketieteellisesti vaativat skolioosipotilaat, joita ei neuvolajärjestelmän ansiosta Suomessa juurikaan enää ole.
Jaana Ahlblad
Kuva: Panthermedia
Lue juttu kokonaisuudessaan 13.6.2014 ilmestyvästä Lääkärilehdestä 24/2014
