Kommentti: Ebola-epidemia testaa infektiovalmiuksia

Mikä vaikutus Länsi-Afrikan Ebola-epidemialla on muulle maailmalle? Laaja epidemia Euroopassa on hyvin epätodennäköinen, vaikka yksittäisiä tapauksia voi tännekin kantautua, kirjoittaa Mika Salminen.

http://www.laakarilehti.fi/pics/salminen.jpg

Mikä vaikutus Länsi-Afrikan Ebola-epidemialla on muulle maailmalle? Laaja epidemia Euroopassa on hyvin epätodennäköinen, vaikka yksittäisiä tapauksia voi tännekin kantautua, kirjoittaa virologian dosentti Mika Salminen.

Länsi-Afrikan Guineasta maaliskuussa alkanut Ebola-epidemia on osoittautunut tunnetun historian laajimmaksi. Elokuun puoliväliin mennessä tapauksia on raportoitu lähes kaksi tuhatta ja kuolleita yli tuhat. Valitettavasti määrä kasvaa edelleen, sillä epidemian torjuntatoimet eivät ole onnistuneet.

WHO päätti asiantuntijoita kuultuaan julistaa, että tilanne muodostaa kansainvälisen terveyssäännöstön (International Health Regulations; IHR-sopimus) määritelmän mukaisen kansainvälisen hätätilan. Julistuksen kautta WHO voi velvoittaa jäsenmaita toteuttamaan sen välttämättömäksi katsomia toimenpiteitä. IHR-sopimuksessa jäsenvaltiot myös sitoutuvat välttämään ylilyöntejä omissa toimissaan. IHR:n voimaa testataan nyt ensimmäisiä kertoja Ebolan tyyppisen taudin aiheuttaman laajan epidemian hallitsemisessa.

Niin kauan kuin tartuntaketjuja ei saada epidemia-alueella katkaistua, epidemia voi laajentua ja ainakin paikallisesti levitä yli rajojen. Tämä vaikeuttaisi epidemian pysäyttämistä entisestään. Nykyiselläänkin voidaan odottaa epidemian jatkuvan vielä useita kuukausia.

Mikä vaikutus Länsi-Afrikan Ebola-epidemialla on muulle maailmalle? Verenvuotokuumeen aiheuttama laaja epidemia esim. Euroopassa on hyvin epätodennäköinen, vaikka yksittäisiä tapauksia alueelta matkustaneiden joukossa voi tännekin kantautua.

WHO kehottaa epidemiamaita mm. seulomaan maasta lähtevien matkustajien terveyttä lentokentillä, lähinnä kuumeen ja oireiden suhteen. Tämä poistanee suurimman osan leviämisen riskistä. Koska oireeton aika altistuksen jälkeen voi kestää 2–21 vuorokautta, on kuitenkin mahdollista, että yksittäisiä tautitapauksia voisi kulkeutua lentomatkustajien joukossa epidemia-alueen ulkopuolelle. Tällöin henkilö voi sairastua lennon aikana tai vasta kohdemaahan saavuttuaan. IHR-sopimuksen velvoittamana suurimmalla osalla länsimaista on valmius käsitellä lennon aikana verenvuotokuumeeseen sairastuvaa henkilöä. Myös Suomessa on valmiudet sairaustapauksen käsittelemiseen ja riskinarvion tekemiseen matkustamohenkilökunnan ja terveysviranomaisten yhteydenpidon kautta jo lennon aikana.

On myös mahdollista, joskin nykytilanteessa epätodennäköistä, että Suomeen saapuu alueella vieraillut matkustaja, joka sairastuu vasta kotiin päästyään. Tällöin tilanne on haastavampi ja riski ainakin pienen Ebola-rypään synnylle on olemassa. Tilanteen kehittyminen riippuu hyvin paljon siitä, kuinka nopeasti sairaus tunnistetaan Ebolaksi ja kuinka hyvin altistuneet saadaan jäljitettyä ja seurannan piiriin. Tässä vaaditaan sekä valveutuneisuutta matkailijalta että valppautta ja taitoa tehdä riskinarviointia terveydenhuollossa.

Mikäli terveydenhuollon toimipisteeseen hakeutuu tai tuodaan henkilö, jonka oireet voisivat sopia Ebola-infektioon ja anamneesissa paljastuu oireiden alkamista edeltäneiden kolmen viikon aikana oleskelu epidemia-alueella (nykytilanteessa vain Guinea, Sierra Leone tai Liberia), on pyrittävä selvittämään tällöin sattuneet todelliset altistumistilanteet. Ebolaa osoittavia laboratoriomäärityksiä ei ole suositeltavaa käyttää seulontaan ilman selkeää riskinarviointiin perustuvaa indikaatiota. Suositeltavaa on myös konsultoida infektioasiantuntijaa. Laboratoriotutkimusten saatavuudesta saa tietoa mm. THL:n tartuntatautilääkäriltä, jolle epäillyt tapaukset tulee myös ilmoittaa.

Ebola-virus ei ole moneen muuhun virustautiin verrattuna erityisen herkästi tarttuva eikä oireeton henkilö myöskään tartuta tautia. Tartuntaa ei tapahdu hengitysteitse, vaan se vaatii suoran fyysisen limakalvo- tai haavakontaktin sairastuneen eritteisiin. Jo tavanomaiset infektiovarotoimet estävät tartuntaa tehokkaasti, eikä sairaan kanssa samassa tilassa oleskelu aiheuta välitöntä tartunnan riskiä. Ebola-infektion oireita ovat mm. kuume, päänsärky, heikotus, lihas- ja vatsakivut, oksentaminen ja ripuli. Taudin edetessä mukaan tulevat useasti ihottuma, sisäelinvauriot ja osalla sairastuneista sisäinen ja ulkoinen verenvuoto. Kuolema tulee shokin ja monielinvaurioiden kautta. Kuolleisuus on korkea, pahimmillaan jopa 90 %. Tyypillisesti noin 50–70 % varmistuneen tartunnan saaneista menehtyy. Varsinaista tehokkaaksi osoitettua viruslääkitystä tai tartunnan estävää rokotetta ei ole, ja annettava hoito on supportiivista.

Ebola-kuumeen aiheuttaa filoviruksiin kuuluva, zoonoottisesti käyttäytyvä Ebola-virus, ja epidemiat käynnistyvät todennäköisesti altistumisesta sairastuneille riistaeläimille.

Ebola-epidemioiden pysäyttäminen on periaatteessa yksinkertaista ja tapahtuu varsin perinteisin torjuntatoimin. Oleellista on sairaiden löytäminen ja eristäminen hoidon ajaksi, altistuneiden tiivis seuranta ja tarvittaessa nopea hoitoon saattaminen, hoitohenkilökunnan riittävä suojaaminen sairaiden eritteiltä sekä desinfektiorutiinien oikea toteuttaminen. Hyvin tärkeää on haudata menehtyneet tarkoin hygieniatoimenpitein.

Onnistuakseen nämä toimet vaativat väestön hyväksynnän ja ymmärryksen niiden välttämättömyydestä. Siksi myös viestintä ja paikallisjohtajien luottamuksen saavuttaminen on oleellista. Länsi-Afrikan epidemiassa tämä ei selvästi ole onnistunut kovinkaan hyvin.

Nyt on oleellista, ettei epidemiamaita jätetä yksin erittäin haastavassa tilanteessa. Kansainvälinen apu ja asiantuntevien tahojen tuki on ehdoton edellytys tilanteen kääntämiseksi oi­keaan suuntaan. Muualla maailmassa on myös varottava ylilyöntejä ja vältettävä sellaisia toimia, jotka eivät todellisuudessa tuo epidemian hallintaan mitään lisäarvoa. Esimerkiksi laajamittainen saapuvien matkustajien kuumeoireiden seulonta olisi nykytilanteessa useimmissa maissa jokseenkin hyödytön ja pelkoja lisäävä toimi, johon ei pidä ryhtyä. On syytä toimia WHO:n antamien suuntaviivojen mukaisesti.

Mika Salminen
FT, virologian dosentti
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tieteellinen pääkirjoitus Lääkärilehdestä 34/2014 (22.8.2014)

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja linkkejä

WHO statement: IHR Emergency Committee on 2014 Ebola outbreak in west Africa. www.who.int/media­centre/news/statements/2014/ebola-20140808/en/

Arthur RR. Ebola in Africa – ­Discoveries in the past decade. Euro Surveill 2002;7:pii=342. www.eurosurveillance.org/ViewArticle.aspx?ArticleId=342

WHO:n yhteenvetosivusto ­Länsi-Afrikan Ebola-epidemiaan liittyen. www.who.int/csr/disease/ebola/en/

WHO:n tilannetiedotteet. www.who.int/csr/don/archive/disease/ebola/en/

THL:n infektiouutiset (mm. epidemia-alueiden mahdollinen laajeneminen, tietoa terveydenhuollon ­ammattilaisille). http://blogi.thl.fi/web/infektio­uutiset/etusivu/

THL infektiotaudit aihesivusto. http://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit

EU:n tautikeskuksen (ECDC) Ebola-teemasivusto. www.ecdc.europa.eu/en/healthtopics/ebola_marburg_­fevers/Pages/index.aspx

WHO:n Ebola -fact sheet ja lista ­aiemmista epidemioista. www.who.int/mediacentre/factsheets/fs103/en/