Työuupumuksen hoidossa painopiste liikaa yksilötasolla

Työuupuneet osallistuvat työn ja osaamisen kehittämiseen harvemmin kuin hyvin jaksavat työntekijät. Vastaavasti he saavat yksilötason hoitoa muita useammin, todetaan Työterveyslaitoksen tutkimuksessa.

Aholan mukaan esimiehen rooli työolosuhteiden kehittämisessä on keskeinen. Esimiehille kehitettyjä varhaisen puuttumisen toimintamalleja olisi hyvä soveltaa myös työntekijöiden jaksamisongelmiin. Tiiviillä yhteistyöllä työterveyshuollon kanssa voidaan parantaa sekä työuupumuksen ehkäisyä että uupuneen hoitoa.

Työterveyslaitoksen tutkimus aiheesta on juuri julkaistu kansainvälisessä Journal of Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.

Uupuneet eivät osallistu

Työuupumus on seurausta pitkittyneestä työstressistä. Sen taustalta löytyy useimmiten epäsuhta työn vaatimusten ja työntekijän käytössä olevien voimavarojen välillä. Työlääketieteen hyvät käytännöt suosittavat työuupumuksen taltuttamiseksi sekä työ- että yksilölähtöisiä toimenpiteitä.

Tutkimuksen mukaan vakavasti uupuneiden todennäköisyys osallistua johonkin työtä tai ammattitaitoa kehittävään toimintaan oli yli puolet pienempi kuin vertailuryhmän eli hyvin jaksavien työntekijöiden. Hyvin jaksavista 55 % oli osallistunut työn kehittämiseen, uupuneista vain 39 %. Koulutukseen osallistumisessa luvut olivat vastaavasti 49 % ja 26 %. Myös toimenpiteet työkuormituksen vähentämiseksi olivat vakavasti uupuneilla harvinaisempia (14 %) kuin hyvin jaksavilla (26 %).

Eroa osallistumisaktiivisuudessa havaittiin myös hyvin jaksavien ja lievästi uupuneiden välillä. Tutkimuksen luonteesta johtuen ei kuitenkaan voida sanoa, onko uupuminen syynä vähäiseen osallistumiseen työpaikalla vaiko sen seurausta.

Masennuslääkitys on uupuneilla yleistä

Yksilöön kohdistuva hoito lisääntyi uupumuksen voimistuessa, mutta sekään ei ollut kovin kattavaa. Yksilöhoitoa ovat esimerkiksi psykoterapia tai muu keskusteluapu, psyykenlääkehoito tai lääkinnällinen kuntoutus.

Lääkehoito oli yleisin vakavasti uupuneiden raportoima yksilötuki: 22 % heistä kertoi saaneensa psyykenlääkehoitoa, joka yleisimmin oli masennuslääkitys. Runsas masennuslääkitys ei täysin selittynyt uupumukseen liittyvillä masennus- tai ahdistushäiriöillä. Lääkinnällistä kuntoutusta oli saanut 13 % ja psykoterapiaa 10 % vakavasti uupuneista.

Tutkimuksessa tutkittiin Terveys 2000 -aineistosta 3 276 työntekijää. Tiedot työuupumuksesta saatiin kyselylomakkeella ja tiedot osallistumisesta toimenpiteisiin edeltävän vuoden aikana saatiin haastattelulla. Psyykenlääkkeiden käyttöä selvitettiin tarkemmin Kansaneläkelaitoksen lääkerekisteristä. Tiedot sairauksien yhtäaikaisesta esiintymisestä perustuivat lääkärintarkastukseen ja standardoituun mielenterveyshaastatteluun.