Ajan­kohtai­sta

Lapsi henkirikoksen uhrina nyt harvemmin kuin 1970-luvulla

Vanhemman masennus uhkaa lapsen henkeä

Suomessa on murhattu, tapettu, surmattu, hylätty tai jätetty kuolemaan johtavasti heitteille 332 lasta 1970-luvulta vuosituhannen vaihteeseen. Dosentti Kari Karkola toteaa, että lapsiin kohdistuneet henkirikokset näyttäisivät kuitenkin vähentyneen vuodesta 1970 vuoteen 1994.

– Samalla ikäluokka on pienentynyt 100 000 noin 60 000:een. Myös lainsääntö suojaa lasta nyt paremmin kuin kolme vuosikymmentä sitten. Ruumiillinen kuritus on nyt kokonaan kielletty. Väkivallasta myös puhutaan niin paljon, että vanhemmat saattavat kavahtaa väkivallan käyttämistä kasvatuksessa, Karkola pohdiskelee. Sodan jälkeen vanhemmiksi varttuneet saattavat myös pitää väkivaltaa oikeutetumpana kuin seuraavat sukupolvet.

Vuosina 1970–74 väkivallan uhrina kuoli 84 lasta, seuraavan vuosikymmen alkupuolella 53 lasta ja 1990–94 lamavuosina 45 lasta. Vastaavasti 2000–2003 henkirikokseen menehtyi 27 lasta. Viime vuoden luvut puuttuvat.

Lapsen surmaa yleensä äiti

Karkolan aineistossa 292 menehtyneestä 39 % oli alle vuoden ikäisiä vauvoja. Henkirikoksen teki useimmin oma äiti 41 % tai isä 26 %. Itä-Suomen lääninhallituksesta vastikään eläkkeelle jäänyt oikeuslääkäri Kari Karkola oli mukana työryhmässä, joka paneutui tarkemmin 58 tapaukseen. Niistä oli kuolemansyynselvitysasiakirjojen lisäksi käytettävissä myös oikeudenkäyntipöytäkirjat ja mielentilalausunnot.

Vanhemman masennus näyttäisi olevan lapselle hengenvaarallista. Masentuneen vanhemman uhrina menehtyi yhteensä 66 lasta, joista 23 niin, ettei tekijällä ollut tarkoitus tappaa lastaan, vaan hän tunsi itsensä avuttomaksi vanhemmaksi. Näiden henkirikosten taustalta paljastui myös pitkälliset elämän hankaluudet ja alkoholinkäyttö.

Viisitoista lasta menehtyi samalla, kun masentunut vanhempi yritti itsemurhaa, eikä halunnut jättää lastaan vaikeaan elämään. Koko aineistossa näiden lasten henkirikoksen uhrina menehtyminen korostui, sillä tarkasteluvuosikymmenten aikana tehtiin 75 laajennettua itsemurhaa.

Isä surmaa väkivaltaperheissä

Yhdeksän lasta 66:sta menehtyi vanhempien keskinäisessä välienselvittelyssä, jossa ei tarkoitettu tappaa lasta. Väkivalta, alkoholi ja huumeet olivat näissä perheissä elämäntapa. – Perheväkivallassa henkirikoksen teki kaikissa näissä tapauksissa isä, kun muut lapsiin kohdistuneet henkirikokset teki yleensä äiti, Kari Karkola huomauttaa.

Aineisto toi päivänvaloon myös pahoinpitelyjä, jotka sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden olisi pitänyt havaita ja toimia ennen lapsen väkivaltaista kuolemaa. – Ainakin seitsemässä perheessä toinen vanhemmista olisi voinut puuttua tapahtumien ketjuun, mutta ei ollut tehnyt sitä.

Seitsemän lasta kuoli vanhemman äkilliseen reaktioon, jossa tekijä koki vaikeana lapsen tai puolisonsa. Vanhemman skitsofreeninen psykoosi oli lapsen menehtymisen taustalla kuusi kertaa. – Vanhemmilla oli ollut aikaisempia psykoosivaiheita. Äkillisen reaktion motiivi jäi kuitenkin yleensä näissäkin surmissa epäselväksi. Dosentti Kari Karkolan esitys Lapseen kohdistuneet henkirikokset on kokonaisuudessaan kuultavissa Tampereen Lääkäripäivillä 17.–19.3.2005.

Riitta Eskola

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030