Ajan­kohtai­sta

Puhu virheestä 
oikein

Miten toimia, kun huomaa tai epäilee 
kollegan tehneen virheen? 
Asian ottaminen puheeksi on palvelus.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/virhejuttu2.jpg

Miten toimia, kun huomaa tai epäilee 
kollegan tehneen virheen? 
Asian ottaminen puheeksi on palvelus.

Kokematon lääkäri yritti laittaa intubaatioputkea väärinpäin. Lääkkeen milligrammat ja milli­litrat menivät sekaisin. Pohkeet jäivät tutkimatta voimakkaasta hengenahdistuksesta kärsivällä potilaalla. Lääkäri määräsi potilaalle diatsepaamia paperireseptillä, mutta kirjoittikin siihen vahingossa oman nimensä.

Miten toimin, kun huomaan tai epäilen kollegan tehneen virheen? Kuinka nostaisin asian esiin hänen kanssaan?

– Näitä kysymyksiä jokainen meistä lääkäreistä joutuu ajoittain pohtimaan. Kaikki me nimittäin teemme isoja ja pieniä virheitä, lääkintöneuvos, psykiatri Markus Henriksson Valvirasta toteaa.

Hänen mukaansa virheistä puhuminen helpottuu ratkaisevasti, jos ne mieltää väistämättömäksi osaksi omaa ja kollegoiden ammattia. Tällöin virhe ei tunnu maailmanlopulta vaan asialta, joka on syytä käsitellä ja josta voi ottaa opiksi.

Täydelliseen virheettömyyteen pyrkimisen kulttuuri sen sijaan on Henrikssonin mukaan suorastaan vaarallinen. Pahimmillaan erehtymättömyyden illuusio johtaa virheiden vähättelyyn ja salailuun.

– Jo lääketieteen opintoihin tulisi kuulua runsaasti erilaisten todellisten virhetilanteiden analysoimista. Näin uusien lääkärisukupolvien ei tarvitsisi oppia ihan kaikkea kantapään kautta. Samalla suhtautuminen virheisiin rakentuisi ammattimaiseksi.

Henrikssonin mielestä omia virheitään ja niistä selviytymistä avoimesti muisteleva, kokenut esimies on nuorille lääkäreille paras mahdollinen tuki.

– Ylipäänsä esimiehellä on esimerkillään iso valta vaikuttaa siihen, kuinka omista ja toisten virheistä työyhteisössä keskustellaan, hän sanoo.

Opinnoista niukasti eväitä

Viime vuonna lääkäriksi valmistunut Santeri Seppälä arvioi, etteivät lääketieteen opinnot valitettavasti juuri valmistaneet omista tai kollegan virheistä puhumiseen.

– Opettajasta riippuen joillakin kursseilla saatettiin tietysti sivuta asiaa. Tai sitten viitattiin kärjistyneisiin tapauksiin, kuten oikeuteen joutumiseen. Kunnon eväitä arkisten virhetilanteiden käsittelemiseen ei annettu, Pieksämäellä päivystystyötä tekevä Seppälä pohtii.

Hänen mukaansa työelämäkään ei ole tarjonnut yhtenäistä toimintamallia.

Seppälä uskoo, että avoin ja kannustava virheiden käsittelemisen kulttuuri voi olla työyhteisölle suoranainen valtti nuorten lääkäreiden rekrytoinnissa. Tieto sekä hyvistä että huonoista kokemuksista leviää tehokkaasti.

– Olisihan luonteva suhtautuminen virheisiin hirveän suuri lisä tähän ammattiin. Jo tässä lyhyessä ajassa on ehtinyt huomata, että virheet todella opettavat kaikkein parhaiten, kun ne vain käydään hyvin läpi.

– Aina kyse ei silti ole asenteista. Joku kokenut kollega voisi haluta ja osata keskustella virheistä rakentavasti nuorten työtovereiden kanssa, mutta hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa, Seppälä toteaa.

Mitä todella tapahtui?

Markus Henrikssonin mukaan useimmiten on hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi ennen kuin syöksyy virheen mahdollisesti tehneen kollegan juttusille.

– Totta kai potilaan välittömään vaaraan täytyy puuttua heti, mutta muissa tilanteissa pieni harkinta on yleensä paikallaan. Ensin kannattaa kysyä itseltään, onko todella tapahtunut virhe vai onko kyse muunlaisesta väärinkäsityksestä. Ovatko tietoni tapahtuneesta oikeat vai välikäsien värittämät ja ehkä puutteelliset?

Henrikssonin mukaan keskeistä on myös erottaa jälkiviisaus varsinaisesta virheen havaitsemisesta. Jälkikäteenhän on yleensä helppo spekuloida erilaisilla vaihtoehdoilla, mutta sellainen ei ole kovin reilua kollegaa kohtaan.

Henriksson kannustaa miettimään, olisiko itsekään senhetkisessä tilanteessa ja silloisilla tiedoilla pystynyt toimimaan sen oikeammin.

Yksittäisestä henkilöstä ja yhteisistä toimintakäytännöistä johtuvat virheet olisi myös hyvä erottaa toisistaan. Kumpiinkin täytyy puuttua, mutta käsittelytavat ovat erilaiset.

– Itse asiassa suurin osa virheistä johtuu muusta kuin yhden ihmisen unohduksesta tai väärästä päätöksestä. Useimmiten virheen tapahduttua oikea kysymys olisi, miten työyhteisön prosesseja voitaisiin säätää. Monesti syy on puutteellisessa tiedonkulussa, Henriksson sanoo.

Sopivasti hienotunteisuutta

Jos virhe edelleen pienen harkinnan jälkeen tuntuu vaativan esiin nostamista, on paras toimia avoimesti ja aikailematta. Markus Henriksson huomauttaa, että on kollegiaalista antaa työkaverille mahdollisuus ottaa opiksi erehdyksestään.

– Vaikeneminen ei ole kenenkään etu. Käsittelemättä jääneillä virheillä on taipumus kostautua myöhemmin.

Sopivan sävyn voi löytää vaikkapa miettimällä, mihin tyyliin kerrottuna itse haluaa omista virheistä kuulla. Normaalit, hyvät käytöstavat kuuluvat asiaan.

– Avoimuuden korostaminen ei tarkoita, että saisi olla töykeä tai vahingoniloinen. Sopiva annos hienotunteisuutta ja empatiaa on paikallaan, Henriksson sanoo.

– Kannattaa myös muistaa, että me lääkärit olemme itsellemme ankaraa väkeä. Kollega varmasti soimaa itseään virheestään niin paljon, ettei muiden tarvitse häntä syyllistää.

Mari Vehmanen
Kuva: Kasper Strömman

Lue koko juttu perjantaina 29.8. ilmestyvästä Lääkärilehdestä 35/2014.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030