Lähes puolet hoitotutkimuksista jää edelleen julkaisematta
Jo aiemmin lääketieteellisen julkaisemisen tutkimus on antanut viitteitä siitä, että monet tieteellisissä kokouksissa esitetyt hoitotutkimukset eivät päädy koskaan lehtiin ja jäävät siten myös usein puuttumaan hoitosuosituksiin vaikuttavista meta-analyyseistä ja tietopankeista. Sveitsiläisen tutkijan Erik von Elmin kansainvälisessä peer review -kokouksessa Chicagossa esittämät tuoreet tulokset vahvistavat tätä huolenaihetta.Hän seurasi eri lääketieteen alojen satunnaistettujen hoitotutkimusten kokousabstraktien päätymistä julkaisuiksi. Mukaan tulivat abstraktit, joiden esittämisestä oli kulunut vähintään kaksi vuotta. Tutkimuksessa käytettiin mahdollisimman kattavia lähteitä (Medline, Embase, Cochrane Library, Science Citation Index jne.).
3 946 kokousabstraktista oli julkaistu 57,5 %. Yleensä julkaiseminen tapahtui neljän vuoden kuluessa, jos tapahtui. Eloonjäämisanalyysillä estimoitiin, että 62,9 % kokouksissa esitetyistä tutkimusyhteenvedoista päätyisi lehtiin yhdeksän vuoden seurannassa (95 %:n luottamusväli 60,7–65,2).
Parhaiten lehtiin päätyivät hoitotutkimukset, joita teollisuus rahoitti, joissa kokeellinen hoito osoittautui vertailuhoitoa paremmaksi, joissa oli raportoitu haittavaikutuksia, joiden otoskoko oli suuri, joiden kokousabstrakti oli hyvin laadittu. Lisäksi julkaisuun päätyivät usein monikeskustutkimukset. Julkaisematta jääminen on yhteydessä mm. rahoituksen loppumiseen ja tutkimuksen laadullisiin ongelmiin. Nykyisin tutkimusta aloitettaessa vaadittava rekisteröityminen on tärkeää, jotta päästäisin tiedon tasapuolisempaan karttumiseen eikä oltaisi pelkästään julkaisemisen varassa. Tutkimukset, joihin potilaat osallistuvat, tulee raportoida – tavalla tai toisella.
Päivi Hietanen
