Ajan­kohtai­sta

Kaatuminen murtaa vanhuksen lonkan – ei osteoporoosi

Osteoporoosia ehkäisevät lääkkeet eivät ole tehokas keino estää iäkkäiden ihmisten lonkkamurtumia, havaittiin BMJ:n tutkimuksessa.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/vanhus_panthermedia_163542_2622x1870.jpg

Osteoporoosin lääkehoidon hyöty on parhaimmillaankin vain marginaalinen. Näin toteaa BMJ:ssä julkaistua tutkimusta johtanut professori Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta. Tutkimus on julkaistu BMJ:n Too Much Medicine –artikkelisarjassa.

– Vallitseva käsitys, jonka mukaan vanhusten lonkkamurtumat johtuvat luiden haurastumisesta, on jo lähtökohtaisesti virheellinen, kuvaa Järvinen.

Hänen johtamansa kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti osteoporoosilääkityksen tehoa lonkkamurtumien ehkäisemisessä käymällä läpi koko kirjallisuuden, joka on julkaistu osteoporoosilääkkeiden tehosta lonkkamurtumien ehkäisyssä.

– Vaikuttaa myös siltä, että mitä parempi hoitovaste tutkimuksessa oli saatu, sitä enemmän tutkimuksesta löytyi puutteita, Järvinen toteaa.

Yksi huomattava ongelma on tutkimuksissa mukana olleiden ikäjakauma: suurin osa lonkkamurtumista tapahtuu yli 80-vuotiaille, mutta tutkimukset painottuivat selvästi nuorempaan ikäryhmään. Järvisen mukaan yli 80-vuotiailla on tehty ainoastaan kolme tutkimusta ja missään niistä ei löytynyt viitteitä lonkkamurtumia ehkäisevää tehosta.

Ylidiagnosointi haitallista

Tutkijoiden mukaan ajatus lonkkamurtumien ehkäisemisestä osteoporoosilääkityksellä on jo lähtökohtaisesti virheellinen, sillä luiden haurastumisella ei ole suurta merkitystä vanhusten murtumien syntymisessä.

– Lonkkamurtumat syntyvät kaatumisen tai vastaavan pienen tapaturman seurauksena. Vaikka vanhuksella olisi hauraat luut, ne eivät pääosin murru ilman tapaturmaa. Lonkkamurtumariskistä saa paljon tarkemman tiedon kysymällä potilaalta, onko hänellä tasapaino-ongelmia kuin mittaamalla hänen luuntiheyttään, Järvinen mainitsee.

Nykyisten murtumariski-laskureihin perustuvien kriteereiden perusteella valtaosa yli 65-vuotiaista naisista olisi lääkityksen tarpeessa: esimerkiksi Yhdysvalloissa 75 prosenttia yli 65-vuotiaista valkoisista naisista kuuluu riskiryhmään.

Tutkijat muistuttavat, että murtumariskin ylidiagnosointi ja siitä seuraava ylihoitaminen ovat haitaksi niin potilaille kuin terveydenhuoltojärjestelmällekin.

– Lääkehoitoon painottuva lähestymistapa johtaa helposti myös siihen, ettei kiinnitetä tarpeeksi huomiota tärkeämpiin murtumariskiin vaikuttaviin tekijöihin, kuten tupakointiin ja liikuntaan sekä erilaisiin kaatumista ehkäiseviin ratkaisuihin, Teppo Järvinen summaa.

Ulla Toikkanen
Kuva: Panthermedia

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030